Voi olla että kysyn typeriä, mutta menkööt.
Miten oikein olette päästäneet itsenne lihomaan?
Jos vaaka näyttää liikaa, miksette vai vähennä syömänne ruoan kalorimäärää ja lisää liikuntaa? Ja miksi pitää odottaa että ylimääräisiä kiloja on 20, kun parin kilon pudotus on paljon helpompaa ja ei vaadi juurikaan isoja toimenpiteitä. Eikä nahka ole päässyt venymään ihmeemmin ja jne.
Ei kai se voi olla mitenkään yllättävää että laihduttaminen tarkoittaa totuttuun tasoon nähden energiavajetta ja eihän se tietenkään mukavalta tunnu. Mutta tosiaan miksi ihmeessä sitä täytyy odottaa että tiputettavana on kymmeniä kiloja?! Kun painon pitää tasaisesti normaalina niin on kevyempi olla ja on helpompi liikkua.
Miten oikein olette päästäneet itsenne lihomaan?
Jos vaaka näyttää liikaa, miksette vai vähennä syömänne ruoan kalorimäärää ja lisää liikuntaa? Ja miksi pitää odottaa että ylimääräisiä kiloja on 20, kun parin kilon pudotus on paljon helpompaa ja ei vaadi juurikaan isoja toimenpiteitä. Eikä nahka ole päässyt venymään ihmeemmin ja jne.
Ei kai se voi olla mitenkään yllättävää että laihduttaminen tarkoittaa totuttuun tasoon nähden energiavajetta ja eihän se tietenkään mukavalta tunnu. Mutta tosiaan miksi ihmeessä sitä täytyy odottaa että tiputettavana on kymmeniä kiloja?! Kun painon pitää tasaisesti normaalina niin on kevyempi olla ja on helpompi liikkua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse lihoin 10 kiloa ihan huomaamatta masennuslääkkeiden aloituksen jälkeen. En silti ole ylipainoinen, vaan painoindeksi normaali. Ne kilot kuitenkin näkyvät, mutta niitä en huomannut, koska silloin olin vielä hoikka, enkä vaakalla juurikaan käynyt. Sitä vaan jotenkin piristyi, kun tuli lääkkeet.. Ja elintaso parani suunnilleen samoihin aikoihin, niin syötyäkin tuli enemmän. Ja minä kun luulin että voin syödä mitä vaan lihomatta. Huomasin lihomisen vasta sitten, kun xxs-kokoiset farkut eivät enää sopineet jalkaan, vaanjouduin ostamaan 36-38 kokoisia vaatteita. Siinä se. Paino ei ollut minulle tärkeä asia. Nykyään en enää lääkkeitä syö, kun yhdistän ne lihomiseen. painon pudotus on alkanut hitaasti ja varmasti.
samaa, mutta kun painonnousu kävi omalle kohdalle ei enää mietityttänyt. Mulla se kävi niin, että elämäntilanteen muutoksen myötä en ehtinyt kiinnittää niin paljoa huomiota siihen mitä söin. Kokovartalopeilien ja vaa'an puuttuminen arjesta aiheutti sen etten oikeasti tajunnut lihovani. No enpä lihonutkaan kuin 6 kiloa, mutta oli se shokki siinä vaiheessa kun pääsi vaa'alle ja kokeili vanhoja vaatteita eikä mennytkään enää päälle.
itselleni ainakin kävi niin, että olen aina ollut vähän pullukka, mutta kasvukauden alkaessa seitsemännellä luokalla laihduin 10kg sen kummempia muutoksia tekemättä. Aloitin treenaamaan 2krt viikossa tanssia, ennen en ollut liikkunut yhtään. Ai niin, ja pyöräilin sekä koulu-, että treenimatkat 10-20km päivässä. En syönyt paljoa muuta kuin karkkia ja herkkuja, eli en saanut mitään tarpeellista ravintoainetta. Silti liikkumaan alettuani ja muutamia senttiä kasvaessani laihduin todella huimasti. Hoikkana meni noin vuosi, lisäsin liikuntaa entisestään, mutta silti aloin lihoa.. Yläasteella oli niin kiireistä ja raskasta, etten ehtinyt liikkua niin paljoa kuin olisi pitänyt pysyäkseni kunnossa, ja terveellisestä ruuasta en tiennyt mitään..
Nyt kun yläaste on ohi, ja minulla on taas aikaa liikkua ja olen selvittänyt terveellisen syömisen salat, olen alkanut laihtua.
Lihominen johtui siis tyhmyydestä ja kasvukauden pysähtymisestä, muttei sitä lihomista heti huomaa.
