Ensimmäisessä synnytyksessä tuli pahat 3. asteen repeämät, eli sulkijalihas repesi. Tikkejä laitettiin reilu 30 mutta edelleen kahden vuoden jälkeen ovat paikat "epäkunnossa" eli ulostuskipuja, yhdyntäkipuja jne on vielä tänäänkin arpikudoksesta johtuen. Nyt olen uudestaan raskaana ja heti alkuvaiheessa tuli jo kauhukuvat mieleen siitä että jos seuraavassa synnytyksessä repeän vielä pahemmin. Se voisi tarkoittaa sitten avannepussia loppuiäksi jos sulkijalihas katkeaa toistamiseen. Miten muilla jos on ollut pahat repeämät (ei siis mikään 1.-2. aste vaan ihan sulkijalihaksen rikkimeno) onko teille tarjottu sektiomahdollisuutta vai pitääkö sitä itse vaatia? Pitääkö käydä pelkopolilla - varsinainen synnytyspelko tämä ei siis ole vaan huoli siitä että voiko enää elää ylipäätään normaalia elämää vai meneekö loppukin pidätyskyky samantien.
1. synnytyksessä pahat repeämät - saako sektion seuraavaksi
19
5414
Vastaukset
- minulla...
Minullekkin tuli kolmannenasteen repeämä ja homma meni avanteeseen asti. "Muutamien" operaatioiden jälkeen avanne saatiin suljettua vauvan ollessa 10 kk.
Kolme vuotta myöhemmin tulin raskaaksi. Rakenneultrassa keskussairaalassa gynekologi papereitani katsottuaan kysyi, kuulostaisiko sectio minusta kamalalta synnytystavalta. Hänen mielestä se olisi minulle parempi vaihtoehto, koska riski repeämiseen olisi niin suuri. Kertoi ettei ommellut iho jousta niin kuin terve, normaali kudos ja oli huolissaan uudelleen repeämisestä ja siitä että enää paikkoja ei saataisi korjattua.
Sectio tehtiin sen vuoksi suunniteltuna. Ei minun minnekkään pelkopolille asian vuoksi tarvinnut.
Muista mainita tuosta pahasta repeämästä, jos tarkistuksessa lääkäri ei ota asiaa puheeksi.- sinulle...
Minkä takia sinulle laitettiin avanne? Menikö sinulta molemmat sulkijalihakset poikki? Miten ne myöhemmin korjattiin?
Sen vuoksi kyselen, kun olen aika monen lääkärin kanssa asiasta jutellut ja he ovat olleet sitä mieltä ettei pahimmassakaan tilanteessa ole mahdollista että joudutaan laittamaan avanne.
Minulla tuli myös ensimmäisessä synnytyksessä 3. asteen repeämä, seuraava synnytys edessä kuukauden sisällä ja alateitse aion yrittää. Mutta nyt rupesi pelottamaan, kun täällä puhutaan avanteista... - näin......
sinulle... kirjoitti:
Minkä takia sinulle laitettiin avanne? Menikö sinulta molemmat sulkijalihakset poikki? Miten ne myöhemmin korjattiin?
Sen vuoksi kyselen, kun olen aika monen lääkärin kanssa asiasta jutellut ja he ovat olleet sitä mieltä ettei pahimmassakaan tilanteessa ole mahdollista että joudutaan laittamaan avanne.
Minulla tuli myös ensimmäisessä synnytyksessä 3. asteen repeämä, seuraava synnytys edessä kuukauden sisällä ja alateitse aion yrittää. Mutta nyt rupesi pelottamaan, kun täällä puhutaan avanteista...Eli avanne jouduttiin laittamaan, kun tuli paha tulehdus repämisen ja ompelun jälkeen. Suolen sisältöä joutui paikkaan, jonne se ei kuulu ja oli jatkuva tulehdus tila (olin tehohoidossa). Avanne laitettiin, jotta oloni tasaantuisi ja suolistoni saisi huilata ja parantua.
