Tosiaankin...yritin tuossa vappuna itsemurhaa. Viiltelin rannettani kännissä, mutta en saanut aikaseksi kuin vaan pintahaavoja. Tunnen itseni niin luuseriksi ja teiniksi...Mulla sekos pää. Miehen kanssa koko ilta riitaa ja kotiin kun päästin niin hän otti mua kurkusta kiinni,paiskasi maahan ja kuristi. En saanut henkee pitkään aikaan joten raavein sen naamaa jotta ote irtoaisi. Sen jälkeen itkin,huusin apua ja kiljuin kovaa jotta naapurit olisi kuullut ja soittanut poliisit...apua ei tullut. Naapureita ei kiinnostanut pätkääkään. Oltiin vielä jopa ulkona.
Mieheni on ennenkin käynyt muhun käsiksi. On lyönyt rystysillä päähän ja lyönyt kipeitä iskuja vartalooni. Ongelma on siinä että kun mua loukataan syvästi ja avaan sanasen arkkuni, niin myönnänn että multa tulee tosi rumaa tekstii. Ja miehelläni taas ei ole minkäänlaisia hermoja ja itsehillintää. Olen aina ollut yllättynyt miten niin rakastava, ihana ja hellä mieheni yhtäkkiä muuttuu hirviöksi. Olemme vitsailleet että mä olen paskiainen ja hän on vittumainen, mutta ei enää naurata...
Mun menneisyydestä löytyy lisää väkivaltaa. Ensiksi mustalaiset pahoinpiteli ja raiskasi. Sen jälkeen ajauduin suhteeseen väkivaltaisen ja narsistisen alkoholistin kanssa. Olin sen kanssa n. 1,5 vuotta kunnes sain voimia korkeammilta voimilta ja karkasin kissa kainalossa pois. Kävin pari vuotta terapiassa ja söin unilääkkeitä, mutta ei siitä hirveesti apua ollut. Mulla todettiin masennus, mutta en halunnut alkaa syömään tekokeinoisia ilopillereitä.
Nyt tuntuu että mä hajoan...Luulin että elämä olisi vihdoin alkanut hymyilemään. Mikä mussa mättää niin pahasti että saan miehet niin sekopäisiksi että alkaa hakkaamaan. Ehkä mut on tarkotettu olemaan yksin, ehkä sitten olen vaan niin v****pää. Itse en ole ikinä lyönyt tai pahoinpidellyt ketään. Rakastan miestäni niin paljon että sattuu! Miksi se teki mulle näin? Ostettiin omakotitalo puoliksi ja meidän pitäisi elää ihanaa perhe-elämää hänen lastensa kanssa, mutta en vaan pysty unohtaa tapahtunutta...En tiedä enää miten täältä paskasta pääsee pois.
Mieheni on ennenkin käynyt muhun käsiksi. On lyönyt rystysillä päähän ja lyönyt kipeitä iskuja vartalooni. Ongelma on siinä että kun mua loukataan syvästi ja avaan sanasen arkkuni, niin myönnänn että multa tulee tosi rumaa tekstii. Ja miehelläni taas ei ole minkäänlaisia hermoja ja itsehillintää. Olen aina ollut yllättynyt miten niin rakastava, ihana ja hellä mieheni yhtäkkiä muuttuu hirviöksi. Olemme vitsailleet että mä olen paskiainen ja hän on vittumainen, mutta ei enää naurata...
Mun menneisyydestä löytyy lisää väkivaltaa. Ensiksi mustalaiset pahoinpiteli ja raiskasi. Sen jälkeen ajauduin suhteeseen väkivaltaisen ja narsistisen alkoholistin kanssa. Olin sen kanssa n. 1,5 vuotta kunnes sain voimia korkeammilta voimilta ja karkasin kissa kainalossa pois. Kävin pari vuotta terapiassa ja söin unilääkkeitä, mutta ei siitä hirveesti apua ollut. Mulla todettiin masennus, mutta en halunnut alkaa syömään tekokeinoisia ilopillereitä.
Nyt tuntuu että mä hajoan...Luulin että elämä olisi vihdoin alkanut hymyilemään. Mikä mussa mättää niin pahasti että saan miehet niin sekopäisiksi että alkaa hakkaamaan. Ehkä mut on tarkotettu olemaan yksin, ehkä sitten olen vaan niin v****pää. Itse en ole ikinä lyönyt tai pahoinpidellyt ketään. Rakastan miestäni niin paljon että sattuu! Miksi se teki mulle näin? Ostettiin omakotitalo puoliksi ja meidän pitäisi elää ihanaa perhe-elämää hänen lastensa kanssa, mutta en vaan pysty unohtaa tapahtunutta...En tiedä enää miten täältä paskasta pääsee pois.
Vastaukset 7
Vanhimmat
anthony de mello kirja Havahtuminen ja voit löytää oman sisäisen todellisuutesi.Jos ette keskustelemalla pääse tuosta väkivallan ympöröistä, niin ei ole mitään syytä jatkaa suhdetta.Kannattaa kaanssa yrittää ensin hakea jostakin keskustelu-apua.
samanlaisessa tilanteessa. Olisi voinut olla itseni kirjoittama hyvin pitkälle.
