En ole vielä naimisissa, mutta meillä on kaksi pientä lasta ja ollaan seurusteltu 4 vuotta. Lapset tehtiin heti alkuhuumassa, koska molemmat olivat pitkään etsineet kumppania ja biologiset kellot tikitti, ollaan yli kolmekymppisiä.
Kahden vuoden huuman jälkeen tunteet alkoi laimeta, ja kolmas vuosi seksi alkoi hiipua pikkuhiljaa. Nyt neljäs vuosi on seksi ollut olematonta.
Olen lukenut kaikkia neuvoja, että varatkaa aikaa ja kosketelkaa toisianne yms. Mutta kun toinen vain ällöttää, eikä tee mieli. Miten voi oppia rakastamaan toista jos ei vain rakasta. Kuinka saa itsensä haluamaan toista, kun huuman haihduttua ei vain yhtään enää haluta? Kun toinen vain ärsyttää ja inhottaa.
Okei, pystymme kyllä elämään yhdessä ns. kämppiksinä ja kavereina, mutta suutelu ja seksi kyllä inhottaa liikaa, kun toista ei rakasta eikä halua. Tai rakastaa niinkuin veljeä tai ystävää, mutta ei eroottisesti.
Molemmat on lasten takia päättäneet elää yhdessä. Mutta minua huolestuttaa suuresti, miten hoidamme sitten seksielämän, kun yhdessä se ei kiinnosta yhtään? Voiko ihminen vain kieltäytyä seksielämästä ja valita seksin tilalle perheen ja lapset?
Ja kaiken maailman kirjoituksia olen jo kyllästymiseen asti lukenut, ja vuoden yrittänyt vaikka mitä. Mutta kun toista ei halua koskettaa sillä tavalla, ei näe toista seksuaalisesti. Pitäisin varmasti seksistä jonkun toisen kanssa, mutta miestäni kohtaan seksihalut katosivat huuman myötä. Jälkeempäin ajatellen, ei seksi koskaan välillämme sujunutkaan, se oli vaan sellaista alkuhuuma sähellystä. Ja okei, voisihan sitä opetella jujut ja niksit ja opettaa toiselle. Mutta kun se tunne puuttuu. Se halu tehdä toisella hyvää, kun toinen on vain kaveri. Miten voi opetella rakastamaan, jos tunne on kadonnut? En kyllä pysty pelkkään fyysiseen seksiin, ilman jonkunlaista henkistä seksuaalista vetovoimaa. Enhän nyt voisi muutenkaan kenen tahansa kanssa hypätä sänkyyn. No, oli meillä alussa vetovoimaa, mutta kun se on kadonnut, enkä löydä sitä enää. Minua huolestuttaa miten tulee onnistumaan reilu kolmekymppisenä seksin lopettaminen täysin perheen ja lasten takia. Tämä on niin paha pattitilanne, että miten tästä selvitään kunnialla.
Miten saadaan seksitön liitto toimimaan, jos sitä seksiä ei vain halua oman kumppanin kanssa. Kommentteja tietysti tulee, että pitää opetella haluamaan sitä kumppaniaan, mutta jos ei vain ala haluamaan, vaikka vuosia ja taas vuosia kuluisi.
Kahden vuoden huuman jälkeen tunteet alkoi laimeta, ja kolmas vuosi seksi alkoi hiipua pikkuhiljaa. Nyt neljäs vuosi on seksi ollut olematonta.
Olen lukenut kaikkia neuvoja, että varatkaa aikaa ja kosketelkaa toisianne yms. Mutta kun toinen vain ällöttää, eikä tee mieli. Miten voi oppia rakastamaan toista jos ei vain rakasta. Kuinka saa itsensä haluamaan toista, kun huuman haihduttua ei vain yhtään enää haluta? Kun toinen vain ärsyttää ja inhottaa.
Okei, pystymme kyllä elämään yhdessä ns. kämppiksinä ja kavereina, mutta suutelu ja seksi kyllä inhottaa liikaa, kun toista ei rakasta eikä halua. Tai rakastaa niinkuin veljeä tai ystävää, mutta ei eroottisesti.
Molemmat on lasten takia päättäneet elää yhdessä. Mutta minua huolestuttaa suuresti, miten hoidamme sitten seksielämän, kun yhdessä se ei kiinnosta yhtään? Voiko ihminen vain kieltäytyä seksielämästä ja valita seksin tilalle perheen ja lapset?
