Mulla on muutama kysymys mielessä. Ensin haluaisin mielipiteen onko minuntyyppisiä miehiä olemassa? Oon ihan tavallinen nainen,24v, ehkä hieman rokahtava ja ronski, mutten mikään rekkalesbo.. Joko kuulostaa pahalta? Työskentelen fyysisesti raskaassa työssä ja sen huomaa kropastani. Liikuntaa en juurikaan harrasta vapaa-ajallani.. (mitat 177/67)
Voiko kukaan mies sanoa minunlaisen olevan "ihannenainen"? Poltan ja pidän oluesta sekä musiikista.. Ja grillimakkarasta:D Puhun rivoja. Nauran kovaa ja puhun usein itsestäni melko avoimesti..
Onko ihannenaisen pakko pitää mm. tanssimisesta yökerhoissa? Vihaan muotia ja pintaliitoa. En käytä korkoja kuin juhlissa jos sielläkään.. Kavahdan kirkumista ja vaatteiden shoppailua ruuhkassa..
Eli rehellisesti sanoen? Onko tämä naisen kauhukuva teille miehille?
Voiko kukaan mies sanoa minunlaisen olevan "ihannenainen"? Poltan ja pidän oluesta sekä musiikista.. Ja grillimakkarasta:D Puhun rivoja. Nauran kovaa ja puhun usein itsestäni melko avoimesti..
Onko ihannenaisen pakko pitää mm. tanssimisesta yökerhoissa? Vihaan muotia ja pintaliitoa. En käytä korkoja kuin juhlissa jos sielläkään.. Kavahdan kirkumista ja vaatteiden shoppailua ruuhkassa..
Eli rehellisesti sanoen? Onko tämä naisen kauhukuva teille miehille?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa paljolti semmoiselta naiselta minkä minä haluan, noista mitoista en tiedä mitä ne tarkoittaa, pituus/paino? Vai onko ne jotain rinnan tai jonkun muun ympäryysmittoja.
siis ihan vaan 177 senttii mittanauhalla ja 67 kiloo vaa'assa:D
Olen itse samantyyppinen nainen, kuin aloittaja. Joskus tuntuu, että miehet kavahtaa tai pelkää tämäntyyppisiä naisia. Tai siis toimeen tullaan todella hyvin, ollaan hyviä kavereita jne., mutta sitten tyttöystäväksi ei haluta. Itse pidän itseäni melko ronskina ja se näkyy ulos päinkin, mutta tiedän myöskin sen, että minulla on se herkempi puoli, joka ei heti tule esille.
Kuitenkin ihastun naisessa naisellisuuteen (olkoon ne opittuja naisellisuuden määritelmiä tai ei - se ei asiaan vaikuta). Kertomastasi tulee mieleen ördäävä hevireppana, jonka lähin tavoite tuntuu olevan huonojen tapojen ja vulgaarisuutensa esilletuominen. Se ei todellakaan kiinnosta - ei kaverina, ei kumppanina.
Ronskit puheet ei kaunista ketään. Ja jos puheenparsi ylipäätään on sitä, että pääsee sanomaan "tuhman" sanan (ja sitä sitten nauretaan hirvittävällä röhönaurulla viikko), niin voin sanoa, että tulee mielikuva vähäjärkisyydestä. Monesti verbaalinen nokkeluus puuttuu kokonaan noista "tuhmista" jutuista - ja se olisi sellainen seikka, mihin voisi kiinnittää huomion: se kertoisi, että pääkopassa liikkuu muutakin kuin ne pimpat ja pumpat.
Myöskään itsestään numerontekeminen ei ole kiinnostavaa (ei kenenkään, ei miehen, ei naisen), tekipä sen sitten ylikovalla naurulla tai suureen ääneen selittämisellä. Tulen kyllä kuuntelemaan puhettasi, jos vaikutat sellaiselta tyypiltä, jolla voisi olla kiinnostavaa sanottavaa, MUTTA toivottavasti minulla on vaihtoehto olla kuuntelematta vaikka istun viereisessä pöydässä.
Tuokin varmasti pitää paikkansa, että jotkut jätkät (varmasti ne ördäävät tyhjäpäät) pitävät Sinua samanlaisena jätkänä kaljaremmissä eli samanhenkisenä kaljaseurana.
Jos haluaisin miehen seurustelukumppanikseni, ottaisin sellaisen, mutta kun haluan Naisen. Eikä tämä tarkoita sitä, että Nainen olisi jotenkin alistuva tms. vaan ihan samanarvoinen kanssani, mutta Nainen.