En ikinä kysynyt, menikö molemmat poikki. Ei kai, koska "luukku" toimii nykyään. Eli en varmaan olisi avannetta tarvinnut, jos suoli ei olisi falskannut sisäänpäin synnytyksen jälkeen.
Kuulemma on todella harvinaista että käy näin, mutta eipä se silloin paljon lohduttanut. - sinulle!
näin...... kirjoitti:
Eli avanne jouduttiin laittamaan, kun tuli paha tulehdus repämisen ja ompelun jälkeen. Suolen sisältöä joutui paikkaan, jonne se ei kuulu ja oli jatkuva tulehdus tila (olin tehohoidossa). Avanne laitettiin, jotta oloni tasaantuisi ja suolistoni saisi huilata ja parantua.
En ikinä kysynyt, menikö molemmat poikki. Ei kai, koska "luukku" toimii nykyään. Eli en varmaan olisi avannetta tarvinnut, jos suoli ei olisi falskannut sisäänpäin synnytyksen jälkeen.
Kuulemma on todella harvinaista että käy näin, mutta eipä se silloin paljon lohduttanut.Kiitos vastauksesta!!
Miten olet nyt toipunut? Itse toivuin repeämästä hyvin (siitä on nyt 2 v 3 kk), mutta silti vähän jännittää tuleva synnytys. Tai lähinnä se, jos sama repeämä tulee uudestaan, että miten siitä sitten toipuu. Itsellä meni siis ulommainen sulkijalihas poikki.
Kiitos vielä kun vastasit! - on kaikki
sinulle! kirjoitti:
Kiitos vastauksesta!!
Miten olet nyt toipunut? Itse toivuin repeämästä hyvin (siitä on nyt 2 v 3 kk), mutta silti vähän jännittää tuleva synnytys. Tai lähinnä se, jos sama repeämä tulee uudestaan, että miten siitä sitten toipuu. Itsellä meni siis ulommainen sulkijalihas poikki.
Kiitos vielä kun vastasit!Nyt on kaikki hyvin. Alkuvaiheessa shokki oli vain kauhea, kun menin synnyttämään, jouduin teholle paskapussin kanssa. Kotonahan se homma ensiksi meni itkeskelyksi sitten kun sinne pääsi. Esikoinen ja uusi avanne...
Nyt on tosiaan kaikki kunnossa ja avanne pystyttiin sulkemaan kuitenkin aika nopeaa. Leikkausarpia tietysti on, mutta ne eivät häiritse.
Vannoin kyllä, ettei ikinä lapsia..... : ) Mutta kuinkas kävikään. Minulle siis tehtiin suunniteltu sectio toisen kanssa ja hyvin meni. Mitään ei alakerrasta hajonnut, kun ei tarvinnut lasta puskea ulos.
Itseäkin olisi pelottanut alatiesynnytys. Ei siis kipu (vaikka onhans se kova) vaan just se, että miten käy. Kestääkö paikat vai kuletaanko koko loppuelämä vaipoissa tai uuden avanteen kans.
Tsemppiä sulle, oli synnytystapa nyt mikä tahansa! : )
- 3. asteen
Minulla 3. asteen repeämä esikoisen kanssa (Hgin Kätilöopisto) . Sanoivat jo heti synnytyksen jälkeen että ko. repeämä peruste sektiolle mahdollisen seuraavan kanssa.
Parani kivutta ja nopeasti. Ei mitään ongelmia. Parin vuoden päästä uudestaan raskaana ja harkinnan jälkeen pääsyin alatie synnytykseen. Synnytystapa-arviossa lääkäri sanoi että saan toki itse päättää, estettä alatiesynnytykselle ei ole.
Toinen synnytys meni huomattavasti ensimmäistä helpommin ja nopeammin, mutta silti repeämä suoleen asti :( Ei kuitenkaan niin paha kuin esikoisen kanssa. Kursittiin kuitenkin jälleen leikkausalissa nukutuksessa.
Paranin jälleen helposti ja nopeasti. Ei ongelmia.- 3. asteen (sama)
Lisätään vielä että kirjoittivat kuitenkin kakkosen jälkeen että mahdollisessa seuraavassa raskaudessa suositellaan sektiota.