Ja kaiken maailman kirjoituksia olen jo kyllästymiseen asti lukenut, ja vuoden yrittänyt vaikka mitä. Mutta kun toista ei halua koskettaa sillä tavalla, ei näe toista seksuaalisesti. Pitäisin varmasti seksistä jonkun toisen kanssa, mutta miestäni kohtaan seksihalut katosivat huuman myötä. Jälkeempäin ajatellen, ei seksi koskaan välillämme sujunutkaan, se oli vaan sellaista alkuhuuma sähellystä. Ja okei, voisihan sitä opetella jujut ja niksit ja opettaa toiselle. Mutta kun se tunne puuttuu. Se halu tehdä toisella hyvää, kun toinen on vain kaveri. Miten voi opetella rakastamaan, jos tunne on kadonnut? En kyllä pysty pelkkään fyysiseen seksiin, ilman jonkunlaista henkistä seksuaalista vetovoimaa. Enhän nyt voisi muutenkaan kenen tahansa kanssa hypätä sänkyyn. No, oli meillä alussa vetovoimaa, mutta kun se on kadonnut, enkä löydä sitä enää. Minua huolestuttaa miten tulee onnistumaan reilu kolmekymppisenä seksin lopettaminen täysin perheen ja lasten takia. Tämä on niin paha pattitilanne, että miten tästä selvitään kunnialla.
Miten saadaan seksitön liitto toimimaan, jos sitä seksiä ei vain halua oman kumppanin kanssa. Kommentteja tietysti tulee, että pitää opetella haluamaan sitä kumppaniaan, mutta jos ei vain ala haluamaan, vaikka vuosia ja taas vuosia kuluisi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta mieleen juolahti että onko yhdessä pysyminen oikea ratkaisu? Mietipä sitä, kun lapset kasvaa isommiksi. Millaisen kuvan annatte heille parisuhteessa, jos teillä ei ole tunteita toisianne kohtaan ollenkaan? Lapset ovat tarkkasilmäisempiä kuin me aikuiset arvataankaan ja teidän tilanteessanne luultavasti oppivat luulemaan, että on normaalia, ettei parisuhteessa tunne toista kohtaan mitään.
Ei me siis edes halita tai pussailla, ja nukkuessakin on aina metri väliä. Mutta kun molemmille on lapset niin tärkeitä, ettei kumpikaan halua viettää päivääkään erossa lapsista. Voisin kyllä elää kaveriliitossa, ei minulla ole tarvetta vaihtaa toiseen intohimoiseen mieheen ja olla erossa silloin tällöin lapsistani. Ennemmin kyllä olisin ilman seksiä ja lasten kanssa joka päivä. Mutta mitä jos joskus haluaisi seksiä, olisiko parempi olla kokonaan ilman, vai hankkia rakastaja? Vai olla yhdessä kunnes lapset isoja, eikä muutenkaan enää koko ajan kotona. Molemmat ainakin haluaa viettää lasten kanssa joka päivän, ja itse kyllä suon miehellenikin sen ilon, eli sen vuoksi kyllä yhdessä voimme elää. Varsinkaan kun asumisessa ja rahankäytössä tms ei ole erimielisyyksiä ollenkaan. Erotiikka vain on hiipunut pois.
pointti just se, että lapset on viimenen syy, minkä takia pitäisi olla yhdessä. Itse tajusin lapsena jo kauan ennen kuin omat vanhempani, että heillä mättää suhteessa ja pahasti. Ja erohan siitä lopulta tuli. Sitten sitä rivissä ihmettelivät, kun kerroin, että jo vuosia olen ajatellut, että he tulevat eroamaan.
elää ilman seksiäkin avioliitossa. Ei olis uskonut ja vähän hassuakin, mutta siihen vaan tottuu. Meillä menossa jo 12 vuosi. ja seksiä on ehkä 1 krt vuodessa kahdessa.
Älä kysy miten se tähän meni se vaan meni.
Mutta kyllähän sitä alkaa välillä mietimään muita vaihtoehtoja...
Onko sitten järkee vaatia sitä selibaatissa elämistä puolisoltakin, vaikka itse pystyy olemaan ilman seksiä koko elämän ja toinen ei päivääkään?
vastaamaan mun puoliso. Vaan eihän tuo ole vastannut, vaikka olen kysynyt näiden vuosien aikana usein, että eikö ole melko epäreilua minua kohtaan...
