Terve kaikki! Minua vaivaa tämä asia nyt niin paljon, että päätin kirjoittaa tänne ja kysyä teidän mielipidettä asiaan. Eli olen seurustellut poikaystäväni kanssa kuusi vuotta ja asumme yhdessä. Jo alusta saakka poikaystävälläni on ollut vaikeuksia puhua tulevaisuuden suunnitelmistaan minun kanssa ja olen antanut asian olla, koska en ole halunnut udella/vaivata häntä. Aina kun aloitan keskustelun kihloista/naimisiin menosta/ lapsien hankkimisesta, ihan vaan hänen ajatuksien ja toiveiden kartoittamiseksi hän vaivaantuu ja keskustelu loppuu riitaan. Nykyään en uskalla aloittaa enää keskustelua aiheesta ja olen odotellut kosintaa jo kaksi vuotta, mutta mitään ei ole tapahtunut. Alan olemaan turhaantunut tilanteeseen, koska muuten meillä menee loistavasti ja voihan sitä elellä näin koko loppu elämän. Olen aina vaan toivonut että pääsisin vielä nuorena naimisiin, se aika taitaa olla mennyt :(
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia/neuvoja, miten tilanteessa olisi hyva toimia...
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia/neuvoja, miten tilanteessa olisi hyva toimia...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei
Kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Mietin samoja asioita vielä vähän aikaa sitten. Suhdetta oli takana 5 vuotta ja mies sanoi koko ajan tarvitsevansa lisää aikaa miettiä. Lopulta kyllästyin, kun oma itsetunto alkoi kärsiä tilanteesta liikaa.
Totesin lopulta mittani tultua täyteen miehelle, että hänellä ei ole enää aikaa miettiä. Mies nikotteli hetken aikaa ja sen jälkeen oli valmis muuttamaan kamansa pois meidän yhteisestä asunnosta. Myöhemmin hän totesi, että onneksi minä uskalsin lopettaa meidän suhteen, sillä hän ei siihen kyennyt. Kieltämättä tuntuu siltä, että mua on petetty ja olen turhaan kuluttanut monta vuotta elämästäni sitoutumiskyvyttömän miehen kanssa. Sen verran kivulias ero oli, että en halua olla enää kyseisen miehen kanssa tekemisissä.
Tilanteet on tietenkin aina erilaisia. On täysin mahdollista, että teidän tilanteemme on parempi ja miehesi oikeasti ajan myötä kypsyy ajatukseen kihloista ja avioliitosta. Toivon todella niin sinun vuoksesi!
Miehellä oli ollut useita katkenneita suhteita ennen minua. Yhdenkään naisen kanssa hän ei ollut edes harkinnut kihloja, ei edes lapsensa äidin, jonka kanssa vietti viisi vuotta avoliitossa. Syy? Hänen mielestään kihloihin mennään vain sen suuren rakkauden kanssa, eikä hän selvästi sitä ihmistä ollut vielä kohdannut. Minä en ollut se suuri rakkaus (vaikka hän hetken kai halusi niin kuvitella), eikä se ole hänen nykyisensäkään, vaikka muuttivat yhteen vain parin kuukauden seurustelun jälkeen. Alle vuosi heillä suhdetta takana, ja kaverin kertoman mukaan homma on kuralla jo nyt. Luulen, etteivät nämä tapaukset koskaan vakiinnu oikeasti, koska pelkäävät sitoutumista ja siksi kukaan ei tunnu siltä oikealta.
harvalla on selkärankaa noin fiksuun omasta elämästään päättämiseen.
Varmasti elämä tuo tullessaan jotain parempaa. Ainakin minä pidän peukkuja sulle.
Kyllä se taitaa niin olla, että mies ei näe teitä kahta yhdessä tulevaisuudessa, kun kerran riitakin tuppaa syntymään jos otat asian puheeksi. Ainakin minun avokin kanssa on ollut seurustelun alkuajoista lähtien selvää, että kihloihin ja naimisiin mennään ja lapsia hankitaan kun on sen aika. Tästä on paljon puhuttu ja sitä ollaan yhdessä sumplittu. Kyllä tällaiseen keskusteluun pitäisi kyetä jos toista rakastaa ja näkee hänet tulevaisuudessa vaimonaan/miehenään ja mahdollisesti lastensa äitinä/isänä. Jokin on nyt pielessä. Suosittelen, että yrität puhua asiasta (mikä on ongelmana miehellä nyt), jos ei saa sanottua mitään ihmeellistä, niin sitten sinun on asetettava ehdot. Joko hän kosii sinua tietyn ajan sisällä (siis jos ei osaa selittää miksi ei ole kosinut jne.) tai sitten pakkaa tavaransa. Uskoisin nyt valitettavasti niin, että miehesi miettii mahdollisesti eroa, koska jos toista rakastaa, niin on luonnollista puhua yhteisestä tulevaisuudesta ilman riitoja.