Emme ole kolmatta lasta hankkimassa joten ei tarvi miettiä. Jos olisin hankkimassa harmittaisi kuitenkin. En sektiota haluaisi kerrassaan mitenkään, mutta kolmatta kertaa riskiä peräsuoleen asti repeämiseen ei kyllä uskaltaisi enää ottaa. :(
No, onneksi ei tarvi miettiä kun on kaksi ihanan upeaa tyttöä kainalossa :) - muitakin!!!
3. asteen (sama) kirjoitti:
Lisätään vielä että kirjoittivat kuitenkin kakkosen jälkeen että mahdollisessa seuraavassa raskaudessa suositellaan sektiota.
Emme ole kolmatta lasta hankkimassa joten ei tarvi miettiä. Jos olisin hankkimassa harmittaisi kuitenkin. En sektiota haluaisi kerrassaan mitenkään, mutta kolmatta kertaa riskiä peräsuoleen asti repeämiseen ei kyllä uskaltaisi enää ottaa. :(
No, onneksi ei tarvi miettiä kun on kaksi ihanan upeaa tyttöä kainalossa :)Hieman kauhun sekaisin tunnelmin luin ketjun viestejä. Itselläni muuten helppo synnytys päättyi totaaliseen repeämiseen, sulkijalihasta myöten. En tosin tiedä, mikä tai kumpi repesi. Mutta tikkejä on paljon, eivätkä lääkäritkään enää muistaneet kuinka monta kymmentä alapäähän upposi.
Synnytyksestä on nyt 1,5kk, ja toipuminen on hidasta... Kuinka kauan teillä muilla kesti toipua remontista ja koska saa "luvan" seuraavaan raskauteen?
Tuo avanne-juttu pisti nyt kyllä miettimään seuraavaa mahdollista alatiesynnytystä.. Kakkaaminen on alun pidättämisongelmien jälkeen muuttunut joskus itkettävän kivuliaiksi täysistunnoiksi. Paranenko koskaan?!?
Luulin olevani Suomen ainoa lajissaan, en ollut koskaan kuullut moisen tapahtuvan kenellekään. - alkup.kirj.
muitakin!!! kirjoitti:
Hieman kauhun sekaisin tunnelmin luin ketjun viestejä. Itselläni muuten helppo synnytys päättyi totaaliseen repeämiseen, sulkijalihasta myöten. En tosin tiedä, mikä tai kumpi repesi. Mutta tikkejä on paljon, eivätkä lääkäritkään enää muistaneet kuinka monta kymmentä alapäähän upposi.
Synnytyksestä on nyt 1,5kk, ja toipuminen on hidasta... Kuinka kauan teillä muilla kesti toipua remontista ja koska saa "luvan" seuraavaan raskauteen?
Tuo avanne-juttu pisti nyt kyllä miettimään seuraavaa mahdollista alatiesynnytystä.. Kakkaaminen on alun pidättämisongelmien jälkeen muuttunut joskus itkettävän kivuliaiksi täysistunnoiksi. Paranenko koskaan?!?
Luulin olevani Suomen ainoa lajissaan, en ollut koskaan kuullut moisen tapahtuvan kenellekään.Näistäpä ei paljon puhuta, ja vähän tuntui että synnärilläkin asia painettiin villaisella. Synnäriltä ei saanut mitään jatkohoitoa, ei kontrollikäyntejä, tai mitään muutakaan. Kun vauva oli saatu ulos, heidän vastuunsa loppui siihen. Yksityisellä olen siis käynyt omalla rahalla tilannetta seuraamassa.
Jos on revennyt suoleen asti on hyvin paljon mahdollista että uusi synnytys avaa saman repeämän ja vielä pidemmälle. Täällä missä asun (itä-suomessa) on ainainen säästökuuri päällä ja sektioita ei noin vain anneta, joten tiedän jo etukäteen että suuresta repeämisvaarasta huolimatta äitipolilla minua tullaan painostamaan alatiesynnytykseen. Tästä syystä siis mietin sitäkin että pitäisikö ihan reilusti viedä asiaa eteenpäin ns. pelkopolin kautta sillä pelkopolin psykologi voi sen puoltoäänen sektioon antaa.
