Aika väsyttävää kun kotona vaapaa-ajalla mies aina pahalla tuulella,saa jatkuvasti sietää alati jatkuvaa sättimistä,kiukuttelua ja toisen ala-arviointia,mitä teen milloinkin väärin ja mikä häntä ei satu miellyttämään niin hän sen kyllä ilmaisee liiankin hyvin.kiukuttelee vauvallekkin jos vauva vähän niskottelee jostain,en kohta usko antaa lastani miehelleni lainkaan,todella hankaa. esimerkki:olen iloisella mielellä aloittamassa vauvan kanssa harrastuksen,siihen mies tyypillisesti mustamaalaa myttyyn koko asian tyyliin:ethän sä sieltä mitää saa!,ne äiditkin on erilaisia kuin sinä!eikä ikään kuuntele mitä mieltä itse olen asioista.,luonteeltani olen sosiaalinen,tuntuu siltä usein etten kohta jaksa tätä rataa mennäkkään enään harrastusksiin,enkä tunne olevan yhtikäs mitään itsetuntokin on laskenut ja mieli alkaa olemaan maassa. alkaa myös tulla itselle aivan uusia negatiivisia tunteita miestä kohtaan.pitääköhän kohta pistää ukko pihalle?jos ei mitkään muut keinot auta,tuntuu etten jaksa tätä pitkään enään.
Tossun allako?
kyllästynyt ja neuvoton
101184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Helpompaa olla yksin kuin vittumaisen äijän kanssa!
Mites heität jos talo on ostettu puoleksi, velkaakin on ja lapsia 3 kpl.
Kuulostaa siltä että miehesi on stressaantunut ja väsynyt ja purkaa huonon olonsa sinuun. Kannattaa varmaan yrittää keskustella asiasta joskus rauhassa, ei riidan aikana. Tietysti voi olla että se on erittäin hankalaa mutta jos koittaisit ottaa oikein rauhallisen asenteen ja otat asian puheeksi. Ehkei kannata lähteä syyttelemään ensimmäisenä, vaikka kuinka tekisi mieli ja aihettakin varmasti olisi. Kysyisit vaikka että painaako hänen miltään jokin asia kun hän on selvästi huonon tuulinen usein.
Vaikeaahan se tietysti on, kuitenkin jos haluat yrittää vielä yhteistä elämää niin on hankala kuvitella asioiden ainakaan paranevan jollei asiasta keskustella.
,vaikkei oo yhteisiä lapsiakaan(kummallakin omansa),alussa kaikk oli ok. mutta nyttemmin on mustasukkainen ja arvostelee kaikkea mitä teen.
Olen hyvin sosiaalinen,ja ystävystyn helposti..mieheni sen sijaan vieraissa tilanteissa vetäytyy..jollei sitten ole kyse HÄNEN omasta harrastuksestaan,ja HÄNEN tutuistaan..Olis kiva jos hän ees joskus olis aidosti mukana,mutta kun ei niin ei.
Sitten kun konflikti meillä tulee..mies haukkuu minut ja huutaa tosi törkeyksiä sekä lähtee ovet paukkuen ulos,asioita ei koskaan selvitellä.
Seuraavana päivänä JOS hänen sattuu olemaan hyväntuulinen niin herra ihmettelee miten mä olen allapäin??Ihmekkös tuo kun toinen on ed.iltana sanonut satuttavia asioita minusta..ja ilmottaa "ai että sä haluat vaan kaivella vanhoja?" kun sanon hälle että"sanoit eilen pahoja asioita ja pahoitin niistä mieleni"..tuhahtaa,eikä ymmärrä ees käytöstään anteeksi pyytää..
Meillä on isoperhe.
meillä on pitänyt olla aina ukko kaikkien keskipisteenä ja huomioida eniten.
Tää alkaa olla raskasta
Olemme olleet kohta 30v naimisissa.
Ukko on kauheen ressaantunut ja haukkuu minua jatkuvasti, vaikka koitan kaikkia huomioida.
Käyn töissä ja pidän kodin puhtaana laitan ruoat ja pesen pyykin
Täytimme molemmat 50v laitoin hänen synttärit sukulaisille ja omat juhlin vain parhaimpien ystävien kanssa.
