Olen ollut mieheni kanssa 15v yhdessä, 2 ihanaa lasta, oma-talo ym elämä ollut ihanaa.. mutta nyt haluaisin erota, ei ole tunteita miestä kohtaan enää.. eikä ole kyllä ketään toistakaan, haluaisin vaan olla vapaa kuin "taivaanlintu", mutta kun ei ole rohkeutta sanoo sitä miehelle.. ja olen niin tunnollinen että ajattelen molempien vanhempiakin tässä asiassa, hekin kyllä murtuisivat täysin asiasta, antakaa mulle hyviä vinkkejä miten sen tekisin hienotunteiseti?? Pelottaa kaikki seuraukset mikäli ero tulisi ,vaikka sitä haluaisinkin.. asunnon myynnit..oma elämä..lapsien reaktiot ym!!
mitä tekisin..auttakaa
_epätoivoinen_
91311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
älytöntä erota turhan takia varsinkin kun on lapsia,lapset kärsii turhaa ja särjet monen muunkin sydämem. moni mies on jopa menny hirteen eron sattuessa.
Tuo on todella raukkamaista, suunnittelet eroa eikä miehesi tiedä mitään. Sinun olisi pitänyt avata suusi jo aikaisemmin!
Minusta on törkeää jättää toinen pitkän harkinnan jälkeen niin että toinen ei ole tietoinen asiasta ollenkaan! Olet vähintään korjausyrityksen velkaa miehellesi. Johonkin sinä miehessäsi rakastuit ja sen tuntee voi kaivaa esille jos vain haluaa.
Eikö miehelläsi ole mielestäsi mitään oikeutta omaan parisuhteensa korjaamiseen/parantamiseen? Eikö hänellä olisi tähän jotain sanottavaa?
Enpä laittaisi noin pitkää suhdetta hetken mielijohteesta poikki. Ei sinulla nyt vain sattuisi olemaan kevättä rinnassa, kukkia ja mehiläisiä *surrur* :)
Olisihan se tietysti hienoa viettää kesä yksin, saisi tehdä ihan mitä haluaa. Mutta mielestäni sinun olisi pitänyt ruveta pohjustamaan eroa jo hieman aikaisemmin kertomalla miehellekin.
On epäreilua häntä kohtaan, että omassa mielessäsi pyörität TEIDÄN asioitansa. Sinulla on suruja ja murheita, mutta hän on onnellinen. Luulee ehkä sinunkin olevan.
Tai sitten, hän saattaa miettiä aivan samoja asioita, mutta ei uskalla myöntää niitä sinulle. Siksi olisi hyvä tuoda ajatuksensa heti toisenkin mietittäväksi.
Samojen ongelmien kanssa pyöriskelen itsekin. Parikymmentä vuotta yhdessä oloa takana ja nimenomaan oloa. Tunteita tai rakkautta, ja niihin liittyviä aktiviteetteja miestä kohtaan ei ole ollut enää moneen vuoteen. Molemmat menevät omia menojaan, harrastuksiaan, töitään... vain hiljaisena kohtauspaikkana osoite, jota kodiksi sanomme. Nyt on viimeisen viiden vuoden aikana alkanut tuntua siltä, että elämä menee hukkaan. Olen uponnut tylsään elämään ja kaipaan ihan oikeasti ihan ikiomaa uutta - ketään loukkaamatta - kuinka sen teen?
Sama meillä, omat menot..harrastukset, minä kuskaan lapsia harrastuksiin.. yhteinen aika kortilla.. illat menee ku minä torkun sohvalla kun olen saanut lapset nukkuun ja hän katsoo telekkaria.. ei oo palio laatua meijän elämässä..!! mutta saapa sit suun auki ja keskustelis asiasta!!!
mutta kissa on nostettava pöydälle ja äkkiä. Tottakai ihminen kaipaa elämäänsä jotain muutakin.
Tuo jos mikä on sitä kuuluisaa erilleen kasvamista. Toiset pariskunnat kasvavat yhteen ja hitsautuvat saumattomasti toisiinsa ja toiset lähtevät kasvamaan erilleen.
