Olen tunteiden orvanpyörässä... välillä vihaan välillä rakastan... meillä oli 2 lasta ja tiemme erosi hänen muutettua kaupunkiin, ystäviensä kehoituksesta / kutsusta. olemme nyt olleet vuoden "asumuserossa", jota ei alkuun oikein voinut kutsua eroksi vierailin hänen luonaan usein yökylässä ja niin olimme sopineetkin. mutta sitten ääni kellossa muuttui, pikkuhiljaa soitot väheni. olimme ennen jutelleet paljon puhelimessa jopa useita tunteja. ja sitten yksi kaunis päivä puhelut olivat enää lapsien asioiden käsittelyä. samassa tuli ehto että ei ollut enää asiaa mennä kylään jos ei ensin ilmoittanut päivää ennen että oli tulossa. no hyväksyin tämän ja kitkuttelin asian kanssa ja odotin ehkä ihmettä että asia muuttuisi parempaan päin. no ei koko homma romahti niskaan kun emäntä soitti asia oli se että ei enää ikinä haluaisi olla missään tekemisissä kanssani, tosin lievensi sitä sitten 4pv kuluttua siihen että haluaisi olla ystävä ja lasten ehdoilla mennään. mutta mitä on ystävyys jos puhelimeen ei vastata ja viestit menee kuuroille korville, ainoa on jos rahaa tarvitaan niin silloin kyllä puhelin pirisee, muuten ei ole mitään yhteydenpitoa. olen yrittänyt kysellä sytä mutta turhaan. aina tulee vastaukseksi ei kuulu sinulle... mitä vitun väliä sillä on jne... mitä tehdä, ikävä kyllä rakastan häntä edelleen mutta vastakaikua ei tule. en tiedä ehkä hän on löytänyt uuden kaverin mutta uskoisin olevani ainakin totuuden arvoinen... ?
Murtunut.
wilho77
2520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että painut paikkakuntasi sosiaalitoimeen ja kerrot, että olet asumuserossa ja lasten tapaamisista pitäisi laatia viralliset paperit, koska ex-puolisosi käyttäytyy epäasiallisesti sinua kohtaan, kun yrität sopia asioista. Kun paperi on laadittu, tiedät tasan tarkkaan, milloin tapaat lasten kanssa, kuka hakee ja kuka vie jne. Sen jälkeen sinun ei tarvitse "vaivata" exääsi mitenkään, ja jos hän yrittää luistaa lasten tapaamisista olemalla vastaamatta puhelimeen tms., ota heti yhteyttä lastenvalvojaan.
Näin te molemmat voitte jatkaa elämäänne lähes vapaina toisistanne. Hänen asiansa eivät nimittäin todellakaan kuulu sinulle. Useimmat meistä ovat existään mustasukkaisia, mutta ei meillä ole oikeutta vaatia tietoa heidän uusista suhteistaan.
ai,ei ole tällä miehellä oikeutta tietää naisensa elämästä mitään?? Kyllä nyt sen verran kuuluu saada tietää että onko siis suhde täysin loppu ja miksi...Ite en koskaan olisi suostunut sellaseen eroon etten mitää oisi saanu tietää.Jos yhteistä on takana niin tottakai keskustelu kuuluu käydä ja sanoa se totuus että nyt kuule on niin että mulla on toinen ja me ei enää olla pari.
Törkeintä ihmiskäytöstä on se ettei suostu puhumaan mistään! Mieheni oli eron jälkeen (muuton jälkeen) just samanlainen kun alottajan akka.Mitä tahansa yritän lapsiin liittyvää kysyä,niin ei vastausta,täysi hiljasuus aina.Lopultra kysyin haluaako se nähä lapsiaan enää vai missä mättää ku ei ees tekstiviestein voi mistää kysyä ja neuvotella,niin johan soitti viimein.
Sitä ei kenenkään tarvi hyväksyä ettei mitään selitystä saa kun toinen vaa kylmenee.Jokin syyhän siihen on ja aikuisen ihmisen pitää pystyä sanoa totuus toiselle,oli se sit mikä hyvänsä.
Alottajalle sanoisin sen että naisellasi on toinen,kaikki viittaa vain siihen.Mutta älä mee epätoivoon,meitä on muitakin samassa tilanteessa ja niin se vaan on että kyllä sinne synkimpään risukasaankin se aurinko joku päivä paistaa.
Itse olen niin epätoivon suossa pyöriny jo 2kk että välillä on maailma näyttäny vaan mustalta,mutta nyt pikkuhiljaa sentti päivässä pääsen jo eteenpäin.Senkin takia kun viimein ex on halunnu puhua asioista.Enää ei mun tarvi miettiä tietämättömiä asioita ja turhan syyllisyyden oon saanu jättää pois...
Voimia alottajalle rankkaan elämänvaiheeseen!