Meillä on kuusi vuotias poika, joka ei vielä osaa kirjoittaa tai lukea. Suurin osa kavereista osaa.
Meillä on myös yli nelikymmpinen mies, jota asia kaivelee suunnattomasti. Mies yrittää saada pojan lukemaan haukkumalla tätä laiskaksi. Ei siis kannustusta hyvästä yrityksestä tai positiivista palautetta. Poika itkee kun isi haukkuu laiskaksi.
Minua taas kaivelee suunnattomasti miehen käytös ja annan hänen kuulla kunniansa. Ei mene perille. Uskoo tekevänsä "pojan parhaaksi", koska poika oppii tällä keinoin tekemään työtä. Miestä kun ei kukaan vaatinut lapsena opiskelemaan tai tekemään mitään kouluhommia.
Ja sokerina pohjalla, syy on vielä minussakin kun en ole piiskannut poikaa lukuhommiin eskarin jälkeen. Minäkin olen siis laiska.
Sydän särkyy pojan puolesta, kun haluaa niin isän hyväksyntää. 6-vuotias !! poika, jonka ei todellakaan tarvitse osata vielä lukea, kirjoittaa, kertotaulua tms. Isä vie itsetunnon ja motivaation jo ennen koulun alkua.
Miten saan miehen käyttäytymään aikuisen tavoin ja jättämään omat traumansa pois pojan hartioilta?
Miten minä voin valaa uskoa poikaan ja kehittää pojan itsetuntoa. Mies kun sättii sitten minua ja haukkuu perhehelvetin tekijäksi ja että sekoitan poikaa jos kehun poikaa, jos tämä yrittää tai onnistuu edes osittain.
Alkaa olla mitta täysi keskenkasvuista miestä. Hyviä neuvoja?
Meillä on myös yli nelikymmpinen mies, jota asia kaivelee suunnattomasti. Mies yrittää saada pojan lukemaan haukkumalla tätä laiskaksi. Ei siis kannustusta hyvästä yrityksestä tai positiivista palautetta. Poika itkee kun isi haukkuu laiskaksi.
Minua taas kaivelee suunnattomasti miehen käytös ja annan hänen kuulla kunniansa. Ei mene perille. Uskoo tekevänsä "pojan parhaaksi", koska poika oppii tällä keinoin tekemään työtä. Miestä kun ei kukaan vaatinut lapsena opiskelemaan tai tekemään mitään kouluhommia.
Ja sokerina pohjalla, syy on vielä minussakin kun en ole piiskannut poikaa lukuhommiin eskarin jälkeen. Minäkin olen siis laiska.
Sydän särkyy pojan puolesta, kun haluaa niin isän hyväksyntää. 6-vuotias !! poika, jonka ei todellakaan tarvitse osata vielä lukea, kirjoittaa, kertotaulua tms. Isä vie itsetunnon ja motivaation jo ennen koulun alkua.
Miten saan miehen käyttäytymään aikuisen tavoin ja jättämään omat traumansa pois pojan hartioilta?
Miten minä voin valaa uskoa poikaan ja kehittää pojan itsetuntoa. Mies kun sättii sitten minua ja haukkuu perhehelvetin tekijäksi ja että sekoitan poikaa jos kehun poikaa, jos tämä yrittää tai onnistuu edes osittain.
Alkaa olla mitta täysi keskenkasvuista miestä. Hyviä neuvoja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
aikuista miestä. Valitan... Mullakin yksi tuttava sukulaisineen ei ollenkaan kannusta lapsia koulun käyntiin: Tärkeänä ei ole pidetty ollenkkaan sitä, että lapsi osaisi lukea tai laskea ennen kouluun menoa. "Ehtiihän sitä sielläkin oppia". Samalla tavoin kukaan heistä ei kannusta lapsia koulun käyntiin. "No eihän meidän Petterillä ole lukuintoa, -älyä, -tahtoa." Jne edelleen jotain naurettavia väitteitä ja vastuun välttämistä vanhemmuudelta. Muakin ärsyttää tuo suunnattomasta, mutta minkäs teet. Jokaisella lienee jotain kasvatusoikkuja häiriöinä lapsuudestaan...
nimenomaan painottivat sitä, että lapsen ei tarvitse/ei pidä osata 6-7 vuotiaana lukea tai kirjoittaa, koulu on sitä varten, jossa kaikki nämä taidot opitaan.
Laita miehesi kuriin. Pahinta mikä lapsen itseluottamusta kaihertaa on, jos vanhemmat jatkuvasti väheksyvät. Ja täytyy muistaa, että jokainen lapsi on oma ainoalaatuinen persoona, jonka vahvuuksia kannattaa tuoda esille.
Ei kukaan ole seppä syntyessään, tekemällä ja harjoittelemalla oppii.