En siis pelkää synnytystä, en sitä kipua, en sitä tilannetta - se nyt on vaan yksi muutaman tunnin tuska ihmisen elämässä. Sen sijaan pelkään sitä seuraavaa puolta vuotta kun joudun syömään ulostuslääkettä, särkylääkettä ja pidättäytymään seksistä kipujen vuoksi, rajoittamaan urheiluharrastuksia karkailuongelmien vuoksi, pystymättä istumaan moneen kuukauteen jne. SYnnytyksen jälkeinen puoli vuotta oli kyllä kauheinta aikaa elämästäni vaikka ihana vauva toki tilannetta vähän helpottikin. - .........
alkup.kirj. kirjoitti:
Näistäpä ei paljon puhuta, ja vähän tuntui että synnärilläkin asia painettiin villaisella. Synnäriltä ei saanut mitään jatkohoitoa, ei kontrollikäyntejä, tai mitään muutakaan. Kun vauva oli saatu ulos, heidän vastuunsa loppui siihen. Yksityisellä olen siis käynyt omalla rahalla tilannetta seuraamassa.
Jos on revennyt suoleen asti on hyvin paljon mahdollista että uusi synnytys avaa saman repeämän ja vielä pidemmälle. Täällä missä asun (itä-suomessa) on ainainen säästökuuri päällä ja sektioita ei noin vain anneta, joten tiedän jo etukäteen että suuresta repeämisvaarasta huolimatta äitipolilla minua tullaan painostamaan alatiesynnytykseen. Tästä syystä siis mietin sitäkin että pitäisikö ihan reilusti viedä asiaa eteenpäin ns. pelkopolin kautta sillä pelkopolin psykologi voi sen puoltoäänen sektioon antaa.
En siis pelkää synnytystä, en sitä kipua, en sitä tilannetta - se nyt on vaan yksi muutaman tunnin tuska ihmisen elämässä. Sen sijaan pelkään sitä seuraavaa puolta vuotta kun joudun syömään ulostuslääkettä, särkylääkettä ja pidättäytymään seksistä kipujen vuoksi, rajoittamaan urheiluharrastuksia karkailuongelmien vuoksi, pystymättä istumaan moneen kuukauteen jne. SYnnytyksen jälkeinen puoli vuotta oli kyllä kauheinta aikaa elämästäni vaikka ihana vauva toki tilannetta vähän helpottikin.Ihmettelen, ettet saanut minkäänlaista jatkohoitoa repeämisen jälkeen. Itse olen pääkaupunkiseudulta ja minulla oli tavallisen jälkitarkastuksen lisäksi kaksi tarkastusta kirurgilla (puoli vuotta synnytyksen jälkeen), muutama käynti fysioterapeutilla ja lisäksi vielä jälkitarkastus kätilön kanssa. Kaikki nämä sairaalassa. Mutta tämä ilmeisesti siis vaihtelee kunnittain...
- ihmettelevä äiti
Luin kauhukertomuksianne ja jäin ihmettelemään sitä mistä tällaiset pahat repeämät johtuvat. Eikö kätilön tehtävä ole havaita mahdollinen repeämävaara ja tehdä harkittu viilto, joka on aina parempi kuin itsenäisesti syntyvä hallitsematon repeämä? Minulle tällainen viilto tehtiin 1. synnytyksen yhteydessä (lapsen ennenaikaisuuden vuoksi), 2. ja 3. synnytyksessä samasta kohdasta repesi muutama milli, joita ei tarvinnut edes ommella.
Muutenkin tuntuu, ettei tuollainen repeäminen ole ns. "normaalia" eli jossain juttu mättää. Ehkä ponnistusvaihe sujuu liian nopeasti, teitä kehotetaan ponnistamaan liian pitkään kerrallaan eikä kudoksilla ole aikaa venyä riittävästi. Oletteko tutkineet asiaa tarkemmin esim. netistä?- virka...