Olipas tosi epäselkeä ja aiheesta ohimenevä tarina, mutta kunhan purkauduin aikani kuluksi!
vähentäminen ei toimi. Liikuntakin lisää nälkää ja kun nuo hiilihydraatit lihottavat niin pirusti.
joo, oikeassa olet! itte lihoin "onneksi vain" viitisen kiloa vuoden aikana, ihan vaan siksi, että jouduin muuttamaan paikkakunnalle, joka on ihan perseestä ja vali vali. hehe, joo, itselläni ei ole vaakaa ja punnitsin itseni pitkästä aikaa huhtikuun alussa. järkytyshän se oli, mutta päätin aloittaa samalta seisomalta laihduttamisen. nyt on ne lihotut kilot saatu pois ja vielä ois semmone 8-10 kiloa tavoitteena, että painoindeksi olisi vaikka sen 24. nyt siis 26,9 tai jotain :)
elämä on vain sellaista,
kyllä kulkija ymmärrät kun olet perheen kasvattanut ja ammattiin saanut.
Elämä on monimutkainen juttu,
harva kovinkaan monessa asiassa onnistuu,
kun, katsoo 40v peruutuspeiliin.
et ole suvaitsevainen,
vaikka sinulla olisikin kaikki asiat tänään parhaiten päin.
minä ainakin olen syönyt 15vuotta roskaruokaa ihan pirusti ja sitä kautta lihonut. Jo lapsena söin "suruuni" eli koska ei ollut mitään tekemistä niin söin. Nyt tosin on huippukiloista tultu alas jo 13kg ja matka jatkuu... tosin kun sitä ylimääräistä on yli50kg niin matkakin on pitkä :D
Itse huomasin lihonneeni n. 6 kg ja poikaystävä huomautti lihavuudestani. Alussa oli vaikea saada itseään niskasta kiinni, ja etenkin vaikea ymmärtää mistä kilot olivat tulleet. Mielestäni olin aina syönyt terveellisesti. Sitten vaan heräsin, että aineenvaihduntani on muuttunut iän myötä ja on pakko laihduttaa jos ei halua olla läski. Totuus on että saan noudattaa 1400 kcal dieettiä pois laskettuna lomat jos mielin pysyväni normaalipainossa.
Se 18kg ylipainoa on tullut 20 vuoden aikana hitaasti mutta varmasti. Kun se oikein pikkuhiljaa tulee, ei siihen niin kiinnitä huomiota, ajattelee että se on ihan normaalia vanhetessa. Sitten yht'äkkiä herää ja alkaa laihduttamaan takaisin normaalipainoiseksi..
Kun masennuin niin elämässä ei yhtäkkiä ollut enää yhtään mitään muuta ilonaihetta kuin suklaa. Joten sitä tuli ahmittua. Alussa ei edes painon lisääntymisellä mitään väliä koska olin normaalipainon alarajalla. Ja kun paino alkoi huolettaa... Sitä ei vaan pystynyt lopettamaan... Vähän vaikea selittää ihmiselle joka ei ole itse kokenut samaa. Siinä ajatteli niinkin että "Ei mitään väliä vaikka lihoisin sata kiloa ja kuolisin, koska olen joka tapauksessa äärimmäisen ruma ja arvoton, eikä kukaan koskaan tule rakastamaan minua..."
Et ole tainnut vielä tuohon ikään mennessä käsittää, että kaikki eivät ole samasta puusta veistettyjä. Meillä on suuria luonne-eroja, erilaisia sosiaalisia taustoja, koulutus;ja luokkaeroja. Kaikki nämä vaikuttavat painoon ja painonhallintaan. Jokainen on oman onnensa seppä, mutta nautimme niin eri asioista! Toiset herkuista ja syömisestä ja hyvistä juomista, toiset taas kuntoilusta, liiikunnasta ja itsekurista. Kaikki kuitenkin kannamme itse kilomme ja silloin se lienee aikalailla oma asiamme mitä kukin painaa. Tosin ylipainosta on tulossa/tullut kansanterveydellinen ongelma, mutta olen varma, että siihenkin asiaan on vuosien saatossa tulossa muutos, aivan kuin tupakoimattomuuden ihannointiin. Eikös se tänä päivänä ole niin, että vain "juntit" polttavat?
Tiedän mitä masennus on ja ymmärrän täydellisesti tuon ajatuksen jonka mainitsit kirjoituksesi lopussa
"Ei mitään väliä vaikka lihoisin sata kiloa ja kuolisin, koska olen joka tapauksessa äärimmäisen ruma ja arvoton, eikä kukaan koskaan tule rakastamaan minua..."
Itsekin olen syönyt suruuni. Masennuslääkkeiden aikana kiloja lisääntyi 26 kg. Nyt on iso työ pudottaa niitä pois. :/