"Voiko ihminen vain kieltäytyä seksielämästä ja valita seksin tilalle perheen ja lapset? ". Tietysti petipuuhat on paljon paljon tärkeämpiä kuin lapset ja perhe. Kerro sitten lapsillesi kun he ovat aikuisia, että alapäätouhut veivät heistä voiton kun he olivat pieniä.
Jos et rakasta tai halua kumppaniasi enää, niin turha sitä vain lasten takia on yhdessä olla. Kaikki eivät sovi yhteen kaikkien kanssa, mikä voi paljastua vasta pitkän ajan päästä, joten suosittelen suuntaaman katseen kohti uusia suhteita.
Niinpä niin, toiset ovat sitä mieltä, ettei lasten takia kannata olla. Toiset taas sitä mieltä, ettei pelkän seksittömyyden takia kannata perhettä rikkoa jos muu sujuu.
Nostettiin sitten kunnolla kissa pöydälle ja puhuimme mieheni kanssa, ja teimme päätöksen jonka kanssa nyt sitten elämme. Niin hassulta kuin se muista kuulostaakin, niin sovimme, että harrastetaan "pakkoseksiä" kerran kesällä, ja kerran talvella, eli puolen vuoden välein. Ei tarvitse kokonaan ilman olla, saa jonkinlaista seksiä edes joskus, ei tarvitse mennä vieraisiin. Muutoin elellään mukavaa perhe-elämää ja nautitaan lapsista ja arjen pikku iloista. Eli jos toinen tökkii, eikai sitä väkisin tarvitse harrastaa seksiä tietty viikkokiintiö täyteen. Meillä menee paremmin kaverina kuin sängyssä. Ja kun joskus kuitenkin seksiä tekee mieli, tehdään sitä vain niin harvoin, että sen sitten tekee vaikka "pakkopullana". Ei tarvitse kokonaan elää ilman, eikä myöskään stressata siitä kun ei haluta. Ihmetelkää vaan kaikki 3 kertaa viikossa seksiä harrastavat....mutta me pääsimme yhteisymmärrykseen tälläisestä ratkaisusta :) Onpahan lapsilla koti ja perhe. Ja meillä molemmilla lapset joka päivä ja yhteinen koti.
>>Niin hassulta kuin se muista kuulostaakin, niin sovimme, että harrastetaan "pakkoseksiä" kerran kesällä, ja kerran talvella,>>
No kiva jos itse olette moiseen ratkaisuun tyytyväisiä ja sehän on pääasia, mutta kyllä tuo kieltämättä ihan pähkähullulta kuulostaa.
Mitä ihmeen järkeä on saada "edes jonkinlaista seksiä eikä tarvitse mennä vieraisiin", jos se kerran on vain epämiellyttävää pakkopullaa?
Kyllä siinä vanhassa "viisaudessa" on perää, että "hyvä ru***aus voittaa huonon n**nnin".
Viestistäsi jäi epäselväksi, onko teillä haluttomuus molemminpuolista vai sinäkö vain et halua?
Minustakaan ei kannata hajottaa liittoa, jos kerran tulette muuten hyvin juttuun -- rakastat miestäsi kuin veljeäsi, kuten sanoit -- ja lapsiakin on. Niille, joiden mielestä lapset kärsivät jos vanhemmat eivät harrasta seksiä, sanon että höpöhöpö. Lapset kärsivät jos vanhemmat riitelevät alituiseen, mutta siitähän ei teillä ollut kyse.
Mutta suosittelisin kyllä että otatte molemmat rakastajan. Eihän seksi sinällään ole tärkeää, vaan se ilo ja nautinto jonka seksistä parhaimmillaan hyvän kumppanin kanssa saa. Ei sitä ilman kannata olla. Kenenkään ei pitäisi joutua valitsemaan perheen ja seksi-ilojen välillä. Ne voi saada molemmat, mutta ei välttämättä samassa paketissa.
Minulla on vähän samantapainen juttu, rakkaus on lähes veljellistä, tosin meillä kyllä halitaan ja pussaillaan eikä seksikään niin kamalaa ole, mutta se sellainen kunnon himo puuttuu. Mutta onnekseni tapailen toista miestä, joka saa minut näkemään tähtiä. Hyvin toimii.
niin, tietty hassultahan tuo teidan sopimus kuulostaa, mutta mikas siina jos se teille toimii. eipahan tarvii kotia rikkoa.
sita jain miettimaan, etta miksi se alkuhuuma teilla noin katosi? yleensahan sita vastakkaista sukupuolta olevista kavereista tulee parhaita rakastajia ja kumppaneita, ja teilla se puoli nayttaa hyvin olevan kunnossa. muuttuiko toisen ulkonako? haiseeko henki? onko jotain etovia kaytoksen piirteita?