Olen miettinyt ihan samaa nyt liki 2 kuukautta. Mistä tai kenestä tämä tilanne johtui? Omassa synnytyksessäni kätilöt eivät himmailleet kertaakaan ponnistuksiani, päinvastoin tsemppasivat laittamaan vaan lisää häkää pönttöön. Tein työtä käskettyä, ja tosiaan puolen vuoden kuntoutus edessä.. Ponnistusvaiheeni kesti 17 minuuttia johtuen siitä, että supistukset loppuivat juuri siinä kohtaa. Mutta lapsen pää oli kuitenkin jo "hollilla", ja sydänäänetkään eivät laskeneet liiaksi. Eli luulisi, että paikat ehtivät ainakin hieman venyäkin siinä odotellessa. Epparikin tehtiin, mutta ilmeisesti sitä leikattiin liian vähän (?) ja kun lapsi tuli sitten vauhdilla yhtenä palana, kohta repesi peräaukkoon asti.
Pelkään myös, tulenko koskaan entiselleni, tai edes lähellekään sitä. Seksiä ei ukkoparka tule todennäköisesti saamaan vielä toviin, onneksi asiasta pystyy hänen kanssaan puhumaan.
Kuullosti niin tutulta tuo, että oikeasti mökkiytyy, kun ei uskalla lähteä ovesta, jos ei pystykään pidätellä kakkaa. No, se näyttää nyt vihdoinkin omalla kohdallani pysyvän vessaan asti siellä missä pitääkin. Mutta silti vessa pitää olla melko lähellä, kun hätä tulee.
Johtuvatko nämä tapaukset kätilöiden virheestä vai älyttömän huonosta tuurista vai mistä? Ovatko nämä jo hoitovirheitä tms? Pitääkö ottaa yhteys potilasasiamieheen vai onko tuulimyllyjä vastaan taistelua? - en usko
virka... kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa nyt liki 2 kuukautta. Mistä tai kenestä tämä tilanne johtui? Omassa synnytyksessäni kätilöt eivät himmailleet kertaakaan ponnistuksiani, päinvastoin tsemppasivat laittamaan vaan lisää häkää pönttöön. Tein työtä käskettyä, ja tosiaan puolen vuoden kuntoutus edessä.. Ponnistusvaiheeni kesti 17 minuuttia johtuen siitä, että supistukset loppuivat juuri siinä kohtaa. Mutta lapsen pää oli kuitenkin jo "hollilla", ja sydänäänetkään eivät laskeneet liiaksi. Eli luulisi, että paikat ehtivät ainakin hieman venyäkin siinä odotellessa. Epparikin tehtiin, mutta ilmeisesti sitä leikattiin liian vähän (?) ja kun lapsi tuli sitten vauhdilla yhtenä palana, kohta repesi peräaukkoon asti.
Pelkään myös, tulenko koskaan entiselleni, tai edes lähellekään sitä. Seksiä ei ukkoparka tule todennäköisesti saamaan vielä toviin, onneksi asiasta pystyy hänen kanssaan puhumaan.
Kuullosti niin tutulta tuo, että oikeasti mökkiytyy, kun ei uskalla lähteä ovesta, jos ei pystykään pidätellä kakkaa. No, se näyttää nyt vihdoinkin omalla kohdallani pysyvän vessaan asti siellä missä pitääkin. Mutta silti vessa pitää olla melko lähellä, kun hätä tulee.
Johtuvatko nämä tapaukset kätilöiden virheestä vai älyttömän huonosta tuurista vai mistä? Ovatko nämä jo hoitovirheitä tms? Pitääkö ottaa yhteys potilasasiamieheen vai onko tuulimyllyjä vastaan taistelua?Itse en usko, että kyseessä on kätilöiden virheet. Jokaisen "joustokyky" on erilainen. Itsekkin repesin vaikka eppari tehtiin.