Mutta nyt kuulin niistäkin vain pahaa.Mutta miksi laittaisin hänen suvulleen omat synttärit kun hän haukkuu minua heille ja enkä minä nauti heidän seurastaan. Teen mitä vaan niin aina teen väärin.
Hänellä ei ole ystävia muutakuin kauppareissulla jututtaa joskus omia sisaruksiaa ja minulla on paljon ystäviä ja tutustun aina uusiin ystäviin olen erittäin sosiaalinen ihminen.
Mitä minä teen. Minusta tuntuu että tulen ukkoni vuoksi hulluksi kun pitää aina ajatella teenkö oikein vai väärin
Ero on vierasta minulle koska meillä on vielä alaikäisiä lapsia kotona.
Ukko pakottaa minut nukkumaan aina vieressään ja pitää mennä yhtä aikaa sänkyyn ja jos minä en halua olla sillai niin se huutaa ja reuhaa niin minut pakotetaan En ole vuosiin nauttinut siitä muuta kuin se vain on tapa että ukko saa.
Hyi hyi ällöttää.
itseäni,ja muitakin naisia että miksi me hyväksymme miehiltä moisen käytöksen...vaikka tiedämme että moinen ei ole fiksua,eikä kumppanuus heidän kanssaan ole tasavertaista??
Itsellä on myös useita lapsia,olemme siis uusperhe.
Tuntuu että pärjäsin yksin paljon paremmin,(useamman lapsen kanssa),mutta nykyisen mieheni kanssa en selviä.
En voi uskoa että minussa se kaikki syy olisi,entinen liittonikin kesti yli 12 vuotta.
Avioero vaan on sellainen asia,että kun olen sen jo kerran läpi käynyt, en haluaisi sitä enää koskaan uudelleen kokea.
Eikä se olisi lapsillekaan mikään "helppo juttu".
Pitäisi taas sopeutua uusiin asioihin,joita erosta pakostakin tulisi.
Onko se liikaa vaadittu kun haluais vain hyvän ja sopuisan elämän, ilman ristiriitoja,sekä puolison täydellisen hyväksynnän..ja ripauksen rakkautta.
että kaiken huippu oli kun mies ilmoitti että "hän ei tiedä kauanko enää kestää sua..kohta ei oo muuta vaihtoehtoa kun jättää sut".
Hänellehän ei tule edes pieneen mieleensäkään se että minä tästä avioliitosta saatankin ensimmäisenä lähteä.
Eiväthän nuo ole mitään suhteita edes, yksipuolista vallankäyttöä.
Tartuin muuten alkuperäisen viestissä kohtaan "kun vauva vähän niskoittelee" tms. Vauva ei todellakaan niskoittele eikä osoita mieltään tahallaan. Ei koskaan. Aloittakaapa siitä.
alistu vaan ole yhtä röyhkeä, kuin miehesi, jos valittaa joka tapauksessa niin mitä väliä on vaikka sanot asiat päin naamaa. AUTTANUT AINAKIN MEILLÄ. Vaikka ei ole kuulevinaan niin kai on asioita miettinyt vaikkei myönnä. ELÄ OMAA ELÄMÄSI, JOS SE EI MIEHELLESI KELPAA NIIN HÄIPYKÖÖT. Ei varmaan tuollaisena kannata pitää...
Myös oma armaani kiukuttelee joskus tosi ikävästi. Nykyisin ole oppinut olla menemättä mukaan näihin riitoihin ja ilmoitankin hyvin suorasanaisesti sen hänelle. En siis rupea syyttelemään, haukkumaan tms, takaisin, vaan yksinkertaisesti sanon että en rupea riitelemään tai väittelemään tästä asiasta ja piste. Lisäksi ilmoitan hyvin selkeästi kyseessä olevan asian ja mielipiteeni siitä ja piste. Kaikki siinä välissä olevat kiukuttelut suljen asian ulkopuolelle. ( siis nimittelyt ja muut epäasiallisuudet) Tämä on toiminut meillä ainakin kohtuu hyvin. Mutta kaikillahan muovautuu ne omat tavat toimia..