Tämä on ehkäpä selitys, miten miehet usein ajattelevat asian (näin kärjistetysti). Todennäköisesti Sinun ei kuitenkaan kannata alkaa feikata omaa itseäsi - luonnollisuus siitä vaan kärsii ja se karsii miesehdokkaat (tosin voit miettiä, nauttisitko enemmän, jos korostaisit hivenen enemmän naiseuttasi). Ehkäpä joku päivä vastaasi kävelee ukko, joka pitää hyvistä jätkistä ihan kumppanimielessäkin.
Niin minusta vielä (ettei tule vääriä käsityksiä). Kuuntelen raskasta musiikkia ja varmasti näytänkin "metalliselta", mutta en tosiaan halua identifioitua siihen ryhmään, jonka mielestä musiikki on kaljankittaamista ja pissa-kakkahuumori hyvää.
Ilmeisesti annoin hiukan liian rankan kuvan itsestäni. En kuuntele ensinnäkään heviä, eli en ole hevireppana, vaan rokkia. Enkä ördää, vaikka pidänkin kaljasta. Minulla on ihan hyvät tavat, vaikka jutut helposti riistäytyvätkin kavereiden kanssa pahasti huumorin puolelle..
Pointtisi oli silti se mitä olen monesti itsekin ajatellut..eli siis miehet haluavat enemmin "naisellisen" naisen kuin "hyvän jätkän". Ja kuten sinä et halua kuulla ronskeja juttuja naapuripöydästä minä en haluaisi kuunnella pintaliitäjien kirkumista viereisestä pöydästä. Mutta jokainen eläköön tyylillään.
Mietin asioita ja elämänmenoa todella paljon ja kanssani keskusteleminen ei ole pimppaa eikä pumppaa. Olen sisimmissäni kuitenkin vain haavoittuva rokkityttö joka ei satu pitämään vaaleanpunaisia laseja silmillään:D
Kiitoksia vastauksista.
>
Et antanut, kärjistin vain, että pointti olisi mahdollisimman "naked truth". Osaat varmasti suhteuttaa itsesi, kuinka kaukana olet kuvaamastani tyypistä.
>
Niin siis, minä en halua kuunnella myöskään kirkumista. Tietysti joskus voi nauraa tai puhua kovalla äänellä tms., mutta jos se on kokoaikaista tai sellaista "huomatkaa mut" -tyypistä, niin sellainen on luotaantyöntävää.
>
Näytä se myös muille ! Ei se vaadi vaaleanpunaisia laseja. Esim. goottimimmit ovat mielestäni naisellisia ilman mitään trendipelleilyä (tai no, onko goottityyli jo oma trendinsä). Korosta niitä puolia, joista nautit naiseudessasi, niin luulenpa, että hyvin pian pääset ikäänkuin irti tuosta kenties androgyynisestä itsesi ilmaisutavasta. Voi olla, että puhun aivan palturiakin, mutta väitän silti, että sukupuolisuutta voi myös treenata - eikä sen tarvitse olla lainkaan vastentahtoista (vaan jopa äärimmäisen miellyttävää).
mutta samanlaisia piirteitä löysin itsestäni. 30-v rokahtava laiheliini, joka polttaa, juo olutta, harrastaa penkkiurheilua (futis, lätkä, kaikki oikeestaan) puhun kovaa ja myös rivoja (kylläkin vaan kännissä). Toisaalta sitten tykkään kyllä myös tanssimisesta ja muusta naisten "hömpästä", korkkareitakin tykkään käyttää. Vihaan kirkumista, on se tilanne sitten mikä tahansa (ainoa paikka itsellä on ollut huvipuiston laitteet). Ja yks asia mikä listastasi puuttui on lauta.
En jaksa uskoa, että olet mikään kauhukuva miehille, koska itsekin olen sellaisen löytänyt, ja vieläpä ihan namupalan :) ainoa mitä tein oli että en enää etsinyt ketään aktiivisesti ja sitten yksi päivä mies tupsahti elämääni.
Meillä norminaisesta eroavilla ei ehkä se vienti ole ihan samanlaista kuin muilla mutta kun jaksaa odottaa niin kyllä se helmi löytyy. Näin ainakin itse ajattelen.
Aurinkoista kevättä!
Kyllä sinä varmasti olet monelle miehelle ihannenainen. Toki tuo rivojen puhuminen, miehekäs naurutapa ja liioiteltu avoimuus tietenkin ärsyttää monia sellaisia jotka taidat itse lukea "pintaliitäjiksi".
Mutta siihen varmaan noilla keinoin pyritkin, eli karkottamaan ns. snobbailijatyypit. Näinollen, ole huoleti, kyllä se oma kaltaisesi ihannemörökölli pian tulee ja vetää sinulta jalat alta, jos ei jo ole vetänyt.
Minun isäni pitää "isoista" rotevista naisista juuri tuollaisista mitä itseäsi kuvaat.
Harmi vaan että ei ole meidän isille sitä löytynyt.
Kaikki vaan pettää ja jättää.