Nykytilanteeseen.
Kaikki muutokset johtavat vain huonompaan.
Mitä muuta mies odottaisi ja toivoisi tulevaisuudelta, jos kaikki riittävä on jo tässä ja nyt?
niin vastauksen saatuas, tiedät mitä se asiasta ajattelee. Ei se miehen aina tarvitse olla se joka kosii.
...valitettavasti tuppaa menemään: jos mies ei halua pitkän seurustelunkaan jälkeen sinun kanssasi kihloihin ja/tai naimisiin, se tarkoittaa että ei halua SINUN kanssasi kihloihin/naimisiin.
Vähän sama homma, kun mies selittää että ei halua tehdä lasta ("mutta ehkä sitten joskus"), hän ei halua tehdä lasta SINUN kanssasi.
Mies kokee, että markkinoilla on vielä parempaa tarjolla.
itseäsi varten. Kerro ne poikaystävällesi. Sitten toteuta ne.
Minulla ei ollut tuollaisia ongelmia, koskapa ihan suhteen alkuvaiheessa yskäisin, että minua ei sitten lapsen takia tarvitse naida. = jos tulen raskaaksi, heivaan miehen siihen paikkaan jos ei olla naimisissa.
Mies ei halunnut näemmä ottaa riskiä, vaan kosi ihan kahden kuukauden seurustelun jälkeen jo. Nyt jo 15v naimisissa.
Haluaisin kysyä. Jos sinulla on nainen joka rakastaa sua yli kaiken, ja sinä tiedät sen satavarmasti, ja sinä myös samoin rakastat häntä. Niin mikä on syy siihen ettet halua kihloihin? Olen nainen ja 45v ja avoliitossa. EN HALUA naimisiin mutta haluaisin sen puuttuvan renkaan, että olisi jonkunlainen tunne jostakin :( Siis mikä on syy sinulla mies?
Minä olen nainen ja kihloissa, mutta se mitä olen tätä palstaa seurannut, niin monilla miehillä tuntuu olevan sellainen ajatus, että kun kaikki on hyvin näinkin, niin miksi kihlautua tai mennä naimisiin. Minun tekisi mieli sanoi niille kavereille, että MIKSI EI? Vaikka kihlautuminen olisi itselle vähämerkityksinen asia, jos rakastaa toista ja haluaa olla tälle hyvä, niin eikö silloin halua täyttää toisen toiveet mikäli ne kohtuudella ovat toteutettavissa ja tehdä toinen onnelliseksi?!!
Siun auliisti tarjotessa kaiken sen minkä av-I-oliitto takaa, miksi mies haluaisikaan tehdä mitään asian laillistamiseksi?
Onhan avioliitto kahden ihmisen, Luojan ja ihmisten (tai maistraatissa vain parin ihmisen) edesä annettu lupaus huolehtia toisesta lopun elämää. Tuo ei ole vain kaunis lupaus mutta se myos laillinen sitoumus.
Anna miehelle aikaraja ja vain hyvin ystävällisesti kerrot että sitten ensiviikon keskiviikkona pistädymme maistraatissa laillistamassa tämä meidän niin loistavaksi koettu yhdessä asuminen.
Ellei miehesi sitä hyväksy, se on täydellisen OK. Sinä vain keräät kimpsusi ja kampsusi ja muutat omillesi.
Ehkä opit tuosta sen verran ettet ala jakelemaan kehoasi (sinun ikioma ja kaikista arvokkain omaisuus) kovin alttiisti kenen tahaansa kanssa.
Kaikille avioliitto instituutiona ei merkitse samaa, henk. koht. näen sen vain juridisena sopimuksena. En ole uskovainen, joten tuollaisen 'lupauksen' pyytäminen/vaatiminen olisi itse asiassa aika absurdiakin; "vaadin, että lupaat vielä Jumalan edessä...". Mitä se kertoisi minusta, jos lupaisin?
Ts. avioliittoon haluamattomuus ei siis ole mikään synonyymi sitoutumattomuudelle, epärehellisyydelle tms., eikä millään tapaa invalidoi suhdetta.
Se valitettavasti kyllä kertoo jonkinlaisesta ahdistuksesta asian suhteen, ellei siitä kykene edes keskustelemaan. Alkuperäisessä viestissä ei tosin sen tarkemmin kerrottu, mistä se riita tarkemmin johtuu.
Meillä taas asia on juuri toisinpäin, eli olemme kihloissa mieheni kanssa mutta emme asu yhdessä... Minä taas tuskailen sitä että miksi emme asu saman katon alla. Jos on kaksi vaihtoehtoa:
1. asua yhdessä ilman kihloja, vai:
2. olla kihloissa mutta asutaan erillään.
Kumpi parempi?