Avoerostani on kyllä jo 2 vuotta aikaa mutta tuntuu, että vanhat haavat revittiin tänään taas auki!
Yli pääseminen kesti tooodella kauan ja nyt kun tunsin, että elämä alkaa jo palautua jonkinlaiseen tasapainoon, niin exä kertoo että syynä meidän eroomme oli sittenkin toinen nainen! Minut jätettiin toisen takia! Kyllä viilsi syvältä, vaikka luulin jo selvinneeni :(
6 vuoden suhde päättyi aikanaan kun exä halusi erota. Meillä oli mennyt aika laimeesti muutaman kuukauden ja exä halus eroon koko sotkusta, riitelystä ja kaikesta ja kokeilemaan poikamieselämää.
Meni pari viikkoa, kun oli jo uusi naikkonen kainalossa. Minulle hehkuttettiin onnellisuutta ja kaikkea, kun itse olin aivan vereslihalla.
Tänään jutellessamme (olemme pitäneet koko ajan silloin tällöin yhteyttä) hän ohi mennen paljasti, että oli ihastunut tähän eron jälkeiseen eukkoon jo ollessamme yhdessä :( Ei äijä varmaan edes tajunnut, mitä meni sanomaan. Tai sitten ajatteli, ettei asialla ole mitään väliä minulle, kun siitä on jo niin kauan.
Sainpahan vihdoin ainakin jonkin selkeän syyn erollemme. Itkettää silti pirusti. Kunpa voisin unohtaa koko asian.
Kyllä vaan kaikkein kauhein eromuoto on se, kun toinen vaihtaa sinut "parempaan". Voiko itseään enää turhemmaksi ja kelvottomammaksi tuntea?
Yli pääseminen kesti tooodella kauan ja nyt kun tunsin, että elämä alkaa jo palautua jonkinlaiseen tasapainoon, niin exä kertoo että syynä meidän eroomme oli sittenkin toinen nainen! Minut jätettiin toisen takia! Kyllä viilsi syvältä, vaikka luulin jo selvinneeni :(
6 vuoden suhde päättyi aikanaan kun exä halusi erota. Meillä oli mennyt aika laimeesti muutaman kuukauden ja exä halus eroon koko sotkusta, riitelystä ja kaikesta ja kokeilemaan poikamieselämää.
Meni pari viikkoa, kun oli jo uusi naikkonen kainalossa. Minulle hehkuttettiin onnellisuutta ja kaikkea, kun itse olin aivan vereslihalla.
Tänään jutellessamme (olemme pitäneet koko ajan silloin tällöin yhteyttä) hän ohi mennen paljasti, että oli ihastunut tähän eron jälkeiseen eukkoon jo ollessamme yhdessä :( Ei äijä varmaan edes tajunnut, mitä meni sanomaan. Tai sitten ajatteli, ettei asialla ole mitään väliä minulle, kun siitä on jo niin kauan.
Sainpahan vihdoin ainakin jonkin selkeän syyn erollemme. Itkettää silti pirusti. Kunpa voisin unohtaa koko asian.
Kyllä vaan kaikkein kauhein eromuoto on se, kun toinen vaihtaa sinut "parempaan". Voiko itseään enää turhemmaksi ja kelvottomammaksi tuntea?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Kyllä vaan kaikkein kauhein eromuoto on se, kun toinen vaihtaa sinut "parempaan". Voiko itseään enää turhemmaksi ja kelvottomammaksi tuntea?"
Älä anna eksäsi "arvottaa" sinua, ts. älä anna HÄNEN kertoa, "kuinka arvokas/arvoton" olet...!!
Tunne ITSE OMA ARVOSI ja totea, että TUO mies ei ollut MINUN arvoiseni! (ja että se oikea mies kyllä vielä löytyy tai sitten saa luvan olla löytymättä)
(...koska ei ole MINUN arvoiseni!)
Ymmärrän, että sattuu, mutta kuten sanottu...älä anna sitä "kusipäistä iloa" kenellekään, että alat kieriskelemään itsesäälissä. OLET ARVOKAS! SE MIES EI OLLUT SINUN ARVOISESI.
Minäkin täällä tihrustan itkua.
Olen siis mies. Minut potkaistiin pellolle puolisen vuotta sitten ilman mitään järkevää syytä. Kuukausi eron jälkeen ilmaantui uusi mies.
Pettämistä ei kuulemma ole ollut ja "uusi mies vain toteutti haluni ja tajusin, että hän on elämäni mies"
Niinpä kun tämä elämäntarkoitus-mies tuli kuvioihin niin itkeskelin aikani.
