Menin naimisiin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen neljä vuotta sitten. Ei oltu päivääkään asuttu yhdessä ennen sitä. Jo ensimmäisen vuoden aikana tuli ihan selväksi, että ei tästä tule yhtään mitään.
Meidän tapauksessa ilmeisesti vastakohdat vetivät toisiaan puoleensa. Aivan eri arvot, aivan eri tavoitteet elämältä. Viime joulun alla tuli viimein mitta niin täyteen, että kävin tekemässä eropaperit. Ero ja kamojen jako oli ehkä rasittavan kokemus koskaan mun elämässä. Ei oltu puheväleissä neljään kuukauteen.
Nyt pari viikkoa sitten hän soitti minulle ja pyysi syömään kaupungille. Sen jälkeen en ole saanut häntä päästäni. Mikä perhanan pikku masokisti minunkin sisälläni asustaa kun tahtoisi väkisin takaisin siihen paskaan.
Heti eron jälkeen jaksoin juosta naisten perässä ja pämpätä, mutta siihen sitten väsähti. Yhden illan jutut ja krapulat ei oikein sovi mulle. Kun sitten olin saanut todisteltua itselleni, että kyllä niitä naisia saa jos haluaa niin into loppui. Sen tilalle on tullut nyt yksinäisyys ja ihan perkeleellinen ikävä häntä.
Viime viikonloppuna jouduin jo poistamaan numeron kännykästä etten kännissä soittaisi ja lähtisi hänen luokseen. (Tahtoo edelleen minut takaisin)
On se ihmismieli kummallinen.
Nyt kun täällä on lueskellut muiden tarinoita niin alkaa tuntua, että ei hän nyt niin paha ollutkaan. Vaikka oli kyllä. Samoin alkaa tuntua, että oon jäämässä loppuiäksi yksin jos en häntä huoli. Helvetti oon 29 ois kai tässä vielä aikaa katsella. Mun mielen rauha on ihan täysin mennyt taas.
Meidän tapauksessa ilmeisesti vastakohdat vetivät toisiaan puoleensa. Aivan eri arvot, aivan eri tavoitteet elämältä. Viime joulun alla tuli viimein mitta niin täyteen, että kävin tekemässä eropaperit. Ero ja kamojen jako oli ehkä rasittavan kokemus koskaan mun elämässä. Ei oltu puheväleissä neljään kuukauteen.
Nyt pari viikkoa sitten hän soitti minulle ja pyysi syömään kaupungille. Sen jälkeen en ole saanut häntä päästäni. Mikä perhanan pikku masokisti minunkin sisälläni asustaa kun tahtoisi väkisin takaisin siihen paskaan.
Heti eron jälkeen jaksoin juosta naisten perässä ja pämpätä, mutta siihen sitten väsähti. Yhden illan jutut ja krapulat ei oikein sovi mulle. Kun sitten olin saanut todisteltua itselleni, että kyllä niitä naisia saa jos haluaa niin into loppui. Sen tilalle on tullut nyt yksinäisyys ja ihan perkeleellinen ikävä häntä.
Viime viikonloppuna jouduin jo poistamaan numeron kännykästä etten kännissä soittaisi ja lähtisi hänen luokseen. (Tahtoo edelleen minut takaisin)
On se ihmismieli kummallinen.
Nyt kun täällä on lueskellut muiden tarinoita niin alkaa tuntua, että ei hän nyt niin paha ollutkaan. Vaikka oli kyllä. Samoin alkaa tuntua, että oon jäämässä loppuiäksi yksin jos en häntä huoli. Helvetti oon 29 ois kai tässä vielä aikaa katsella. Mun mielen rauha on ihan täysin mennyt taas.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noo..minusta sinun pitäisi antaa hänelle toinen mahdollisuus..varsinkin siinä tapauksessa että itsekin haluaa uudelleen yrittää. En tiedä mitä hän on tehnyt, sinä tehnyt, ja miten olette erilaisia mutta monet asiat voidaan puhumalla selkiyttää. Tavallaan vastakohdat täydentävät toisiaan, voi olla myös voimavara.
Ja kerrankos täällä ollaan. Eli toisella yrityksellä voi jo vähän viisaampana lähteä liikkeelle..
Mutta ehkä olisi hyvä ettei heti alussa olisi liian kiire naimisiin jne. Pitää ensin rauhassa tutustua toiseen, hyviin ja huonoihon puoliin.
En oikeastaan muuta neuvoa osaa antaa....
Vaikka nuo yhden illan jutut ja sen semmoiset eivät sinulle sopisikaan, eihän se tarkoita etteikö sinulle voisi olla olemassa mitään pysyvää ja parempaa viritystäsi kuin exäsi. Vaikutat liian hyvältä ja fiksulta sellaisen ihmisen "kynsiin", jota itsekin kutsut pahaksi, vaikka kovasti kaipaatkin. Toki uskon, että hänelläkin on syynsä olla sellainen kuin on, ehkä hän on pahasti vaurioitunut enemminkin kuin paha, tämän voit itsekin ymmärtää ja hyväksyä hänet ihmisenä, mutta missään tapauksessa sinun ei silti tarvitse ottaa häntä takaisin ja antaa hänen vaurioittaa itseäsi. Ole kärsivällinen ja myös anteeksiantava itseäsi kohtaan, muista että ansaitset kuitenkin parempaa kuin "helvetillisen" rakkauden. Tsemppiä!