Tuntuu et en enää ymmärrä mitä pitäisi tehdä.
Tutustuis nykyiseen avokkiini melkein 1, 5 vuotta sitten internetissä. itse olen 24 ja hän 19v tanskalainen. Juteltiin internetissä ja tekstailtiin noin puolen vuoden ajan ennen kuin menin tapaamaan häntä. Ja sille tielle jäin eli asun nyt tanskassa hänen kanssaan. Ongelmani on etten enää tiedä haluanko olla hänen kanssaan enää yhdessä. En ole varma onko raukkaus muutunut takaisin ystävyydeksi mitä se aluksi olikin. Mikä tekee asian vaikeaksi on että rakastan ja välitän hänestä , mutta samalla on suuri tarve olla yksin. Suutun ja kiukuttelen hänelle helposti asiota ihan kuin alitajunnassa työntäisin häntä pois. Ei meillä isoja riitoja ole ollut. Hänessä on paljon asioita mitä haluankin miehessä olevan. Hän on kiltti, huumorintajuinen, kannustava, osaa kuunnella ja paljon muuta, mutta silti tuntuu kuin jokin puuttuisi. viimeisinä parina kuukautena olen menettänyt seksi halut kokonaan, en oikeastaan halua läheisyyttä tai huomion osoituksia ja jos hän haluaa niin välillä tuntuu että se olisi kuin suuri rangaistus. Inhoan itseä aina kun kieltäydyn ja se koskee, vielä enemmän koskee kun nään miten se sattuu häneen. Olen myös ajatellut johtuuko tuntemukseni siitä että en ole ikinä asunut ja elänyt yksin. Aloin seurustelemaan kun olin 18 ja olin suhteessa 4 vuotta kunnes lopetin sen. Melkein heti perään tapasin nykyiseni. Entiedä mitä tehdä. Yhteis elämä muuten sujuu hienosti, koti askereet jaetaan ja ei ole raha ongelmia. Ainut ongelma olen minä itse. Olen tuntenut näin aikasemminkin ja kävin olemassa suomessa muutaman kuukauden mutta palasin en pystynyt päättämään. En silloinkaan osannut ottaa selvää mitä sydämeni yrittää sanoa. Olen käyttänyt hänet perheeni nähtävillä ja jotenkin häpesin hänen näyttämistä. En ymmärrä miksi. Voiko ikä olla ongelman ydin. Eilen juteltti hänen kanssa asiosta ja olen puhunut tunteistani aikaisemminkin.Hän Itki ensimmäistä kertaa yhdessä olon aikana koska pelkää menettävänsä minut. Pelkään tekeväni virheen jota en voi paikata. Ja jos lähtö on oikoea ratkaisu se tulee olemaan vaikeakoska välitän hänestä tosi paljon ja menetän hänet kokonaan, koska hän on sanonut ettei voi olla ystäviä jos lähden. Tätä pohtimista ei voi jatkaa enää pitkään koska se satuttaa kumpaakin. JOten apua ja mielipiteitä kaivattaisiin pikaiseen.