Sitten nyt kun kesä koittaa alkoi taas harmittaa ja soitinkin hänelle. Tietenkin häntä vain ahdistaa,että eksä soittelee itku kurkussa...ymmärrän häntä...ärsyttää olla tällainen pelle, joka vieläkin itkeskelee.
Minuakin riipaisi kovasti kun hän käytti uudesta miehestä nimitystä elämäni mies...mikäs minä sitten olin...itse rakastin häntä enemmän kuinketään koskaanja huomaan yhä rakastavani hänen muistoaan.
Voimia sinulle. Nämä tunteet kyllä laimenevat aikanansa ja lopulta sitä ihmettelee, että miten silloin tulikin itkeskeltyä niin paljon turhan takia...
Tiedän tunteesi! Kuusi vuotta on jo niin pitkä
aika suhteessa, ja lapsellisestihan exäsi on käyttäytynyt. Oliko teillä lapsia? Toivottavasti ei, riittää kun sinä kärsit, yritä kestää! Lähde ulos lenkille, tai oluselle, vaikka yksin. Huomaat että sinustakin ollaan kiinnostuneita.Itselläni takana 10v. suhde, kasvoimme erillemme. Aikaa on kulunut vasta 10kk,
ja edelleen sattuu....
Exäni teki jotain sellaista, mitä en voinut edes
kuvitella kenenkään tekevän! Seurustelee tyttärensä kummitädin kanssa???? Tosin ei ole sukulainen, mutta kun minä en meidän yhdessäolon
aikana tiennyt koko ihmisestä, tai kummiudesta mitään? Että onko tosi petetty olo? Exäni tytär oli 2v. kun tutustuimme, muut kummit kyllä tunnen.
Tuntuu kun koko 10 vuotta olisi ollutkin valhetta, petetyksi tunnen oloni, mutta olen jo
jaloillani, ja usko sinäkin, lähde ulos, mihin tahansa missä on ihmisiä, keksi ajanvietettä, niin ettet kokoajan ajattelisi tuota sinun exäsi
tempausta. Tosin uskon että sinut on haluttu tehdä mustasukkaiseksi, ja ihan tarkoituksella!
Jaksamista!
Ei meillä mitään lapsia ollut, onneksi. Ollaan vielä alta 30 molemmat.
Minua satutti kun eksä nyt kahden vuoden jälkeen kertoili, kuinka häntä sattui niin kovin kun suhde sen eron jälkeisen ihanan naisen kanssa meni poikki. Olivat siis jotain kuukauden niin rakastuneita että. Mullekin piti sillon laittaa niitä "mä oon oikeesti niin onnellinen" -viestejä. Sitten se ihana nainen vaihtoi mun exän uuteen mieheen aika pian. No joka tapauksessa eksäni nyt tänään kertoili, kuinka oli kuukausi kaupalla rikki kun se nainen jätti. No mitäköhän minä olin sillon, kun hän vaihtoi minut siihen eukkoon 6 vuoden jälkeen?!?!?
En rämmi enää missään syvässä suossa. Tiedän, että olen varmasti arvokas jollekin toiselle. Ihmettelen vaan miten tuo edellinen suhde voi vieläkin satuttaa, vaikka elämä on jo jatkanut eteenpäin? Huomasin, että oon kai sitten vaan vieläkin katkera erosta ja hylkäämisestä.
Minä ainakin uskon, että hänellä otti tuo "ero ihanasta naisesta" koville vain siksi, että oli siirtänyt tunteensa sinua kohtaan liian nopeasti uuteen kohteeseen (ja se lisähehku tuli siitä, että kyseessä oli uusi ihminen ja siksi ja juuri siksi täydellinen).
Ja sitten kun sattui, niin suurín osa siitä kivusta oli sitä kipua, mikä hänelle kuuluikin siitä, että oli juuri eronnut pitkästä suhteesta (teidän). Ja samaan rytäkkään lisäksi menettänyt naisen, joka lähti juuri oikealla hetkellä ollakseen naiivin miehen mielikuvissa ikuisesti virheetön.
Eli exäsi on edelleen pihalla siitä, miksi tuntui pahalta. Sun ei onneksi tarvitse välittää - mutta voit kyllä vapaasti olla kärttyinen häntä kohtaan - se on tervettä! Tai lakata yhteydenpidon kokonaan.
