Eroni oli traumaattisin kokemus, mitä olen eläissäni kokenut. Vuosi takana toipumisesta ja edelleen pohjamudissa elellään, vaikka jo hieman helpottaa. Pitkä liitto takana ja pieni lapsi, kaikki piti aloittaa uudelleen. Miehen uskottomuus kaatoi minut totaalisesti, siitä selviäminen ja itsensä löytäminen on vaikeaa. Tavallisena perheenä meitä pidin, muten ikinä uskonut, että toinen voisi tehdä jotain vastaavaa toiselle. Olen yrittänyt hahmottaa, miksi näin kävi, mutta syytä en oikein ole löytänyt. Ehkä meidän arki oli liian tavallista miehelle ja muu alkoi kiinnostamaan. Menetin toisen tekojen takia kodin, joka oli minulle ja lapselle tärkeä, miehelle vain hänen sanojensa mukaan yksi talo muiden joukossa. Lapsi kyselee aika-ajoin, että äiti mentäskö takasin kotiin, kyllä me siellä pärjätään. Selitän sitten, ettei se enää ole meidän vaan jonkun toisen koti. Ero ei aina kosketa vain aikuisia, mutta myös lapsia ja muitakin siihen kuuluvia. Miksi minä en riittänyt, miksi uskottomuus on niin hyväksyttävää, miksi kaikki menee toisen tekojen takia. Minusta ei ole suhteen jatkajaksi uskottomuuden jälkeen.
Onko valoa miehen
paskan jälkeen
5781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo on varmasti yksi niistä tilanteista elämässä joista ei voi tietää mitään ellei ole itse joutunut käymään läpi. Olen pahoillani että sinä olet. Hylätyksi tuleminen jättää syvät haavat pitkäksi aikaa.
Sinulla on kuitenkin lapsi, jonka vuoksi sinun on jaksettava, oli kuinka vaikeaa tahansa. Uskon että kun aikaa kuluu lisää, elämä helpottuu. Kuka tietää vaikka uusi ihan parisuhdekin löytyisi.
Toivoisin, että et antaisi tämän tragedian määritellä koko elämääsi tai itseäsi. Voimia!
Täällä samassa veneessä ollaan, juuri avopuoliso tokaisi että nyt erotaan, on ollut yksi nainen tässä hiljattain hänen vieressään, mutta ei muuta kuin suutelua... Tulin vielä takaisin hänen luokseen ja annoin anteeksi, mutta tänään taas hänellä joku sekosi päässä, kun kaverinsa soitti ja sanoi olevansa kesäleski, niin johan alkoi täälläkin "pää" seota!!! Nyt sain vielä tietää että odotan hänelle "vauvaa" laskettuaika vasta tammikuussa, joten on vielä aikaa siihen. Avokki vaan tokaisi että onhan noita kaavintoja tehty ennenkin..... Kuinaka tästä paskasta voi selvitä!!!!??? Olisi kiva vaihtaa sinun kanssa jotain ajatuksia...
itselläni tilanne tällainen: entisen mieheni kanssa kaikki oli ihanaa ja rakkaus kukoisti. Tulin raskaaksi ja lapsi oli toivottu ja odotettu. mieheni on entinen narkomaani ja vähän ennen laskettua aikaa hän aloitti huumeiden käytön uudestaan. hänestä tuli aivan erillainen ihminen. välillä kaikki näytti menevän paremmin ja mieheni meni katkollekin mutta aina se sama paska alkoi uudestaan. hän saattoi uhkailla ja huutaa että tekee elämästäni helvettiä jos jätän hänet.vauva oli tällöin jo syntynyt. meillä kävi poliisit useammin kuin kerran. nyt mieheni on muuttanut pois kaksi kuukautta sitten ja välit on melko tulehtuneet. Jäin siis yksin pienen lapsen kanssa ja sadantuhannen asuntolainan kanssa. lapsi on nyt viisikuukautta ja ehdottomasti mun elämän valo. elämä on tiukkaa ja vaikeaa mutta lasta en kadu ja kestäisin vaikka uudestaan sen helvetin vauvan takia. Kaverit ja vanhemmat on ollut tukena ja jos taloudellinen tilanne antaisi myöten niin menisin terapiaan. olisi kiva kirjoitella sulle ja voimia mihin ratkaisuun sitten päädytkin
Joo mukava ois kirjoitella laitatko sähköposti osoitteesi niin voidaan kirjoitella enemmänki..
[email protected]