Ja en todellakaan usko, että kannattaa edes yrittää nostaa hoitovirhe juttua. Jokaisen suomessa asuvan tiedossa on, että synnytyksessä voi revetä eli riskit tunnetaan yleisesti. Sama asia on, jos hyppäät junan alle ja jalkasi amputoituvat ja menevät muusiksi ja syytät kirurgia joka ei saanut jalkojasi toimimaan.
Eli kyllä repeämä on "itse aiheutettu". Se lähti etenemään siitä, kun harrastit seksiä tai kävit "siemennyksessä". - vaan älyttömän huono säkä
en usko kirjoitti:
Itse en usko, että kyseessä on kätilöiden virheet. Jokaisen "joustokyky" on erilainen. Itsekkin repesin vaikka eppari tehtiin.
Ja en todellakaan usko, että kannattaa edes yrittää nostaa hoitovirhe juttua. Jokaisen suomessa asuvan tiedossa on, että synnytyksessä voi revetä eli riskit tunnetaan yleisesti. Sama asia on, jos hyppäät junan alle ja jalkasi amputoituvat ja menevät muusiksi ja syytät kirurgia joka ei saanut jalkojasi toimimaan.
Eli kyllä repeämä on "itse aiheutettu". Se lähti etenemään siitä, kun harrastit seksiä tai kävit "siemennyksessä".Joo, itselleni ei ollu tullu mieleen toi hoitovirhejuttu, ennen kuin eräs terkka tarinan kuultuaan hyppi lähes seinille. Synnytys on kuulemma hänen sanojensa mukaan (itsellänihän ei ole muuta kokemusta kuin tuo "työnnä, työnnä") puskemista ja jarruttelua, hyvin hienovaraista sellaista. Eikä tässä suoraan sanoen mikään korvaus "kivusta ja särystä" nyt enää kauheasti lämmitä, kun synnytys on jo takana ja revennyt mikä revennyt, ei se enää rahalla siitä ehjäksi ja entiseksi muutu.
Mutta ei niin huonoa, etteikö jotakin hyvääkin: lapsi on äärimmäisen "kiltti" ja rauhallinen. Itkenyt ei ole kertaakaan sitten syntymän, viihtyy hyvin yksin sängyssään, ku äippä käy suihkussa, syö ja nukkuu hyvin ja paljon. Eli mieluummin mulle nää kaikki vaivat, ku lapselle. Siitä oon kyllä äärettömän kiitollinen, kun kivuiltani aina muistan. :)
Pitäsikö muuten perustaa joku Revenneet revat-kerho, johon hyväksytään vain 3. asteen repeämisen kokeneet? :D Olis sitä kuuluisaa vertaistukea! - ......
luonnollinen repeämä on kyllä parempi ja nopeampi parantumaan, kuin episiotomia. sen takia niitä ei enää nykyään niin harrastetakaan. toki täytyy muistaa, että kätilön tehtävä olisi huomata epparin tarve, jos on juuri riski, että tuollaisia repeämisiä saattaa tulla. kuulostaa kyllä tosi kurjalta.. :/
- mielenkiinnolla keskustelua
ja oppinut karuja totuuksia.
Itselle tuli iso vauva ja sektioon päätyi. Olisin varmaan paskasankon kanssa joutunut kulkemaan ku vauva oli monsteri ja tussu tiukkana. Pientä tuo sektiohaava on tollaiseen verrattuna.
Voi tulla pelko pannuun näitten lukemisesta ensisynnyttäjille. Parempi on tietää ne pahat kuten huonot tarinat ennen kuin joutuu tosi toimiin. - paha repeämä
Myös mulle tuli ensimmäisessä synnytyksessä paha 3.asteen repeämä, jossa molemmat sulkijalihakset menivät poikki. Repeämä korjattiin välittömästi leikkaussalissa ja korjaus onnistui kohtuullisen hyvin. Toipuminen on ollut todella hidasta, mutta nyt (poika 8kk) alkaa jo helpottaa. Mulle sanottiin, että mahdollisen toisen raskauden aikana synnytystapa arvioidaan tosi tarkkaan. Estettä toiselle alatiesynnytykselle ei kai ole, mutta minua ajatus kauhistuttaa. Sen verran rankka kokemus tuo eka synnytys oli. Myös fysioterapeuttini on ehdottomasti sektion kannalla, koska toipuminen on ollut niin hidasta ahkerasta jumpasta huolimatta.