(Minuun on joskus siirretty niitä suuria tunteita suoraan - mutta olimme yhdessä tarpeeksi kauan, jotta miehen täydellinen mielikuva rapistui ja hän ei sitten kestänyt sitä epätäydellisyyttäni. Ei minun ongelma, miehille ilmeisesti yleistä rakennella jotain haavekuvia.)
olin silloin vielä raskaana miehelleni, kun hän yhtäkkiä muuttui todella omituiseksi ei vastannut puhelimeensa eikä ollut enää yhtään mukana koko jutussa. pari kuukautta ennen laskettua aikaa, tämä mies kihloissa jo uuden tyttöystäväns kanssa.. että näin..
ihan ahdistaa lukea näitä.
Mikä ihmisillä on?
Suunnaton itsekkyys varmaan kun toista voi kohdella kuinkavaan.
Itse olin kihloissa ja puhuttiin yhteen muuttamisesta jo ihan täysillä.
Mieskaverillani oli pieni omktalo. Oli puhuttu ja suunniteltu että siinä st yhdessä onnellisina asustellaan.
Miten kävi?
Olin sanonut oman asunnon vuokrasuhteen irti,
piti alkaa muuttamaan. Miestä ei missään.
Oli mulla avaimet taloon jo. Mutta aamulla kun muuttokuorma oli pakettiautossa tulikin tekstiviesti espanjasta johon yllättäin oli saanut halvan äkkilähdön ja kuva rannalta.
Ihanaa!
kuvassa vaan näky nuori nainen pinkeissä bikineissä aika lähellä.
Huh mikä aamu.
viestissä luki että viipyy viikon.
Olin ihan yhtäkkiä tyhjänpäällä.
Ilman asuntoa ja sulhanen jonka kans kihlaus oli jo kestänyt 3v aika turhan tuntunen.
Tästä on nyt aikaa muutama kuukausi.
En muuttanut yhteiseen kotiin jätin sormuksenkin pöydälle ja etsin uuden vuokra-asunnon.
Nyt en tiedä voinko koskaan enää luottaa keneenkään.
Täällä kans koeteltu uskoa ihmisiin ihan urakalla...tapahtumista jo vuosi aikaa ja alan olla pahimman yli päässyt mutta kyllä niitä ahdistus kohtauksia vieläkin tulee ja tuntee suurta raivoa koko elämää kohtaa.että jotkut sitten kehtaa olla kusimaisia "rakastamiaan" ihmisiä kohtaan!
Mikä idiootti mies. Älä enää pidä mitään yhteyttä siihen. Jos yrittää jutella älä ala moiseen. Lopeta ittes kiduttaminen heti.
Se on aivan ymmärrettävää että se satuttaa vuosienkin jälkeen. Ei tuollaiset asiat vanhene. Kaikesta päätellen lapsellinen ja äärimmäisen idiootti mies. Älä moisen paskan takia tunne itseäs kelvottomaksi tai turhaksi. Olet kuitenkin jo päässyt voiton puolelle joten pää pystyyn ja kesää kohti, kyllä se oikea sieltä vielä tulee sun kohdalles.
Mieheni jätti minut vuosi sitten kahden pienen lapsen kanssa. Hetkeäkään ei pysähtynyt ajattelemaan minua tai lapsia. Ei kysynyt miten voimme, itsekkäästi lensi kokemuksesta toiseen. Nyt vuosi kaiken, yhteenpalaamislupausten yms., jälkeen (avioero astui voimaan tammikuussa) hän omistaa raskaana olevan tyttöystävänsä kanssa omakotitalon ja uuden auton. Tämä on ollut todella rankkaa lapsille katsoa sivusta, itsestäni puhumattakaan. vielä en ole saanut tietää syytä eroon, muutakuin tuon vapaudenkaipuun, mitä en kyllä usko kun uusi perhe jo aluillaan. Hän ei kokenut jättämisen jälkeen olevansa selitysvelvollinen.
Älä todella anna hänen määritellä sinun arvoasi! Ei näköjään sitä kuitenkaan ymmärrä. Pitää sinua "sielun kumppaninaan" jolle voi puhua mistä vaan. Älä enää anna lupaa sellaiseen! Tiedän, ei ole helppoa, mutta repäise itsesi irti. Minunkin exäni näkee vasta nyt, kun hän on taas kahlittu ja minä elän suht onnellista menevää elämää, mitä hän menetti. Hän on kateellinen minulle.
Muista hänet (varoituksena) mutta älä päästä enää elämääsi!