jos te kerta tuutte noinkin hyvin toimeen kuin sanot, niin uskon etta teilla on jotain tehtavissa. ehka se seksi pakkopullana on hyva aloitus. kaytteko te enaa ikina missaan vain kahdestaan? ulkona? harrastuksissa? laittaudutteko toisianne varten? onko kaynyt niin etta naette toisenne enemmankin lastenne kautta kuin himottavina henkiloina? naet hanet enemmin isana kuin miehena?
ja miten teilla se alkuhuuma edes sai alkuunsa, ja mihin piiteisiin hanessa hullaannuit. uskon etta ne ovat jossain tallessa viela.
Ehkä MINÄ en enää halua seksiä, mutta mies haluaa.
Minun mielestäni mies on sinällään välillä vieläkin ihan kivan näköinen. Tavallaan ihastuin vain ulkonäköön, koska mentiin heti yhteen, ja tutustuttiin sitten vasta. Kun toisen tunsi jo kunnolla, oli jo liikaa ärsyttäviä piirteitä, alkuhuuma poissa, eikä enää sytytä... Mies kyllä harjaa hampaita kerran päivässä, mutta on jatkuva ientulehdus. Myös limaa tuntuu olevan kurkku täynnä kokoaikaisesti, oli flunssa tai ei.
Ulkona käydään erikseen, koska mielestäni miestä näkee ihan tarpeeksi kotonakin. Haluan jutella muidenkin miesten kanssa käydessäni ulkona, enkä vain istua tylsänä oman miehen vierellä, kun sitä voi tehdä tylsyyteen asti kotonakin. Kun lähtee ulos iltaa viettämään, haluaa vapautua ja juhlia, eikä tehdä samaa tylsyyttä kuin kaikki arkipäivät kotona, eli istua oman miehen vieressä.
Tosiaan, ei me kovasti riidellä. Tullaan aika hyvin toimeen, seksi vain ei suju. Ollaan kuin hyvät kämppikset, joilla yhteiselo sujuu ongelmitta, mutta kipinää ei ole.
Kutsumme toisiamme "isäksi" ja "äidiksi" koko ajan, eli olemme toisillemme vain lasten isä ja äiti. Olimme kaupassakin kerran kahdestaan, ja minulle tuli toisella hyllyllä olevalle miehelleni asiaa. Huusin: "isää?", sen koommin ensin edes huomaamatta asiaa :)
hei, en kuvittele etta tiedan kuinka toisten parisuhteita hoidetaan kun itsekaan en toisinaan tieda omastani..
mutta kantsisko teidan ehka kokeilla sita etta aloittaisitte toistenne kutsumisen taas toistenne etunimilla noin alkajaisiksi? ehka se intohimo on lassahtanyt osana tuota mielikuvaa etta han on vain isa, isukki, pehmea ja seksiton..
ja jos hanella on joku tuollainen ientulehdus ja limaa kurkussa, niin se kannattaisi tarkistuttaa. jos se hanen viehatysvoimaansa edes hieman sinun silmissasi parantaisi, niin han varmaan mielellaan hoitaisi asian kuntoon, vaikka asia olisikin noloa nostaa poydalle.
ja sanoit etta han on vielakin mielestasi kivan nakoinen? itsella ainakin alkoholi saa hormoonit hyrraamaan, ja joskus kun molemmat laittaudumme ja menemme mieheni kanssa yhdessa ulos, niin tarkastelen hanta tavallaan kuin vieraan naisen silmilla kun han juttelee muitten ihmisten kanssa. ja viela parempi jos joku muu yrittaa hanelle silmieni edessa flirttailla, niin tuskin saan hanesta pidettya nappejani irti! sama toimii myos toisinpain.
arsyttavia tapoja on jokaisella...valitettavasti. minunkin mieheni henki toisinaan haisee (varmaan omanikin kylla) ja silloin tungen molemmille purkkaa suuhun jotta pusuttelu onnistuu, tai patistan juomaan vetta tai hampaitten pesulle. ja joskus saatan yllarina lahetella pikkutuhmia tekstareita toista, jotta mielenkiinto pysyy ylla.
ehka te vaan olette niin kiinni lapsissanne ja rooleissanne vanhempina etta unohditte huomioida toisianne, ja eihan se ole ihmekaan etta siina kaikessa intohimo laantuu?