Erosin joulukuussa yli kahdenkymmen vuoden pituisesta liitosta.Minun luokse jäivät kolme teini-ikäistä lasta.Nyt exällä on uusi nainen kierroksessa.Olin jo luullut notkahtaneeni pikkaisen eron alkumetreiltä,mutta tämä uuden naisen ilmestyminen miehen rinnalle sai aikaan uuden aallonpohjan.Nyt mietin tulevaa kesää.Kauhistellen ajattelen niitä luppopäiviä,joita tiedän lasten harrastusten vuoksi minulle siunaantuvan.Mitä ihmettä teen niinä hetkinä.En haluaisi olla yksin,kuppiloihin ei mieli tee.Toki voin kuljeskella luonnossa,mutta ajatuksia ei vain voi päästä karkoittaa...
Onko teillä kokemuksia miten selvitä sellaisista päivistä??
Onko teillä kokemuksia miten selvitä sellaisista päivistä??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nyt sinulla on tilaisuus mennä ja tulla, koita ajatella niin.
Kesäteatteri, hyvää mieltä moneksi päivää.
Kirjasto, uppoutua johonkin hyvään kirjaan , vaikka sitten hömppäänki.
Ystävät, torin rantakahvilat.
Se yksin olo kotonakin voi olla mukavaa, voit olla miten haluat, syödä, katsoa telkusta mitä haluat.
Lainaan Juha Tapiota:
Hetken vielä, tämä puoli maailmaa,
hetken vielä, nukkuu yötä valkeaa.
Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin.
Parhaat vuotes, kaikki maahan poljettiin.
kertosäe:
Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää,
mut joku aamu, mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan.
Ja sä oot kaunis, vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin.
Hetken vielä, nukkuu puoli maailmaa,
hetki vielä, kirkas aamu aukeaa.
Olipa hieno viesti!
Parhaiten selviät hakeutumalla ihmisten seuraan. Sukulaistan ja ystävien. Lämmitä vanhoja ystävyyssuhteita ja mene vaikka johonkin harrastustoimintaan mukaan.
Aina löytyy iloisia asioita, kun katsoo asioita oikealta kantilta. Muista kiittää itseäsi ja luojaa joka päivästä :-)
Antaisit ajatusten tulla, niiden ikävienkin.. Ei siitä tuskasta muuten eroon pääse ikinä jos sitä vaan yrittää kiertää ja kaartaa. Ihmisen on kohdattava itsensä niin hyvässä kuin pahassakin tai muuten sitä jää kiertämään samaa ympyrää tunteidensa kanssa.. :)
Niitä tuskallisimpia ajatuksiaan ei pääse pakoon.Ne on käytävä läpi.Osallistu yhteis- ja yksinhuoltajaliiton järjestämille erokurseille.Katso netistä oman paikkakuntasi paikallisjärjestö,liity toimintaan mukaan.Siellä on monenlaista toimintaa muutenkin.Minua on myös helpottanut puhuminen ja kirjoittaminen kipeistä asioista.myös nuo treffipalstat on hyviä purkautumiskeinoja,kokeilepa;)Lue,lepää,nauti olostasi.Nauti,kun ei tarvitse tehdä mitään,ei tarvitse huolehtia muksuista koko aikaa.Saat olla ihan itseksesi,kukaan ei vaadi sinulta yhtään mitään.Ala lenkkeillä,osta uusi vaatteita,puhkea kukkaan.Ja joku päivä se sinun murusi kävelee sua vastaan;)
Jos et haluaisi olla yksin, niin soittele ystävillesi ja kutsu heidät käymään/kävelylle/kahvilaan. Tai sitten yksin lähde ihmisten sekaan vaikka kaupungille ikkunaostoksille, leffaan yms. Käy vuokraamassa se dvd elokuva mitä ukkosi inhosi (tai minkä aina olet halunnut nähdä). Nyt voit vihdoinkin tehdä IHAN MITÄ IKINÄ SINÄ HALUAT kysymättä toisen lupaa tai mielipidettä.
Kaikkein mustimmista hetkistä ei selviä kuin itkemällä. Anna vain tunteiden ja surun purkautua. Yksi minun selviytymiskeinoistani on listata kaikki huonot hetket ja ominaisuudet. Eli ajatella mistä olen vihdoin päässyt eroon. Pahinta mielestäni mitä voi tehdä on muistella hyviä aikoja ja kaikkea ihanaa. Silloin vain ahdistuu lisää kun ajattelee mitä on menettänyt.
Josko tästä mitään apua mahtaa sinulle olla mutta omalla kohdallani elämänhalu ja -ilo palasi takaisin kun päätin katsoa eteen- enkä taaksepäin. Laitoin tänne itsestäni profiilin ja "loppu on historiaa". Uusi sydänkäpynen on ihmelääke romahtaneelle itsetunnolle ja exä unohtuu varmasti. Olkoon sitten vaikka laastarisuhde mutta pääseepähän kuopasta ylös.
Itselläni oli ehkä asia hieman toisin. 20-vuoden liitto takana ja erosin omasta tahdostani. Itselleni se oli kuin häkistä vapautuminen, kyky hengittää vapaasti, paheneva ahdistunut olo poissa.
Ei ollut tarve laastareihin, mutta se, että sai tehdä ja toteuttaa asioita itse, päättää asioistaan itse, mennä ja tulla miettimättä sopiiko se toiselle. Se oli hienoa.
Nauti kesän tulosta, koita nauttia vapaudestasi, katso peiliin ja kerro itsellesi miten upea nainen siellä vielä on ja usko siihen, että muutkin sen huomaavat. Uusi rakas voi olla nurkan takana.....
...teille kaikille,jotka vinkkejä laitoitte kesäisiä kauhupäiviä odotellessa.Saitte minut purskahtamaan täyteen itkuun,mutta vain siitä syystä,että ymmärsin,etten ole yksin lain....
Kaippas tästä hengissä selviää...kun tekin olette siitä eläviä esimerkkejä! :)
Hei! Lähes samassa tilanteessa. Takapakkia alkoi
tulla kakkosvaiheen kanssa. Se kuuluu kai asiaan, nämä vaiheet tulevat ja ne saa ja voi antaa itselleen anteeksi.
Päivä kerrallaan ja edelliset neuvot hyviä!
Jos ei nyt pysty katsomaan tulevaisuuteen, niin se päivä koittaa kyllä aivan varmasti joskus.
Hyvää kesää
Vuosi sitten elin juuri samaa aikaa joka sinulla nyt meneillään. Mulla on vielä pienet lapset joten noita yksinäisiä päiviä ei ollut tiedossa mutta muuten koko kesä kauhistutti. Päätin jo kesän alussa, että teen muutaman sellaisen jutun josta olen aina haaveillut mutta miestäni ne eivät kiinnostaneet eikä yksin tullut lähdettyä. Ja niinpä kaksi pitkäaikaista haavettani toteutuivat. Rapujuhlista olin myös haaveillut ja elokuussa olinkin elämäni ensimmäisissä rapujuhlissa.
Lasten kanssa tehtiin pieniä kotimaanreissuja ja nautittiin aurinkoisista päivistä uimarannalla. Meillä oli oikeastaan ihan kiva kesä kun sitä näin jälkikäteen muistelee. Synkkiä ja itkuisia päiviä oli ja on vieläkin sillä pitkän liiton jälkeen erosta ei niin vain selvitäkään. Mutta ylä- ja alamäet kuuluvat eroprosessiin ja ne meistä jokaisen on läpikäytävä.