Hei, olen uudessa liitossa (n.5v) ja riitelemme jatkuvasti. Rakastamme myös intohimoisesti, siinähän se ongelma onkin. Kaikkien muiden mielestä olemme ihannepari ja täysin sopivat toisillemme. Arvomme eivät ole kuitenkaan samat, minä haluaisin enemmän terv.elämäntapoja, harrastan liikuntaa, kulttuuria, ystäviä jne...Miehelleni juominen on tärkein vapaa-ajanviettotapa. Nyt ollaan siinä tilanteessa että alan oikeasti miettiä eroa koska en saa tätä alkoholin väärin/ylikäyttöä aisoihin ja olen luisunut juomaan itsekin liikaa jossain vaiheessa, nyt olen taas vähentänyt itseni ja terveyteni takia. Jatkuvat riidat tipattomasta arkiviikosta raastavat, olen jo kiukkuinen sunnuntai-iltana kun en luota juoko hän jo maanantaina. Aina pystyy kyllä töihin menemään, ei juo niin paljon. Ja minähän olen se syyllinen koska moitin häntä ja räksytän, eihän hän joisi niin paljon jos olisin hiljaa!! Olen varmasti todella hiljaa kun olemme vihdoin eronneet, siltä tuntuu!!! Eikä tee mieli odottaa lomaa koska silloin hän varmasti juo joka päivä vaikka monta vuotta olen pyytänyt ettei tarvitse juoda joka päivä!! Onko kenelläkään toisella samanlaista?!
Jatkuva erolla uhkaaminen
Riidoista väsynyt
71737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirjoituksesi on kuin minun entisestä suhteestani. Meillä oli jatkuvaa riitelyä miehen juomisesta. Ja kesälomat olivat yhtä painajaista, kun hänellä vapaata ja pystyi juomaan joka päivä. Suhde päättyi enkä kaipaa häntä. Elämä on taas ihanaa. Tsemppiä paljon sinulle.
Hei, kiitos rohkaisusta. Kerrohan vielä kuinka paljon miehesi joi? Meillä hän on juonut joka arki-ilta viiniä, ehkä 1-2 pullollista (hanapakkausten helppous!!), viikonloppuisin paljon enemmän, ei paljon kirkkaita mutta myös niitä jonkin verran. Sitten nukkuu melkein iltapäivään kun ei jaksa nousta ylös ja minä olisin touhukkaana ylhäällä klo 9 viimeistään.
itsellä oli tilanne avopuolison kanssa. suhteemme päättyi lopulta eroon kun hän jäi kiini pettämisestä lopulta...humalassa silloinkin vaikkei puolustus. juominen joka viikonloppusta. itse koitin tarjota että jos edes joka toinen viikonloppu selvinpäin, mutta turhaan. yhteisiä lapsia meillä ei ollut. koitin ehdottaa etsiä eri harrastuksia ym. ym. niille viikonlopuille jatkuvan juomisen ja kapakassa hyppäämisen sijasta mutta mikään ei pysäyttänyt. ja sama tahti eromme jälkeenkin. ehkä näitä pettämisreissuja kerääntyi jo niin paljon että oli pakotettu jatkamaan samaa rinkiä eikä kestänyt itseään juomatta.
Sun kannatti kyllä erota. Meillä ei ole ollut tätä pettämisongelmaa- minä olisin se joka lähtis pettämään jos lähtis mutta nyt katson sen aivan turhaksi koska silloin lisäisin vain omaa taakkaani. Ongelma onkin se että mun mies kyllä lähtee muuallekin harrastuksiin mukaan...no, ehkä tämä on puolustelua, haluaa silti sinne baariin. Olen päästänyt menemään yksin, ei mene joka vkl mutta sitten juo kotona. Ja annokset ovat isoja, iso on mieskin. Eihän tässä mitään mutta kun molemmat ovat jo uusissa naimisissa (mies 3.kertaa!) ja tahtoa olis jatkaa.
Kai täytyy odottaa hänen omaa päätöstään muuttua, ei se minun vinkuminen mitään auta.
Sillä aikaa keskityn omiin harrastuksiini ja ystäviini, koitan olla irti mieheni ryyppykuvioista (kun on niitä tuttavia joitten luona on niin kiva käydä ja yhdessä juoda!).
Hei, et sinä voi tehdä päätöstä miehesi juomisen lopettamisesta. Etkä myöskään voi rakastaa häntä terveeksi. Eroa, siinä sinulle ohje. Juominen ei lopu niin kauan, kun sinä mahdollistat sen juopottelun. Katteettomia lupauksia ei kenenkään tarvits kuunnella vuosi tolkulla.
Sitäpaitsi alkoholisti löytää aina syyn juomiseen. Hyvästä tai pahasta.
Alkoholisoitunut ihminen lopettaa juomisen silloin, kun hän itse tekee päätöksen lopettamisesta. Ei siinä erolla uhkailut auta.
Kiitos. Näinhän se on. Tiedän kaiken mitä "oppikirjoissa" sanotaan alkoholisteista. Mutta käytännössä tämä ei olekaan niin helppoa. KUn koitan olla nalkuttamatta, parantamatta jne...hän juo enemmän vaan. Ja sitten minäkin juon.
TÄnään lähdin urheilemaan ja uhosin että "juo sitten täällä taas kun tulen takaisin". Niinhän siinä kävi kun oven avasin niin heti haistoin että viiniä on juotu. Hajuaistikin tulee tosi tarkaksi...
Täytyy pitää itsensä naisena ja pää pystyssä:D.!! Tehdä tulevasta kesästä itselle ihana ja vauhdikas! Ja minä pystyn siihen kyllä ilman alkoholiakin - on sen verran tätä syntymähumalaa....
Muutaman vuoden yhdessä ja ero pari viikkoa sitten. Luulin olevan todella paljon vaikeampaa ja olenkin yllättynyt, etten ole mitenkään surun murtama. Kai sitä tuli nieltyä niin paljon valheita ja hakemalla haettuja riitoja, että pääsi juomaan. Sitä alkaa pitkällä juoksulla epäillä jo omaa mielenterveyttään, kun toinen sanoo sanoneen tai tehneen sellaista mitä ei itse muista....Kimurantti suhde ja aina löytyy syy juoda, hyvällä ja pahalla. Toivon tästä yli meneväni ja tiedän taatusti, että ymmärsin liian pitkälle kumppanini käyttäytymistä ja voi niitä turhien anteeksipyyntöjen määrää...
Tsemppiä sinne ja iso halaus! Kyllä sinä löydät oman ratkaisusi tilanteeseen!