Olemme olleet yhdessä n.15v kolmella lapsella siunattu.Niinku joka suhteessa on ylä/ala mäkiä niin meidänkin joka on kestänyt varmaan kohta vuoden yhtä tuskaa sinä aikana on keskusteltu ko.asiasta vaikka mitä on sovittu esim. että kevennän vaimon taakka kodin hoidossa niin kävi eli melkein kaikki normi. hommat tulee tehtyä nykyään,että ei kävisi tylsäksi tämä niin huomasin tuossa että vaimolla on koko ajan ollut toinen jota tapaili ja soitteli aina välillä(ystävä kuulema).Annoin periksi kun lupasi lopettaa ko.suhteen rauha palasi taloon mutta rupesi taas kellot soimaan ja sama tapaamis/soittelu jatkui.Ja nyt tuli mittari täyteen.Se mikä tässä on ongelma on tunteet on aika paljo tunteita vaimoa kohtaan ja ei Kiinoistasi jättää lapsia sen luokse asumaan jos päätän erota vaimo ei ota kantaan eroon.Eli nyt olisi hyvät neuvot kalliit kun ei oo luottoo olenkaan toista kohtaan.
Erotako vai ei
ei tietoo
81560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pari vuotta katselin vastaavaa touhua ja aina uskoin, kun se sanoi, ettei tapaile enää.
Lopulta totesin että nyt riitti. Eniten harmitti, että yritin ja luotin niin kauan. Lopulta olin niin väsynyt, että en edes jaksanut taistella lapsia itselleni vaan annoin periksi. Se surettaa vieläkin.
Hassua, vaikka olenkin nainen kannustan sinua lähtemään suhteesta. Sen enempää omia kokemuksiani tässä kertomatta, voin sanoa, että ei kannata yrittää muuttaa toista. Jotkut on vaan luotu kulkemaan ja huomaa sen vasta kun on elämästä jo parhaat vuodet eletty. Jos puolisollesi on ulkopuolinen suhde niin tärkeä, ei hän lapsistakaan riitelemään ala, kunhan puhut asiasta maltillisesti. Hänelle tulee seuraava ja seuraava...ei lapset siinä leikissä oikeasti mitään paina. Hyvä jos saavat jatkaa sinun kanssasi ns. normaalia päivärytmiä tutussa ympäristössä.
Sun pitäs nyt ottaa asia puheeksi vaimos kanssa
vähän tiukempaan sävyyn.
Ei tarkota huutoa ja rähinää vaan päättäväisesti.
Ilmotat että kun ei ole omaa parastaan tajunnu ni vois vaikka lähteä kävelemään.
Jäät siihen missä nytkin asut lastes kanssa.
Kyllä siitä selviää ja rankkaa vaikka onkin ni aikaa myöten asiat järjestyy.
Tsemppiä...
Harmittaa tollaset puolisot jotka ei tajua itsekkään toimintansa seurauksia.
Voi ku olisi noin helppoa mulla on ollut varmaan paperit valmiit puol vuotta en oo vaan saanu niitä vietyä.Se on varma että en pysty lapsia saamaan ei oo kovin moni siihen pystynyt ja tili pussi ei anna periksi jäädä tähän taloon asumaan eli olisi muutto edessä.Se mikä pitää suhteessa on lapset voin vaikka pilata oman elämäni niin pitkään kun vaan lapset eivät käri tästä.Eli paska tilanne pitää vaan mennä eteen päin ja nauttia pienistä asioita.
Jos lapset on teinejä niittenkin mielipide jo vaikuttaa siihen kummalle vanhemmalle pääsääntösesti jäävät.
Ja miksi et saisi lapsias?
Miehet on hyviä huoltajia siinä kun nainenkin.
Jos muuten vaan on siistit elämäntavat.
Ja siihen asumiseenkin saa yh tukea.
Ota itsees niskasta kiinni ja toimi.
Hei!Enpä tiedä mitä sanoisi sinulle olet vaikean paikan edessä.Olen mieheni taholta itkenyt ja kärsinyt samanlaisete vaikeudet kuin sinulla on.Oletko sinä pystynyt keskustelemaan vaimosi kans näistä asioista,että mikä aikuisella ihmisellä mättää kun ei voi olla rehellinen.Toivoisin,että kävisitte keskustelemassa parisuhdeterapiassa,puhuminen ja avoimmuus kantavat yhteistä hedelmää.Mutta minä toivon,että sinä puhut omista vaikeuksistasi jonkun auttavan ihmisen kans.Aurinkoista kesän alkua sulle muista,että elämässä on mentävä eteenpäin
Miehenikin tunnusti, että kun kerran petti, oli kynnys matalampi pettää uudestaan (ei pitkäaikaista suhdetta, oli vain sarjapettäjä) ja kun huono omatunto vaivasi, tuli räyhäämiset, riidat ja taas uusi syy pettää.
Hän kuulema rakastaa minua, omat tunteeni loppuivat pettämisiin, raivokohtauksiinsa ja täydelliseen luottamuspulaan. Pelkkä rakastaminen ei riitä.
Ei se riitä että on tunteita. Pitää olla vahva perusta ja tahto jatkaa.
Meiltä ei sitä enää löydy - vaikka 15v meilläkin takana ja useampi lapsi...
Minun on helpompi suunnitella eroa, koska olen nainen, ja saan siksikin suuremmalla todennäköisyydellä lasten lähihuoltajuuden. Lisäksi kukin lapsista vähän pelkää isäänsä, ja pientäkin lasta kuullaan näissä asioissa. Ja niin sen pitääkin olla! Kyllä pienestäkin lapsesta näkee, kumman luona on parempi olla, ja jos molemmat ok, sitten pitää jakaa huoltajuus puoliksi.
Jatkuvasti saa lukea, kuinka miestä, isää, syrjitään lasten huoltajuusasioissa.
Mutta eikö luulisi tapaamisoikeutta saavan aika laajaksi, vaikka 50-50 -periaatteella, jos vain rauhallisesti kerrot lastenvalvojalle minkälaiset välit sinulla on lapsiisi... En tiedä. Isän kelvollisuudesta pitää ymmärtääkseni enemmän vakuuttaa, äidiksi kai kelpaa huonompikin.
Ainakin sen olen huomannut, että mitä enemmän asiasta puhuu toisille, sitä helpompi on olla. Puhu, puhu ja puhu, ja jos pystyt, ota vähän etäisyyttä ja "lomaa" kodista, niin pää selkenee ja asiat asettuvat järjestykseen ajatuksissa.
Toivon kovasti sinulle onnea ja voimaa tässä synkässä asiassa.
Käräjäoikeuden kautta ratkaistavissa huoltajuuskiistoissa joka kolmannessa lapset tuomitaan isälle. Että kyllä siinä ihan realistiset mahdollisuudet on.
Ei sekään lapsille hyväksi ole, että joutuvat katsomaan sinun kärsimystäsi vuosikaudet. Kyllä lapset vaistoavat että ahdistut. Ja sitten voi käydä niin, että haluavat mieluummin äidilleen, kun se on niin positiivinen ja jaksaa.
Elämä ei ole reilua.