Toivottavasti keskustelun myötä saat selville miehesi ajatuksia ja selvennettyä myös omia ajatuksiasi. Vaikeaahan se on aivanvarmasti. Jaksamista..
Mitä odotat ja mitä sellaista haluaisit tehdä, mitä nyt et voi tehdä? Jos siis olisit vapaa kuin taivaan lintu, niin millaisia odotuksia Sinulla on elämästä? Itse olen ollut yksin kaksi ja puoli vuotta, eikä tämä kummoisempaa ole, vaikkei kukaan ole kontrolloimassa menemisiäni ja tekemisiäni. En ylipäätään tee paljon mitään toisin kuin parisuhteessanikaan. Työt, harrastukset ym eivät siis muuttuneet paljonkaan.
Hei, itse olin 12v naimisissa kun erosin, syynä oli väkivalta. Harkitse tarkkaan, pyydä miestäsi keskustelemaan, menkää juttelemaan jonnekin, on raukkamaista päättää vaan itse asiasta. Minun mieheni ei aikanaan halunnut selvittää asiaa, hänellä ei ollut ongelmaa. Miettikää mikä teidän ongelmanne on. Voitte löytää toisenne uudelleen.
Ja vanhemmista sen verran - ette voi tietenkään ajatella yksin heitä, tämähän on teidän oma elämänne, mutta minun vanhemmilleni ero oli niin kova paikka että jälkeenpäin olen todennut että eron jälkeinen surutyö oli pienempi mutta vanhempieni jaloilleen nostaminen ja tukeminen meidän erosta suurempi. Eli, he romahtivat täysin, varsinkin äitini ja minä olin se syyllinen jota kaikki syyttivät erosta. Enkä ole erosta tietyllä lailla vieläkään toipunut itse ja koen syyllisyyttä ja vihaa ja katkeruutta miksei perhe voinut pysyä kasassa. Eli harkitse tarkkaan mitä teet!! Haavojen paraneminen vie kauan ja se on vaakakupissa pahempaa kuin kevyt vapaus joka kyllä tuntuu ihanalta aikansa mutta sekin tunne häviää.
Miksi et käyttäisi tuta negatiivista ja perhettä hajottavaa energiaa positiiviseen ajatteluun? Nuo typerät haihattelut ovat vain (toivottavasti) sinun päässäsi. Sinä olet hyvin tietoisesti ja harkiten hankkinut 2 lasta miehesi kanssa. Tuo täydellä järjellä hankittu velvollisuus on sinun ikioma.
Sinulla EI ole oikeutta repiä lastesi rauhallista kotia hajalle. Vain todella typerät savuaivot voivat ajatella noin hajoittavasti.
Aivan ensiksi, kiitä Luojaasi että olette saaneet terveet lapset.
Hae infoa ( yhä laajenevista lähteistä) ellet tiedä miten toimia kotia ja perhettä rakentavasti. Lähesty miestäsi ja lapsiasi ja kiitä heitä joka päivästä. Saat nähdä että saat nuo kiitokset miljoonakertaisesti takaisin. (Jos totta puhutaan sinä tavallaan teet sen omaksi hyväksesi, mutta kauniilla ja rakentavalla tavalla)
Olla vapaa kuin taivaan lintu, ei tarkoita että sinun pitäisi repia perheesi! Sinä voit täydellisen hyvin toteuttaa itseäsi hankkimalla jonkin harrastuksen (jonka voit halutessasi jakaa lastesi ja miehesi kanssa) ja aina vapaahetkinä touhuta sen parissa.
Jos taas haaveilet sinkkuelämästä: se on liian myöhäistä. Se elämä ei kuulu tähvn päivävn, mutta sen sijaan jotain paljon arvokkaampaa ja antoisempaa : ikioma perheesi ja harrastuksesi.
Aivan lisäajatuksena jos väitteesi on ettei ole muka aikaa. Se on vain huono tekosyy: laita kellosi soimaa aamuisin pari tuntia aiemmin ; tuo aika on vain sinulle itsellesi. Niin muutkin tekevät.