Pakko päästä avautumaan johonkin.
Anoppi on aivan kamala juoruakka. On sellaisessa asemassa työelämässä, että tuntee puoli kaupunkia ainakin välillisesti. Ja kuulee vähintäinkin arkaluontoisia asioita. Ei ole kotoisin tästä kaupungista, joten sekin lienee yksi syy muka tuntea ja tietää asioita, joita pääsee kertomaan muka sisäpiiriläisenä.
Vasta eilen kertoi entisen työtoverinsa leskeltä minusta kovin henkilökohtaisen ja surun sumentaman, liian yksityiskohtaisen selonteon tämän entisen kolleegan kuolemasta. Kuka sanoi mitä, mitkä olivat kuolevan viimeiset sanat, kuinka leski nyt voi, mitä tämä sanoi, miten sen sanoi, mitä ja monelta, kuka meni, tuli jne. jne. jne.
Yritin lopettaa silkkaa juoruilua moneen otteeseen kesken tarinan, sillä se kuulosti hysteerisen, juuri puolisonsa syliinsä kuolleen ihmisen pakolliselta tunteenpurkaukselta, jolla on yrittänyt jäsentää tuoretta järkyttävää tapahtumaa jollekin läheiselle. Asioita, joita tämä tuore leski ei varmaan haluaisi kerrottavan eteenpäin. Ja anoppi senkun mässäilee joka yksityiskohdalla, lisäillen tietenkin myös omat mielipiteensä (faktoina) tarinaan.
En jaksa, inhottaa kuunnella vastaavia tarinoita. Niitä tulee vielä aika usein. Pahinta tässä on, että mitä anoppikulta kertookaan minun ja meidän asioistamme ympäri kaupunkia!
Anoppi on aivan kamala juoruakka. On sellaisessa asemassa työelämässä, että tuntee puoli kaupunkia ainakin välillisesti. Ja kuulee vähintäinkin arkaluontoisia asioita. Ei ole kotoisin tästä kaupungista, joten sekin lienee yksi syy muka tuntea ja tietää asioita, joita pääsee kertomaan muka sisäpiiriläisenä.
Vasta eilen kertoi entisen työtoverinsa leskeltä minusta kovin henkilökohtaisen ja surun sumentaman, liian yksityiskohtaisen selonteon tämän entisen kolleegan kuolemasta. Kuka sanoi mitä, mitkä olivat kuolevan viimeiset sanat, kuinka leski nyt voi, mitä tämä sanoi, miten sen sanoi, mitä ja monelta, kuka meni, tuli jne. jne. jne.
Yritin lopettaa silkkaa juoruilua moneen otteeseen kesken tarinan, sillä se kuulosti hysteerisen, juuri puolisonsa syliinsä kuolleen ihmisen pakolliselta tunteenpurkaukselta, jolla on yrittänyt jäsentää tuoretta järkyttävää tapahtumaa jollekin läheiselle. Asioita, joita tämä tuore leski ei varmaan haluaisi kerrottavan eteenpäin. Ja anoppi senkun mässäilee joka yksityiskohdalla, lisäillen tietenkin myös omat mielipiteensä (faktoina) tarinaan.
En jaksa, inhottaa kuunnella vastaavia tarinoita. Niitä tulee vielä aika usein. Pahinta tässä on, että mitä anoppikulta kertookaan minun ja meidän asioistamme ympäri kaupunkia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se kertoo kaikki meidän asiat naapureilleen ja jopa putkimiehille...
Mistäkö tiedän?
No kun kerran meille tuli putkimies joka kysyi et ollaanko jotain sukuu kun se tunnisti anopin puheiden perusteella talon ja jopa lemmikin.
Et silleen.
Tekis mieli niivittää koko juoruakka...
älkää kertoko ihmiselle johon ette luota omia asioitanne. Jos juoruaa toisista teille, voitte sanoa ystävällisesti, että puhutaanko jostain muusta välillä.
Tullu huomattua että neki osaa kyllä levittää juttuja.
Nii ja ei kannata vitsinäkää sanoo mitään koska kohta se vitsi on paisunu siihen pisteeseen, että sitä ootetaa kolmosia ja raskaus on todella vaikea. :D
Joo näin on käyny. Heitin kerran tutulle vitsinä että joo paksuna ollaan, ku olen aika pyöreä. Sitte väänsin että oon viimeset 23 vuotta ollu paksuna niin se oli jotenki vääntyny kylän juoruämmän hampaissa se juttu että ootan kolmosia ja oon 23 raskausviikolla ja se raskaus on vaikia. Kyllä siinä mieski tuli kalpeena kotia kapakista ku joku oli sitä onnitellu tulevien kolmosten johdosta. heh
Tuumasin sitte seuraavana päivänä isoon ääneen kassalla tämän juoruämmän kuullen, että on se vaan jännää oottaa niitä kolmosia ku ei ite tiedä olevan ees raskaana. Meni hiukan punakaksi se eukko.
Näin täällä :) Tosi kivaa!
Tosi raikasta lukea viestiäsi, kun pystyt pitämään puoliasi. Itse vain alistun ja masennun, kun minusta puhutaan pahaa.
Ihan kuin mun anoppi😥