Vanhemmat tulossa pitkästä aikaa kylään, mutta vain pikaisesti,koska äidillä on niin kiire jatkaa matkaa (eläkkeellä). Tarkoitus on kait ettei joutuisi olee pitkää aikaa tyttärensä kanssa eikä tarvitsisi esittää rakastavaa / välittävää äitiä!Samalla haluaa kuitenkin riistää isänkin minulta. Ei hyväksy että isä vierailisi pidempään... ja isänihän on niin tossun alla että ei siitä ole enää puoltansa pitää!
Muutenkin saan pelätä että äiti yrittää kiusata/itkettää mua - herkkä kun olen !Aikuinen nainen 40v!! Kun pysytisin olee provosoitumatta!!
Pitäisi varmaan etsiä itselle uusi äiti...No, onneksi asun nykyään kaukana vanhemmistani - ja sehän on juuri yks syy äitini oikutteluihin, kun ei voi käyttää mua ja miestäni työvoimanaan!!
Onko kohtalotovereita???
Muutenkin saan pelätä että äiti yrittää kiusata/itkettää mua - herkkä kun olen !Aikuinen nainen 40v!! Kun pysytisin olee provosoitumatta!!
Pitäisi varmaan etsiä itselle uusi äiti...No, onneksi asun nykyään kaukana vanhemmistani - ja sehän on juuri yks syy äitini oikutteluihin, kun ei voi käyttää mua ja miestäni työvoimanaan!!
Onko kohtalotovereita???
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama ikä, kärsinyt koko ikäni vastaavasta äidistä, joka pistänyt isänkin tossun alle, kaiken tulisi olla ulospäin hyvin, vaikka asiat menisi kuinka huonosti. Arvostelevat sieltä ylhäisyydestään käsin kaikki maailman asiat. Kaikesta nalkutetaan sätitään ja muistutetaan, oli hetki tai tilanne miten arkaluontoinen tai kohtuuton. Kaikki hienotunteisuus ja maltti puuttuu lähisukua kohtaan, mutta 'paremmalle väelle' ja ylipäätään muille keikaroidaan ja pokkuroidaan parhaan mukaan. Koko elämäni on pahasti pilalla tällä hetkellä, enkä ihmettele sitä, vaikka "rakkaalla äidilläni" olisi jotenkin osuutta tähän asiaan, että elämästäni tuli tälläinen.
Olemme varmaankin narsistisen sukulaisen uhreja. Voimia sullekin. Mulla on ainakin tosi rankkaa tällä hetkellä, vaikka yritän tehdä kaiken oikein itseäni säästelemättä, kuten äiti onkin aina käskenyt tehdä. Viimeksi hän käski eilen, puhelimessa.
Tuntuu, että monet äidit jotka ovat sodan jälkeen kasvattaneet lapsia tuonne 60- luvun loppuun, ovat jotenkin omalaatuisia kateellisia lapsilleen, narsisteja ja muuten vaan ilkeitä.
Millainenhan on ollut heidän lapsuutensa, ei varmaan kovin helppoa. Uskokaa pois sieltä ne kaikki juontaa. Oma äitini on just tuota kaikkea luonteeltaan ja ollut pieni lapsi sodan aikana. Nyt kun olemme jutelleet hänen lapsuudesta niin hänellä on ollut ilkeä ja väkivaltainen äiti. Rakkautta hän ei ole saanut.
Mutta siitä huolimatta ei ne lapsuuden syyt anna oikeutta ikävään käyttäytymiseen, jossain vaiheessa pitää ottaa vastuu omasta elämästä.
sitä asiaa koskaan. Vanhuuteensa saakka ovat aina oikeassa ja muut väärässä, heissä kun ei ole koskaan omasta mielestään mitään vikaa. Ja anteeksipyyntöjä tai yhteydenottoja sieltä on turhaa odotella. Sitä ihmettä ei tule tapahtumaan. En muista että oma äitini olisi koskaan pyytänyt minulta mitään anteeksi mitä minulle teki, mutta oli aina vaatimassa anteeksipyyntöjä ja kiitollisuutta meiltä lapsilta. Jos äiti jotain teki niin ei siitä sen enempiä puhuttu enää vaan asia haudatiin hiljaisuuden hautaan, asia vaan unohdetiin ja jatkettiin elämää taas kuin ei mitään. Ja näitä hautoja niitä riitti, niitä nyt vanhemmalla iällä tulee vieläkin muisteltua, ne kun olisi pitänyt puhua ja sopia ja niin päin pois. Huihai, menneet on menneitä ne seuraa aina mukana tekee sitten ihan mitä vaan.
Vaikka joku joskus sanoikin että "tikulla silmään". Ihmekös on niin tikkuinen olo välillä ainakin näin keväällä kun Koivut kukkii :)
Mä kirjoitin näin tähän linkin toiseen viestiin enkä viitti uudelleen:
Tää on tuttua mullekin: mun äidillä oli syvä naisviha ja se tietty kohdistui minuun, ainoaan tyttäreen.
Mä kirjoitin tonne edemmäs tätä linkkiä että Oiva Paloheimon kirjassa Suomalaisen lapsuuden haavat ja sitten se toinen jäljempi kirja kertoo juuri tästä asiasta.
"äiti on suurin vihollisesi" jos hän käyttäytyy näin tuhoavasti. Lue niin voit sanoa että juuri näin on minullakin.
Kiitti vastauksista!!
Vaikuttaa että todella monilla on vaikeat äitisuhteet! Ihmekös sitten että Suomen kansa voi huonosti....
NO, mä olen päättänyt että en anna äitini pilata elämääni ja rukoilen että hän joskus kenties tulisi uskoon ja muuttuisi inhimillisemmäksi! Muuta keinoa en hänen muuttumiselleen keksi! Onneksi ei ole itsellä lapsia ettei tarvii pelätä että tulisi samanlainen hirviöäiti!! Tai ehkä nyt koen enemmänkin hänen oikuttelunsa hylkäämisenä ; ettei pidä paljoa yhteyttä ja kehuu kuinka he isän kanssa ei roiku lapsissaan!!! Eli sitten tavallaan hylkäävät ... Kumpikohan on pienempi paha??!!