Minä ja poikaystäväni olemme olleet nyt muutaman kuukauden yhdessä ja ainakin tähän asti kaikki on mennyt loistavasti! Poikaystäväni on aivan ihana - kiltti ja huomioonottava. Juuri sellainen, mistä olinkin haaveillut jo kauan =)
Olen vain alkanut miettimään, että onko se kovin normaalia, että me emme riitele koskaan. Minä olen aika helppo suuttumaan ja välillä kyllä olen onnistunut jostain typeristäkin asioista hänelle niuhottamaan, mutta hän ei tunnu koskaan suuttuvan mistään.
Enhän minä tietenkään toivo riitoja, mutta pelkään, että nyt kun emme riitele mistään pienistä asioista, niin se ensimmäinen riita on sitten iso! Eli mitä mieltä muut ovat? Onko se epänormaalia - pitäisikö meidän siis riidellä?
Olen vain alkanut miettimään, että onko se kovin normaalia, että me emme riitele koskaan. Minä olen aika helppo suuttumaan ja välillä kyllä olen onnistunut jostain typeristäkin asioista hänelle niuhottamaan, mutta hän ei tunnu koskaan suuttuvan mistään.
Enhän minä tietenkään toivo riitoja, mutta pelkään, että nyt kun emme riitele mistään pienistä asioista, niin se ensimmäinen riita on sitten iso! Eli mitä mieltä muut ovat? Onko se epänormaalia - pitäisikö meidän siis riidellä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Me ollaan oltu vuosi yhdessä eikä olla riidelty. Miksi tapella kun siihen ei ole ollut tarvetta? Luottamus kunnossa niin ei tarvi tapella! Onnea teille!
Ole ihanasti sopuisassa suhteessa, eikä kannata toista ihan riita mielessä edes ärsyttääkkään.
Olin suhteessa vuosia, ennen kuin tuli edes pieni suukopu, olimme 10v. kimpassa, nyt jo sinkkuna, mutta mies oli esimerkillinen. Edes erovaiheessa ei tarvinnut riidellä. Tuollaisia miehiä ei kasva joka oksalla!
Pidä hänet onnellisena!
puhumaan avoimesti mieltä painavista asioista ja asioista yleensä, ei kaiken järjen mukaan tule suurta riitaa tyhjästä.
onnea jos ette riitele. =) Mietin omaa suhdettani niin ensimmäinen mieleen tuleva riita oli noin vuoden kuluttua suhteen alkamisesta. Muistan sen alku ajan, jos päivällä oli tapahtunut jotakin ärsyttävää niin toisen näkeminen poisti sen kaiken pahanmielen. Nykyään sitten ollaan riidelty, mutta aina ollaan saatu suvittua. Tietenkin suhdekin on muuttunut kun toisen on oppinut tuntemaan ja välillä vitsaillaan jutuilla joista tietää toisen ärssyyntyvän mutta mukavassa hengessä.
onnea jos ette riitele. =) Mietin omaa suhdettani niin ensimmäinen mieleen tuleva riita oli noin vuoden kuluttua suhteen alkamisesta. Muistan sen alku ajan, jos päivällä oli tapahtunut jotakin ärsyttävää niin toisen näkeminen poisti sen kaiken pahanmielen. Nykyään sitten ollaan riidelty, mutta aina ollaan saatu suvittua. Tietenkin suhdekin on muuttunut kun toisen on oppinut tuntemaan ja välillä vitsaillaan jutuilla joista tietää toisen ärssyyntyvän mutta mukavassa hengessä.
Älä huoli, kyllä se riita vielä tulee. Ihan takuuvarmasti kolmen vuoden sisällä seurustelun alkamisesta osaatte riidellä ihan kunnolla.
Itse elän myös ns. "riidattomassa" parisuhteessa (6 v yhteiseloa takana) mutta se ei toki tarkoita ettemmekö olisi asioista joskus hyvinkin eri mieltä. Itse olen luonteeltani joskus hyvinkin kiivas, mutta matkan varrella olen oppinut, että paljon parempiin tuloksiin mieheni kanssa pääsee sillä, kun asioista malttaa keskustella rauhallisesti. (Hän on meillä niin ikään se rauhallisempi osapuoli) Molemmat myös kokevat tulevansa kuulluksi ilman turhaa huutamista puolin ja toisin.
Joten minun mielipiteeni "ongelmaasi" on se, että mikäli ristiriidat suhteessanne ratkeavat rauhanomaisin keinoin siten, että molemmat ovat lopputulokseen tyytyväisiä ei riitelemättömyys ole mikään ongelma. Toki pientä kinaa jokaisessa suhteessa on varmasti aina, mutta isommissa asioissa on vain plussaa jos ristiriidat ratkeavat ilman, että meininki menee rumaksi.