Tuttu juttu, nainen lähtee lomalle ja tapaa siellä miehen... Mitä mieltä olette kaukosuhteiden toimivuudesta?? Ja onko kokemuksia turkkilaisista miehistä? Olin viikon Antalyassa ja tapasin siellä söpön turkkilaisen miehen. En kuvitellut koskaan ihastuvani saati rakastuvani hänenlaiseensa. Tunnetusti ulkomailla miehet etsivät vain sitä yhtä ainoaa... Pidin sen mielessäni, mutta en voinut tunteilleni mitään. Kun lähtöpäivä läheni, en voinut pidättää kyyneleitäni. Olen armottoman ihastunut häneen, enkä tiedä tapaammeko koskaan enään. Hän lupasi kyllä pitävänsä yhteyttä minuu Suomeen palattuanikin (näinköhän?), mutta tiedän kyllä ettei se välttämättä ole totta. Asun avoliitossa, mutta meillä on mennyt kauan huonosti. Olemme seurustelleet n. 2 vuotta ja lähes 1,5 vuotta on mennyt kärvistellessä. Rakastan kyllä miestäni, mutta olen jo luopunut toivosta saada suhde vielä pelaamaan. Olen sotkenut nuorempana raha-asiani, jotka hankaloittavat välejämme. Mieheni juo toisinaan liikaa alkoholia ja uhkaa heittää minut pihalle (viimeksi lähtöäni edeltävänä päivänä) vaikka hän tavattuamme sanoi, ettei raha saa tulla väliimme. Kertokaa kokemuksianne kaukosuhteista ja miten olette saaneet ne toimimaan, vai oletteko? Vai onko ihan hölmöä edes olettaa, että hän olisi voinut/saattanut olla vakavissaan..? Olen pahoillani mieheni puolesta, sillä tiedän että hänen sydämensä murtuisi, jos hän saisi tietää tästä. Ja jos yhä rakastan häntä, miksen voi olla ajattelematta tätä tapaamaani miestä?
Rakastuin tulisesti turkkilaiseen...
nomoretears
102415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ota hetki omaa aikaa itsellesi. Luulisin noin lyhyen tapaamisen perusteella tuon olevan vain ihastus. Ihastus siihen, että joku osaa olla ystävällinen ja huomioi sinut, nostaa jalustalle. Varsinkin kun teillä avomiehesi kanssa on mennyt jo pidemmän aikaa huonosti. Ihminen kaipaa aina hyväksyntää, hyvää oloa, turvallisuutta ja rakkautta. Se on täysin luonnollista.
Mutta ota itsellesi aikaa olla yksin. Se tekee kipeää, mutta on se loppujen lopuksi sen arvoistakin! Voin omasta kokemuksesta kertoa!
En tiedä sitä aikaa minkä tarvitset itsellesi, mutta sen jälkeen asiat ovat paljon selkeämpiä. Jos vielä silloin lomamiehesi on mielessäsi voimakkaasti etkä halua olla avomiehesi kanssa on asia aika selvä.
Äläkä pelkää särkeväsi toisen sydäntä. Se on todella huono motiivi olla suhteessa toisen kanssa. Mutta jos todella rakastat avomiestäsi ja haluat tehdä töitä suhteen eteen se onkin eri asia.
Toivottavasti saat asiasi kuntoon ja sydämesi sinne missä sen pitääkin olla!!!
ei tule onnistumaan...
miten suomalaiset naiset aina sortuukin noihin tummiin miehiin... jotenkin aika tyhmää touhua...
Antaisit kalossin kuvan ahteriin kaikille miehille ynnä muille sen sellaisille suhdehärpäköille ja keskittyisit hetkeksi ihan vaan omaan itseesi!? Sitä kautta tietäisit mitä oikeastaan haluaisit ja miten..?
ei kenkenkään pidä pyytää anteeksi rakkautta elämään. Tiedän tunteen miltä tuntuu rakastaa, mutta kun se ei ole oma kumppani. minä olen kertonut hänelle siitä, että minulla on sydän toiselle. Meillä on kaikki hyvin sillä kohden, olemme pelkkiä yhtiökumppaneita enää elämässä eli sivistys tuo sen että voi kertoa asian ilman riitaa ja toraa. Minä rakastuin nuoruuden ystävään ja meissä on samaa ajatusta eli ymmärrämmä toisiamme. Elikkä se siitä. Elikkä miksi sinä muuten todella piilotat naiseuttasi.
Alkuperäinen kirjoittaja on ollut Turkissa viikon lomalla ja "rakastunut" siellä johonkin paikalliseen rantagigoloon. Arvaa montako naikkosta sitä tulee joka viikko luullen löytäneensä sen elämänsä rakkauden tuon viikon aikana? Niin ja sivumennen sanoen viikossa ei varsinaisesti löydetä mitään rakkautta, korkeintaan kevyttä ihastumista.
lukemassa monikultturiset suhteet palstalla. Siellä on kokemusta jos toisenlaista. On hyviä mutta myös huonoja, eli mitkä on realiteetit tuollaisissa hurmioissa. Tumma veri on tulista, ja sen huomaa kaikessa, intohimo on polttavaa, mutta pitää aina muistaa että sormet siinä palaa jos ei osaa käsitellä oikein. Toivon sulle paljon voimia kohdata totuus mikä on parempi tän hetkisessä suhteessasi. Muista elämme vain kerran, ja elettyä aikaa ei saa takaisin :)
aina täällä valitetaan, että suomalaiset naiset tuovat tummia miehiä. kyllä suomalaiset miehet tuovat vielä enemmän venäläisiä naisia.
Hei
sama pakkomielle. En ikinä oisi uskonut tapaavani Turkissa ketään mielenkiintoista. Kun lähdin sieltä pois, ko. mies itki kuin lapsi vikana iltana. Suhteemme jatkui tietty netissä, mesessä, kännykällä jne. On kuitenkin paljastunut, että mies ei halua avioon kuin muslimitytön kanssa, ja naisen pitäisi olla neitsyt. Me eurooppalaiset kyllä kelpaamme flirttin ja sänkykaveriksi. Kyse on koulutetusta miehestä, jolla on ollut useita seurustelusuhteita. Kehoittaisin varovaisuuteen. Välimeren miehet ovat ehkä charmikkaampia ja ehkä parempi supliikki kuin pohjoismaalaisilla, mutta kulttuurien välinen kommunikaatio on joskus mahdotonta, jos suhde käy läheiseksi ja erot ovat liian suuret.
Mä olen ollut 17 vuotta yhdessä turkkilaisen lomaromanssini kanssa ja hyvin menee vieläkin. Vuoden verran taistelin vastaan, kun ajattelin, ettei se kuitenkaan voi toimia, mutta onneksi annoin periksi.
Kuuntele sydämesi ääntä!