Olen nyt tapaillut kuukauden verran yhtä miestä, joka on ymmärtäväinen, mukava, huumorintajuinen yms. Henkisesti ehkä täydellisin mies, jonka olen tavannut pitkilleen ja myös ulkoisesti ok. Tapasimme baarissa ja ihastuttiin molemminpuolin. Nyt mies kuitenkin haluaisi alkaa vakavasti seurustella, mutta itseäni on alkanut epäilyttää. Viimeksi kun tapasimme, minua ahdisti koko tapaamisen ajan. En osaa selittää tuota ahdistusta, ehkä se on pelkoa siitä, että menetän "vapauteni" tai elämäni muuttuu. Itselläni ei aiemmin ole ollut yhtään vakavaa suhdetta, joten olen aivan uudenlaisessa tilanteessa. Mies odottaa nyt minun päätöstäni siitä, mitä haluan. En oikeasti tiedä, mitä haluan tai tunnen. Yleensä meillä on varsin hauskaa ja mukavaa yhdessä, ei mitään järjetöntä tunteenpaloa kuitenkaan. Pelottaa, että jos nyt aloitan suhteen, tämä ahdistus vain pahenee mikä on entistä epäreilumpaa tätä miestä kohtaan. Riittääkö myöskään se, että meillä on yhdessä vain "ihan kivaa" vai pitäisikö ilmassa olla elämää suurempaa intohimoa? Missään nimessä en haluaisi loukata miestä, vaikka ilmeisesti olen sen tehnyt jo, kun rupesin nyt jahkailemaan ja pohtimaan asioita liikaa. Asiallisia kommentteja, kiitos:-)
Aloitanko parisuhteen vai en..?
epätietoinen...
6907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vapautta ja vakaata suhdetta.
Oletko eronnut ehkä vasta äskettäin?
En osaa neuvoa Sinua, jokaisen on itse punnittava nämä asiat tykönään.
että jos jahkailee ja epäröi noin jo alussa, niin onnistumisen mahdollisuudet eivät ole kovin isot.
Toisalta, voihan olla että se intohimo sieltä tulisi kuitenkin ajan mittaan vaikkei se heti olekkaan niin roihuvaa.
Vaikea juttu, mutta kuuntele mitä sydämesi sanoo ja toimi vaistosi mukaan. Eiköhän se silloin löydy se oikeakin ratkaisu.
sano miehelle suoraan ettet olekaan varma itsestäsi?
Ei ole oikein pitää toista epävarmuudessa.
...sinkkuna.
Parisuhde ei saa ahdistaa. Et ole kypsä suhteeseen. Anna miehelle vapaus mennä.
Kyllä sinullekin vielä löytyy mies, joka vie jalat alta ja järjen päästä niin, ettet jouda pähkäilemään halukkuuttasi sitoutumiseen. Nauti siihen asti vapaudestasi =).
Suosittelen sinulle lukemista!
Nimittäin Anthony de Mello'n kirjaa Rakkauden tiellä.
Pääset vähän perille itsestäsi ja ehkäpä toisestakin.
Onnea sinulle!
Älä elämää pelkää!
Ihminen katuu yleensä sitä, minkä jätti tekemättä/kokematta!
Esimerkki omasta elämästäni, mutta älä ota tätä neuvona. En tiedä miten yleismaailmalliseksi tämän voi kokea.
Elin parisuhteessa 7 vuotta miehen kanssa, jonka kanssa minulla oli "ihan kivaa" alusta asti. Kunnes eteeni tupsahti se mies, joka oli jotain paljon enemmän kuin "ihan kivaa". Tein sikamaisesti ja vaihdoin suhdetta, mutta olen nyt ollut jo pitkään onnellisempi kuin koskaan.
Minua harmittaa suunnattomasti, että en edes osannut ajatella edellisessä suhteessani, mitä parisuhde ja rakkaus voivat olla. Päädyin vain satuttamaan omalla tavallaan ihanaa miestä.
Tekoja ei saa tekemättömäksi ja menneitä on turha murehtia, mutta joskus toivon hiljaa mielessäni, että olisin tehnyt alun alkujaan toisin. Tiedostanut, että minäkin voin oikeasti tuntea jotain tällaista, eikä minun tarvitse tyytyä siihen "ihan kivaan".