...on ymmärrettävä todella pistää päätökseen. Valitettavasti olet nyt kiusannut itseäsi liikaa pitämällä yhteyttä tuon luuserin kanssa. Itkusi olisi jo ollut menneen talven lumia ajat sitten joten nyt viimeinkin anna arvo itsellesi, ala elää täysin omaa elämääsi ja haistata pitkät tuolle kelvottomalle. Ethän pääse koskaan eheytymään ellet repäise itseäsi tuosta miehestä! Toivon todella koko sydämestäni Sinulle voimia tilanteessasi. Anna äijän nuolla omat haavansa- jätä kaveri sen oven taakse, jonka takanasi suljet ja nosta katse varpaista horisonttiin! Siellä paistaa aurinko ja kevyempi onnellisempi elämä! Ja muista, että olet arvokas: sinua ei kukaan saa kohdella alhaisesti eikä käyttää hyväkseen!
Minä jätin alkoholistimiehen 20 vuoden jälkeen puoli vuotta sitten. Tuolloin mies vannoi rakkautta ihan äärettömästi. No kappas kk päästä löyty jo nuorempi tipu ja vitsailin hänelle jotain niin hän sanoi että hän vaihtoi minut parempaan. Ei itse edes hoksannu että ois sanonu mitään loukkaavaa. Ajattelin vaan itsekseni hymyillen että vain idiootti möläyttää tuollaista.
No sehän on vain hyvä jos löytää itselleen sopivamman kumppanin. Löydän varmasti itsekin sopivamman tässä vielä. Mutta nyt ei kyllä vähään aikaan jaksa mitään miehiä katsella, pitää saada olla vähän yksikseen. Ihanaa! Älytöntä vaan että nyt jotkut tutut säälii minua, en oikein ymmärrä että miksi. Ajattelevatko he että minut jätettiin toisen naisen vuoksi?
Minulla avoerosta reilu vuosi aikaa, mies jätti minut silloin toisen naisen takia. Maailmani romahti täysin ja olen myös samaa mieltä kanssasi siinä, että pahimmalta ero tuntuu silloin kun siihen liittyy kolmas osapuoli. Tuntee todellakin itsensä maailman surkeimmaksi, rumimmaksi ja huonoimmaksi olennoksi kun se oma rakas mies "vaihtaa parempaan" lennossa. Siis kun mies heti samantien hyppää uuteen suhteeseen ja avoliittoon ihan kuin sinua ei olisi koskaan ollutkaan etkä olisi merkinnyt mitään.
Tässä meidän tapauksessa se miehen uusi suhde ei kestänyt kuin pari kuukautta ja sitten mies olikin jo valittamassa miten ikävä on minua ja miten on ajatellut asioita jne. Minullakin oli kauhea ikävä mutta emme palanneet yhteen, toivoin lähinnä että ajan myötä pystyisin antamaan hänelle anteeksi ja voisimme olla taas yhdessä.
Olimme "ystäviä" koko ajan tämän miehen lyhyen suhteen jälkeen ja paljon tekemisissä keskenämme. Minä kuvittelin/toivoin koko ajan että palaamme vielä yhteen ja sitä mieskin kuulemma toivoi, mutta jokin aika sitten hän löysi uuden naisen ja häntä ei tietenkään kiinnosta enää viettää minun kanssani aikaa. Olen taas yhtä hajalla kuin eron jälkeen, tuntuu kuin hän olisi jättänyt minut nyt jo toisen kerran. Kuinka tyhmä sitä ihminen voikaan olla?
Itse olen nyt tullut siihen tulokseen että kannattaisi laittaa koko homma kerrasta poikki, siis ei enää mitään "ollaan ystäviä eron jälkeen" koska se aiheuttaa vain sen ettei pääse ikinä itse yli erosta vaan roikkuu menneessä ja kuvittelee että voitaisiin joskus palata entiseen. Onhan se todella vaikeaa ja tuskallista repäistä itsensä irti siitä ihmisestä jonka kanssa on ollut niin monta vuotta yhdessä, mutta itsensä siinä rikkoo ihan lopullisesti jos roikkuu exässä. Kerrasta poikki sattuu varmasti todella paljon jonkin aikaa, mutta menneessä eläminen ja haikailu satuttaa vielä paljon pitempään.
Samaa irrottautumista suosittelen sinullekin, mitä järkeä pitää yhteyttä eksän kanssa joka vain satuttaa sinua vieläkin? Tsemppiä sinulle ja muillekin kohtalotovereille!