Sinä toimit perheessä oikein, ei miehesi. Miehesi valitettavasti musertaa pienen lapsen itsetuntoa vielä niin pahasti, että hänelle saattaa tulla ongelemia, jännittämistä, oppimisvaikeuksia jne.
Ei lapsen tule miellyttää vanhempiaan.
Käy juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa niin saat miehellesi mustaa valkoisella miten lasta EI saa kohdella. Minäkin tein niin, koska lapseni isä on kova kiroilemaan lapselleen ja minä olen tuonut asioita esille ja antanut hänelle paljon matskua luettavaksi. Asiat ovat korjaantuneet melkoisen hyvin.
Tsemppiä ja toivottavasti miehesi ihan tosissaan ymmärtää toimivansa väärin.
ei ole merkitystä myöhemmän menestyksen kannalta.
Minulla on viisi lasta, joista neljä on osannut lukea ja kirjoittaa ennen kouluunmenoa. Yksi ei osannut, mutta hän sai perheessämme (toistaiseksi) parhaat ylioppilastodistukset, pääsi opiskelemaan oikikseen ja on nyt menestyvä juristi.
Mutta siihen aikaan 80-luvulla ei ollut vielä eskaria, jossa olisi opetettu lukutaitoa 6-vuotiaille, vaan lapset oppivat lukutaidon ihan itsekseen ennen kouluun menoa, jos oppivat.
Hei. Varmista vielä ettei ole mitään sellaista syytä innostuksen puutteelle kuten silmälasien tarve. Jos lukeminen on hankalaa koska ei näe niin varmasti intokin puuttuu. Kyllä sitä sitten koulussakin kerkeää mutta jos vähän tietää jo kirjaimia ennen kouluun menoa niin varmasti kivempi opiskella =)
erottaa siis kaksi asiaa: miehesi käytös ja lapsesi kasvatus. Lapsen kasvatus on aina hyväksi, jopa jo ennen koulua... Katsokaas, kun elämää on koulun ulkopuolella, eikä koulu ota kaikkea vastuuta lasten kasvatuksesta. Tämä on tietysti jokaisen kodin omassa harkinnassa. Jos on jo tietyt perustaidot opittu ennen koulua, niin orientoituminen kohdistuu älykkäällä (ja siis valmiilla) lapsella jo uusiin asioihin.
Miehen osalta kasvatustyö voi olla jo myöhäistä. Mutta mene ja tiedä...
Miehesi käyttäytyminen on TODELLA vahingollista, ja saattaa hyvinkin aiheuttaa ongelmia lapsenne oppimiselle. Omassa työssäni opettajana kohtaan aina silloin tällöin näitä nujerrettuja lapsia, joiden kanssa varsinainen aineen opiskelu voidaan aloittaa vasta, kun itseluottamus on saatu kohtalaiseksi. Sanomattakin selvää, että näiden lasten vanhemmat tekevät omalla "kasvatuksellaan" paljon hallaa.
Kokemusta asiasta on minulla myös sitä kautta, että oman lapseni isä on käynyt aikanaan samankaltaisen "koulun" isoisänsä -entisen opettajan- kanssa. Aikuisiälle saakka miestäni on piinannut käsitys omasta tyhmyydestä, sillä hänellä on lukihäiriö. Itsetunnon vieminen toiselta ihmiseltä jo lapsena voi johtaa suuriin vaikeuksiin myöhemmässä elämässä. Lapsi ei opi mitään, jos hänen oletetaan lähtökohtaisesti olevan huono/laiska/tuhma tms.
Ellei miehesi ymmärrä muuttaa tapojaan, lienee parasta, että varaat ajan vaikka perheneuvolaan.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!
opettaa lapselle nykyaakkosten ääntämyksen ja nykytavan lukea (ei siis tavata vaan liutetaan äänteet...) sekä uuden kirjainmalliston mukaiset tyyppikirjaimet.
Jos ei osaa näitä, kantsis olla opettamatta. Sekoittaa vaan lapsiparan totaalisesti, kun koulussa tuleekin ihan erilaista opetusta...
Kyllä opettaja pystyy huomioimaan, mitä ja millä tavalla lapselle on annettu valmiuksia mm. lukutaitoon kotona. Eli perinteisellä mallilla aakkosten opettelu on ok!
Järkyttävää lapsen itsetunnon polkemista. Oletko nyt varmasti sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa haluat yhteisen lapsenne kasvattaa? Kyllä mä oon vahvasti sitä mieltä, että kyseinen henkilö mahdollisimman kauas lapsesta, jos haluat kasvattaa tasapainoisen ja itsevarman nuoren. Jaksatko oikeasti kuunnella kuvaamaasi palautetta lapsen kasvatuksesta omalta puolisoltasi.