Ongelmani on sellainen, että missään en saa kulkea rauhassa varsinkaan näin keväällä. Inhoan jo sitä että miehet tuijottavat ja kääntävät päätä kadulla. Mutta vielä enemmän inhoan sitä että mulle tullaan huutelemaan tai juttelemaan ihan kadulla tai bussipysäkillä tai kaupassa ja yritetään tutustua.
Olen siis 30v kahden lapsen äiti ja olen naimisissa. Saan kimppuuni nuoria ja vanhoja miehiä. Pukeudun joskus hameeseen ja korkokenkiin, mutta hyvin usein ihan vaan housuihin ja pitkähihaiseen paitaan. En pukeudu paljastavasti tai tyrkysti. En mielestäni aina edes tyylikkäästi.
Ulkonäöstäni ja terveydestäni pidän huolta mutta en saadakseni huomiota vaan itseni ja mieheni takia. Näin vanhana ihmisenä ja äitinä haluaisin jo kulkea rauhassa ja kysyisin miten se olisi mahdollista? Olen ujo ja rauhaa kaipaava ihminen.
Pitääkö pukeutua säkkiin vai pitäisikö pukeutua niin hienosti että jokainen ajattelee että tuohon ei ainakaan ole mitään mahdollisuutta?
Olen siis 30v kahden lapsen äiti ja olen naimisissa. Saan kimppuuni nuoria ja vanhoja miehiä. Pukeudun joskus hameeseen ja korkokenkiin, mutta hyvin usein ihan vaan housuihin ja pitkähihaiseen paitaan. En pukeudu paljastavasti tai tyrkysti. En mielestäni aina edes tyylikkäästi.
Ulkonäöstäni ja terveydestäni pidän huolta mutta en saadakseni huomiota vaan itseni ja mieheni takia. Näin vanhana ihmisenä ja äitinä haluaisin jo kulkea rauhassa ja kysyisin miten se olisi mahdollista? Olen ujo ja rauhaa kaipaava ihminen.
Pitääkö pukeutua säkkiin vai pitäisikö pukeutua niin hienosti että jokainen ajattelee että tuohon ei ainakaan ole mitään mahdollisuutta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
korvat nii saat sen kusen päästäs pois
enää montaa vuotta kestä, trust me. Eikait sun tosiaan auta muu kuin yrittää kestää siihen saakka.
Ihmeen pitkäänkin aloittaja joutunut tuota ongelmaa sietämään. Mutta onneksi aika ja painovoima hoitaa hommansa ennemmin tai myöhemmin.
Kuvitella että vielä viiskymppisenäkin pitäis kuunnella räkänokkien vikityksiä.
anna niille pillua.
Mullakin, liki kolmikymppisellä, sama meno vaan pahenee vuosi vuodelta...
En mielellään käy missään, paitsi tietysti pakollisilla asioilla.
Värjäsin hiukset ns. maantieväriseksi (mies ei kyllä tykännyt yhtään), en juuri meikkaa, puen ns. sporttivaatteita, verkkarit, t-pidat jne. Korkkareita en enää käytä...vaikka kenkiä rakastankin, pidän niitä kotona, muualla ne herättää liikaa huomiota.
Yritin rumentaa siis itseäni, mutta ei auttanut sekään. Nykyisin pidän vielä lippistäkin jottei mun kasvot niin näkyis...
En tiedä mikä kumma mussa on kun miehet innostuu, omasta mielestäni olen niin tavallisen näköinen kuin olla ja voi :(.
lainkaan hivele sun itsetuntoasi?
Sitä etteivät miehet tule "juttelemaan ihan kadulla tai bussipysäkillä tai kaupassa." Ap:n ongelma voi olla rumuus, koska (ainakin omasta mielestään) kauniit naisethan kertovat, etteivät miehet uskalla lähestyä heitä.
Teit niin tai näin, nykynainen valittaa kuitenkin. Sinkkuelämä on huoletonta, kun ei tarvitse ikuista turhaa kitinää kuunnella.
pistää ihmetyttämään, että henkilökohtaisesti en tunne yhtään liian kaunista naista, perkule paukut ei taida piisata :)
En ole koskaan edes nähnyt kuvaa liian kauniista naisesta.
Kyllä tavallaan on ainakin nuorempana nostanut itsetuntoa, mutta nykyään oikeestaan kertoo vaan sen etten ole vielä rupsahtanut.
Kuitenkin tiedän että kauneus on katoavaista ja sen varaan ei voi mitään rakentaa. Haluan että mieheni rakastaa mua vielä kun olen 50v. Siksi tollanen ulkonäöstä huomion saaminen tuntuu rasittavalta ja turhalta. En itse hyödy siitä mitenkään.
Kaipaan syvyyttä ja tärkeämpiä arvoja elämääni. En halua itsekään olla kiinni ulkonäössä enää näin vanhana joten en kaipaa enää huomiota siitä. Haluan unohtaa koko asian ja tulla arvostetuksi omana itsenäni vaikka en olisikaan kohta enää kaunis.
...pysyttele kotona. Mitä sä meet ihmisten ilmoille levittämään niitä feromonejas...
Jokaiselle lähestyvälle sanot "Jeesus tulee pian" ja pian saat olla aivan rauhassa.