Joku ketjussa taisi kirjoittaa, että pitäiskö perustaa joku yhteinen keskusteluporukka jonnekin. Täällä oltais kans kiinnostuneita vaihtamaan ajatuksia ja kenties antamaan vertaistukea...- .....
Tiedättekö kuinka monta prosenttia synnytyksistä päättyy tuollaisiin karmeisiin repeämiin? Onko seksi tuntunut sen jälkeen miltään? Voisi kuvitella, että tuossa tuhoutuu paljon suuria hermoja.
- nämä tämänasteiset repeämät...
..... kirjoitti:
Tiedättekö kuinka monta prosenttia synnytyksistä päättyy tuollaisiin karmeisiin repeämiin? Onko seksi tuntunut sen jälkeen miltään? Voisi kuvitella, että tuossa tuhoutuu paljon suuria hermoja.
Käsittääkseni alle prosentille käy näin, eli sinullakin on suuri "vaara" kuulua siihen "massaan", jolle kaikki menee hyvin ja paraneminen on nopeaa.
Jälkitarkastukseni on huomenna, seksi ei ole tullut kyllä vielä mieleenkään, ennen kuin saan varmuuden, että tikit ovat sulaneet. Pelkkä ajatuskin, että joku paikka alkaisi kinnata siinä lemmentohinoissa saa vetämään jalat tiiviisti yhteen. Mutta olen optimisti ja toivon, että tässä pikkuhiljaa alkaisi tuo läheisempikin kontakti ukon kanssa kiinnostaa. Sääliksi on kyllä miestä käynyt, mutta onneksi ollaan voitu puhua asioista ihan rosnkisti omilla nimillään. Ja onneksi ukko ymmärtää, eikä painosta!
Ja unissani olen jo pari orkkua saanut, eikä ainakaan pahemmin lihasten supistelu sattunut. :D
Eli himot ne on hiirelläkin, ja synnytyksessä revenneellä äidillä!! :D :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työsuhdepyörän veroetu poistuu
Hallituksen veropoliittisen Riihen uutisia: Mitä ilmeisimmin 1.1.2026 alkaen työsuhdepyörän kuukausiveloitus maksetaan2257007Pakko tulla tänne
jälleen kertomaan kuinka mahtava ja ihmeellinen sekä parhaalla tavalla hämmentävä nainen olet. En ikinä tule kyllästymää431280Fuengirola.fi: Danny avautuu yllättäen ex-rakas Erika Vikmanista: "Sanoisin, että hän on..."
Danny matkasi Aurinkorannikolle Helmi Loukasmäen kanssa. Musiikkineuvoksella on silmää naiskauneudelle ja hänen ex-raka271082- 75911
Katseestasi näin
Silmissäsi syttyi hiljainen tuli, Se ei polttanut, vaan muistutti, että olin ennenkin elänyt sinun rinnallasi, jossain a62867Hävettää muuttaa Haapavedelle.
Joudun töiden vuoksi muuttamaan Haapavedelle, kun työpaikkani siirtyi sinne. Nyt olen joutunut pakkaamaan kamoja toisaal49865Työhuonevähennys poistuu etätyöntekijöiltä
Hyvä. Vituttaa muutenkin etätyöntekijät. Ei se tietokoneen naputtelu mitään työtä ole.94819Toinen kuva mikä susta on jäänyt on
tietynlainen saamattomuus ja laiskuus. Sellaineen narsistinen laiskanpuoleisuus. Palvelkaa ja tehkää.38801Tietenkin täällä
Kunnan kyseenalainen maine kasvaa taas , joku huijannut monen vuoden ajan peltotukia vilpillisin keinoin.14766- 43743