Minusta netissä keskusteleminenkin on yhdenlaista ystävyyttä. Ei tunneta toisiaan, mutta vaihdetaan kuitenkin ajatuksia ja kokemuksia ja myös annetaan tarvittaessa apua tai tukea tuntemattomille, niin kuin ystävällekin. Siksi tuntuukin pahalta että nimettömyyden suojissa näitä joka tapauksessa ihmissuhteita käytetään usein niin hävyttömästi väärin. "Nettiystävistä" ei kanneta minkäänlaista vastuuta, saatetaan sanoa kuinka ilkeästi tahansa ja sitten kadotaan niin ettei vastapuoli saa mitään mahdollisuutta selvitellä ehkä pahastikin satuttanutta kommenttia. Tällä hetkellä surullisena mietin vain miksi ihmeessä ihmisellä on tarve olla ilkeä ja loukkaava heti kun itsellä on mahdollisuus pysyä piilossa?
nettiystävyys
evita
10797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tiedätkös, että minä olen löytänyt netistä mitä parhaimman ystävän! juttu lähti liikkeelle yhdestä aiheesta ja aloimme meilailla. sen jälkeen olemme kaateneet toistemme niskaan lähes koko elämämme! miksi ihmeessä olisimme toisilemme ilkeitä?
Eikös ystävyys ole sitä, ettei olla ilkeitä ja ymmärretään toinen toistaan, tapahtui se sitten todellisissa kohtaamisissa tai netissä. Mä en ainakaan mitenkään erittele ystävyyttä jokapäiväisten tuttujeni ja kauempana asuvien nettituttujeni välillä.
Itselleni on noita siunaantunut, aluksi puolittain vahingossa, ja ystävyys on toiminut hyvin. Noita netti-ihmisiä pyrin tapaamaan myös todellisuudessa aina kun aikataulu ja varallisuus antavat myöten. =)
Ystäviä voi löytää monesta paikasta.
Juuri noin minäkin olen asian ajatellut, ja iloinnutkin kiinnostavista nettikeskusteluista. Mutta kun sitten saa ihan yllättävän ryöpyn kasvoilleen "ystävän" kadotessa netin syövereihin, niin tulee väkisinkin vähemmän luottavaiseksi. Netti-ihmisiä on niin helppo kohdella kuin ei ihmisiä tunteineen oltaisikaan. Yritän kuitenkin taas jatkossa palauttaa itsellenikin tuollaisen positiivisen suhtautumisen, ja nämä pari vastaustakin jo auttavat siihen, kiitos :)
Nettiystävyys on kuin kesäkissa, jätetään yksin mökille talveksi kuolemaan. Tai nettiystävyys on kuin juttelua pöydässä niin kauan kuin toinen huomaa toisessa pöydässä mielenkiintoisemman ja siirtyy sinne toisen jäädessä suu auki ja sana kesken...
Nettiystävyys ei ole siis ystävyyttä.
Tuo oli osuvasti ja hyvin sanottu.
Haluaisin suhtautua luottavaisesti ja avoimin mielin netti-ihmisiinkin, mutta netissä eivät taida päteä mitkään normaalin ihmissuhteen lainalaisuudet. Netin kautta ehkä pitkäänkin jatkuneesta yhteydenpidosta voi poistua noin vain kun lakkaa huvittamasta tai ilkeät sanat jätetään toisen mieltä vaivaamaan, perustelematta ja selvittämättä.
Niin ei tehdä normaaleissa ihmissuhteissa, vaikka ei edes oltaisi ystäviä.
jotka pitävät ihmisiä kulutustavarana kuin kaikkea muutakin, niille nettiystvät ovat hetken mielijohde, hetken huuma, kesäkissa. kukaan oikeasti empaattinen ja toisista välittävä ihminen ei tee tuollaista edes tuntemattomalle, ei edes nettiystävälle.
Netissä alkanut tuttavuus muuttui meilin kautta ystävyydeksi - pidämme samoista asioista, ajattelemme samalla tavalla elämästä ja suhteista. Myötäilemättä kuitenkaan toista.
Asia johtaa toiseen... ystävyys syvenee... tapaamme.
Nettiystävästäkin on pidettävä huolta - muistettava, huomioitava - täydellistä vastuuta ei ole kai kuitenkaan. Mutta minä en ota kesäkissaakaan ... jos otan kissan, huolehdin siitä, rakastan sitä ... näin myös nettiystääni kohtelen.
Suukkoja hänelle ajatuksissani...
Miten on mahdollista että ainakin 90-95 % pitää ihmissuhteita kulutustavarana? Sellaisiin prosentteihin pääsee jos liikkuu chateissa. Markkinat chateissa on naisten ja he valitsevat - aina paremman kun edellinen laantuu.
Oikeasti empaatista, toisista välittävää ei ole sattunut minun kohdalle. Useimmiten ne olivat eroamassa olevia, pettämistä hakevia. Minun tavoitteena ei ollutkaan virtuaaliystävyys, vaan oikea. Chatti olisi ollut vain lyhytaikainen väline sen saavuttamiseksi.
Miten on mahdollista että ainakin 90-95 % pitää ihmissuhteita kulutustavarana? Sellaisiin prosentteihin pääsee jos liikkuu chateissa. Markkinat chateissa on naisten ja he valitsevat - aina paremman kun edellinen laantuu.
Oikeasti empaatista, toisista välittävää ei ole sattunut minun kohdalle. Useimmiten ne olivat eroamassa olevia, pettämistä hakevia. Minun tavoitteena ei ollutkaan virtuaaliystävyys, vaan oikea. Chatti olisi ollut vain lyhytaikainen väline sen saavuttamiseksi.
Kun tapasin nykyisen meiliystäväni keskustelupalstalla ... se oli vahinko oikeastaan. Vaihdoimme jostakin asioista kommenttia, kaikki vain synkkasi hyvin. Kumpikaan ei halua muuta kuin tällaista ystävyyttä. Molemmilla on oma elämänsä vakituisine parisuhteineen.
Välitämme toisistamme, kuuntelemme, olemme olkapäinä toinen toisillemme ... ja sitä kautta "hoidamme" omia parisuhteitamme. Kumpikaan ei ole eroamassa eikä suunnittele pettämistä. Tosin tämä on ikään kuin vain "virtuaaliystävyys" - välimatkakin sen jo tekee, mutta mielestäni virtuaali-sanan voisi tiputtaa pois.
Ja kun tämäkää ei ollut tarkoitus ... en häntä vaihda "parempaan". Tuskin sellaista olisikaan.
Tsemppiä sinulle.