Siihen aikaan ei ollut turvakoteja, eikä muitakaan kriisiryhmiä, eikä poliisilla silloinkaan ollut enempää tekemistä, kuin mahdollisesti viedä mies putkaan.
jos miehelläsi ei ole minkäänlaista halua nähdä itsessään mitään vikaa, eikä ongelmaa siinä, että on väkivaltainen, uskoisin, että ko. mies ei siitä koskaan muutu.
Halua muuttaa itse itseään täytyy löytyä, kukaan ei pysty muuttamaan toista ihmistä.
toiseksi, tällaisilla miehillä osalla on taipumus jankuttaa niin kauan naiselleen, että hänessä, siis naisessa ainoastaan on vika, että nainen itsekkin alkaa siihen uskoa. Tulee tavallaan aivopestyksi.
Sanoisin vielä, että koska luultavasti haet rakkautta ja hyväksyntää, älä alenna itse itseäsi, vaikka miehet siihen pyrkivätkin, nimenomaan hyväksikäyttäjät. Sinä olet silloin helppo uhri.
Kun ja jos joskus pääset tästä kaikesta yli, vahvista itseäsi itsesi kautta, älä hae siihen toista ihmistä ( ainakaan samantyyppistä miestä) vaan muuta tietoisesti ajattelutapaasi, kun joskus olet tarpeeksi koossa alkaaksesi harkitsemaan parisuhdetta.
En voi tietenkään käskeä sinua tekemään mitään, sinun on itse tehtävä ratkaisusi.
Voimia sinulle
vastauksista ja vinkeistä. Tää just onkin niin vaikeaa, koska mieheni tiedostaa ongelmansa ja haluaisi muuttua ja näyttäisi oleva aidosti pahoilaan. Ei hän ainakaan vaikuta sellaiselta hyväksikäyttäjä narsistilta kuin tuo mun aikasempi exä. Pelottaa vaan että kuinka paljon mun mielenterveyteni vielää kestää väkivaltaa...Aina ollaan ajateltu, että vielä kerran yritettäisiin mutta näitä "vielä kertoja" on jo enemmän kuin tarpeeksi. Toisaalta haluaisin ruveta sittenkin syömään niitä masennuslääkkeitä, mutta en haluaisi käydä terapiassa enää. Liian raskasta mulle. Eihän niitä lääkkeitä ilman terapiakäyntejä tosta noin vaan saa..?
Haluat siis pillereillä sekoittaa päätäsi lisää ja turruttaa aivosi.Ei sinua kukaan voi auttaa
kun et tunnu uskovan itseesi ja tunnustaa mitä
elämässäsi oikeasti tapahtuu...lähde pois,voimia
Paskasta pääset pois sillä tavoin,kun päätät ottaa oman elämäsi omiin käsiisi. Se pahoinpitelevä mies ei muutu, luonnevika mikä luonnevika.
Voi antaa hänelle vaikka lopunikääsi niitä "vielä yksi kerta - mahdollisuuksia" ja aina tulee lopulta turpiin. Milloin sinä opit ?
Voit saada ihanan ja rauhallisen perhe-elämän, mutta et todellakaan tuon ihmisen kanssa.
Aloitapa uuden tien etsiminen vaikka turvakodin kautta. Katso www.turvakoti.net.
Sieltä löytyy alueesi lähin turvakoti. Voit soittaa sinne, saada neuvoja. Ei tarvitse mennä, ellei homma kotona taas repeä käsistä ja muutu akuutiksi.
Mutta miehesi lupauksia paremmasta tulevaisuudesta sinun ei kannata oman hyväsi nimissä uskoa, varsinkin jos miehesi on tyyppi,joka toimii täysin ilman sytytyslankaa eli räjähtää alta aikayksikön. Pois, pois ja pian siitä parempaan elämään.
Tunne jota sinä kutsut "rakkaudeksi" on niin kaukana rakkaudesta kuin itä on lännestä!
Ellei mikään muu saa sinua pois tuon miehen ulottuvilta, niin ajattele hänen lapsiaan: millaisen kuvan he saavat naisista kun sinä suostut olemaan hänen pieksettävänään?
Jos todella haluat saada jotain positiivista aikaiseksi, kehoita miestä hakemaan henkistä apua. Hänen todella täytyy parantaa käytöksensä, ellei hän pysty siihen omin avuin niin sitten ulkopuolisen.
Mutta sinun on todellakin saatava haettava oma asunto,oma elämä ja rauha. muuten tuo kuvailemasi tilanne tulee tekemää sinusta lopultakin mielipuolen ja haavoittamaan lapsia enemmän kuin koskaan arvaatkaan!
Niin hankalaa ja vaikeaa kun se voi ollakin,
muutos parempaan voi alkaa vaan ihmisestä itsestä ei toisesta, vaikka olisi auttajia ja ymmärtäjiä..pitää ratkaisut tehdä omassa päässä ja lujalla tahdon voimalla selvitä ongelmista.
helppoa se ei ole mutta kaikki on sen arvoista!