Tutustuis nykyiseen avokkiini melkein 1, 5 vuotta sitten internetissä. itse olen 24 ja hän 19v tanskalainen. Juteltiin internetissä ja tekstailtiin noin puolen vuoden ajan ennen kuin menin tapaamaan häntä. Ja sille tielle jäin eli asun nyt tanskassa hänen kanssaan. Ongelmani on etten enää tiedä haluanko olla hänen kanssaan enää yhdessä. En ole varma onko raukkaus muutunut takaisin ystävyydeksi mitä se aluksi olikin. Mikä tekee asian vaikeaksi on että rakastan ja välitän hänestä , mutta samalla on suuri tarve olla yksin. Suutun ja kiukuttelen hänelle helposti asiota ihan kuin alitajunnassa työntäisin häntä pois. Ei meillä isoja riitoja ole ollut. Hänessä on paljon asioita mitä haluankin miehessä olevan. Hän on kiltti, huumorintajuinen, kannustava, osaa kuunnella ja paljon muuta, mutta silti tuntuu kuin jokin puuttuisi. viimeisinä parina kuukautena olen menettänyt seksi halut kokonaan, en oikeastaan halua läheisyyttä tai huomion osoituksia ja jos hän haluaa niin välillä tuntuu että se olisi kuin suuri rangaistus. Inhoan itseä aina kun kieltäydyn ja se koskee, vielä enemmän koskee kun nään miten se sattuu häneen. Olen myös ajatellut johtuuko tuntemukseni siitä että en ole ikinä asunut ja elänyt yksin. Aloin seurustelemaan kun olin 18 ja olin suhteessa 4 vuotta kunnes lopetin sen. Melkein heti perään tapasin nykyiseni. Entiedä mitä tehdä. Yhteis elämä muuten sujuu hienosti, koti askereet jaetaan ja ei ole raha ongelmia. Ainut ongelma olen minä itse. Olen tuntenut näin aikasemminkin ja kävin olemassa suomessa muutaman kuukauden mutta palasin en pystynyt päättämään. En silloinkaan osannut ottaa selvää mitä sydämeni yrittää sanoa. Olen käyttänyt hänet perheeni nähtävillä ja jotenkin häpesin hänen näyttämistä. En ymmärrä miksi. Voiko ikä olla ongelman ydin. Eilen juteltti hänen kanssa asiosta ja olen puhunut tunteistani aikaisemminkin.Hän Itki ensimmäistä kertaa yhdessä olon aikana koska pelkää menettävänsä minut. Pelkään tekeväni virheen jota en voi paikata. Ja jos lähtö on oikoea ratkaisu se tulee olemaan vaikeakoska välitän hänestä tosi paljon ja menetän hänet kokonaan, koska hän on sanonut ettei voi olla ystäviä jos lähden. Tätä pohtimista ei voi jatkaa enää pitkään koska se satuttaa kumpaakin. JOten apua ja mielipiteitä kaivattaisiin pikaiseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
MEE TÖIHI
KIRJOITETTU ON:JEESUS ON KRISTUS
Lukaseppa toi ketju "miksi on niin vaikea vaan erota?" (tai jotain sinne päin), siellä tuntu olevan vähän samansuuntasta keskustelua, ja ihan hyviä ajatuksia.
Joku sano siellä viisaasti, että ei se ääni sun sisimmässä ole siellä turhaan. Voi olla viisasta kuunnella sitä. Yksin asuminen ja eläminen voisi tehdä sulle hyvää, ehkä itsenäisenä ja itsesi paremmin tuntevana sä olisit kypsempi ja valmiimpi kestävään parisuhteeseen.
Päätös ei taatusti ole helppo,ja jos sen teet on edessäsi todennäkösesti paljon itkua ja yksinäisyyttä. Toisaalta: kivutta ei mikään kasva.
Sinulla on tismalleen samanlainen tilanne kuin minulla tällä hetkellä, paitsi että seurustelen suomalaisen miehen kanssa. olen nyt vihdoin saanut puhuttua erosta vaikka se on tuskallista, koska välitän hänestä niin paljon ja meidän suhde on ihana. Eron teko on siis päällä mutta jotenkin on pohjalla sellainen tunne että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Ei nuo sinunkaan tunteet tuosta vahvemmiksi muutu, ei se taikasalamarakkaus tuossa vaiheessa tule pelastamaan suhdetta epäilyksiltä, joita sulla on. Ehdota siis vaikka väliaikaista eroa, miettimisaikaa.
täälläkin. Tajusin, että meillä on parempi muuttaa erilleen. Tavallaan säikähdin itsekin ajatusta, toisaalta tuntuu, että se ajatus on ollut pinnan alla jo kauan. Meidänkään suhteessa ei varmasti ulkopuolisten näkökulmasta ole mitään syytä eroon. Rakastan miestä, mutta jotakin puuttuu. En haluaisi kuitenkaan polttaa siltoja takanani. Muutetaan erilleen ja katsotaan sitten miltä tuntuu. Jos jatkaa suhteessa, mikä epäilyttää, voi menettää lopulta kaiken, mutta kun ottaa etäisyyttä ajoissa, ei välttämättä menetä mitään.