Hei te perheelliset ulkomaalaisten puolisoiden kanssa elävät aviomiehet -naiset.
Missä vaiheessa olette käynneet tutustumassa puolisonne kotimaahan, sukulaisiín ,perheeseen ja historiaan ?
Heti avioliiton jälkeen vai ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen?
Kuinka usein käytte puolisonne kotimaassa ?
Kaunista kevätpäivää kaikille.
Missä vaiheessa olette käynneet tutustumassa puolisonne kotimaahan, sukulaisiín ,perheeseen ja historiaan ?
Heti avioliiton jälkeen vai ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen?
Kuinka usein käytte puolisonne kotimaassa ?
Kaunista kevätpäivää kaikille.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Menimme naimisiin mieheni kotimaassa ja tutustuin hänen perheeseen ja sukuun ennen sitä. Asuin heidän kotikylässä kaukana sivistyksestä syrjässä itä-turkissa ja siten sain oikean käsityksen heistä ja heidän elämästä. Sekä ennen että jälkeen liiton solmimisen kävin siellä 2-3 kertaa vuodessa heitä tapaamassa, koska viisumia ei edes puolisolleni myönnetty. Jatkossakin kun vain töistä saa lomaa niin tiedämme mihin suunta käy. Lasten kanssa matka on rankka mutta on se sen arvoista. He kuitenkin muistavat sen aina, ja on etuoikeus heille meidän tilanteessa että saavat hyvin tutustua ja tulla läheiseksi myös isän puolen suvun kanssa. Ei muuta kuin reput selkään ja menoksi!
olin jo tutustunut kauan ennen kuin tapasimme, samoin kulttuuriin ja historiaan. Olin tehnyt hänen kotimaahansa vuosittain 1½-2 kk:n reppureissuja n. viiden vuoden aikana kymmenisen kertaa, kunnes sitten yhdellä matkalla tiemme kohtasivat.
Avioliiton solmimisen jälkeen olemme viettäneet vähintään 1 kk/vuosi hänen vanhempiensa luona - yleensä kesällä. Useamminkin toki haluasimme käydä siellä, mutta töiden takia se on mahdotonta. Välillä työmatkat suuntautuvat hänen kotimaahansa, ja silloin totta kai tapaamme.
Ydinperheen tapasin jo parin kuukauden tapailun jälkeen (asuvat Suomessa).
Nykyisin nähdään ehkä kerran kuussa, mies näkee heitä välillä useammin.
Turkissa käytiin hieman alle vuoden serustelun jälkeen. Koko reissu oli sukulaisten kanssa tapaamista ja asuimme myös maalla kylässä isovanhempien luona jonkin aikaa.
Emme vieläkään ole naimisissa, kihlasormusta mietinnässä kyllä. Turkin sukulaiset olisivat tietenkin toivoneet avioliittoa heti alussa, mutta meillä on nyt tällainen oma aikataulu, jota onneksi kaikki kunnioittavat.
Tämä kesä menee kyllä miehen töissä paahtaessa ja minä teen sivuainetta, hmm.. seuraavan kerran vieraillaan varmaan vasta reilun vuoden päästä.
Nettipuhelimella ollaan yhteyksissä Turkin sukulaisiin pari kertaa viikossa.
Vastaanpa tähän, vaikkei meillä tosin vielä lapsia ole, eikä tulekaan ainakaan vähään aikaa, sen verran nuori olen vielä.
Ensimmäisen kerran tapasin mieheni vanhemmat puolen vuoden tapailun jälkeen. Tuolloin asuimme molemmat vielä omissa maissamme ja tapailimme n. kuukauden välein, mies tuli Suomeen luokseni.
Eli puolen vuoden jälkeen tapasin mieheni vanhemmat, veljen ja muitakin sukulaisia. Siitä yli puolen vuoden jälkeen menimme naimisiin. Häät pidettiin sekä Suomessa että Venäjällä, molemmissa maissa melko pienimuotoisina. Olen siellä tähän mennessä muutaman kerran käynyt. Suhteemme on niin nuori, että on vaikea sanoa, montako kertaa vuodessa sinne menemme, mutta ehkä kolme? Nyt muutaman viikon päästä mieheni vanhemmat tulevat vihdoinkin ensimmäiselle Suomen vierailulleen.
Kesäkuun lopussa aiomme mennä Venäjälle ja viettää ilmeisesti loppukesän siellä kokonaan. Jännittäviä juttuja ilmeisesti tulee tapahtumaan tuolloin heinäkuussa. Mieheni veli nimittäin on tasavallan (Ei siis Venäjän, ja Venäjän erään tasavallan) tunnetuimpia nuoria bisnesmiehiä, mikä sinänsä yllätti minut, koska ilmeisesti hän ei vielä ole tienannut hirveitä määriä rahaa, mutta keikkuu jatkuvasti paikallisessa TV:ssä ja on hyvin tunnettu. Heinäkuussa hänellä on tapaaminen itse presidentti Putinin kanssa jonkinlaisessa tilaisuudessa. Mieheni tietty haluaa mennä mukaan siihen tilaisuuteen, ja kyllä se totta puhuen itseänikin kiinnostaa, mutta en tiedä kuinka paljon läheisiä sinne sitten saa mennä. Joku diplomin ojentamistilaisuus, en sen tarkemmin tiedä.
Olisi kyllä jännä päästä itse paikalle...
lähtee landelle kesälomalla,
me suuntaamme saapasmaahan "mökkeilemään".
Mekään ei siis vielä olla naimisissa kuiteskaan mutta vastaanpa kuitenkin.
Mä käyn miehen kotimaassa niin usein ku opiskelulta pääsee. Viime vuoden aikana matkustin 5 kertaa ja tän vuoden aikana nyt 3 kertaa. Sen lisäksi asun ja työskentelen siellä kesät (toukokuun puoliväli- elokuun loppu). Viivyin joka reissulla keskimäärin 2 viikkoo muuten. Yhteensä on miehen kotimaassa noin 5kk/vuodesta. Eli kai meillä on sillee puoliksi kaukosuhde ;). No mut meillä se on vähän eri, ku Kreikka on niin kauheen lähellä ja lentolippuja Thessalonikiinkin saa suht halvalla. Mies on käynyt kerran Suomessa, mutta heti syksyllä on luvannut tulla taas ja uudestaan jouluksi.
Tutustuin miehen vanhempiin ja perheeseen samaan aikaan kun tutustuin mieheenkin. ELi tunsin koko perheen ennen kuin alettiin käydä ulkona. Kreikassakin on joskus lapsena aikaisemmin tullut matkailtua, eli siinä mielessä olin hyvin tutustunut kulttuuriin jo ennen miehen tapaamista.
Mistä saa lentolippuja Tessalonikiin halvalla ? - Mieheni serkku asuu siellä ja pitäisi päästä käymään.
No mä en tiedä mikä sun mielestä on suht. halpa. Mut sanotaan, että talvisaikaan oon saanut 270€ lennot ja kesäaikaan 340€.
Oon vaan käynyt läpi eri sivustoja, yleensä ostanut kilroysilta (sieltä saanut kaikkein halvimmat) ja myös ebookersilla saattaa olla jotain halpoja.
Sinne ei kyl suorii lentoja saa Helsingistä, yleensä oon lentänyt Prahaan ja Prahasta jatkanut Thessalonikiin.
Mut niinku sanoin, kesällähän ne lennot on ymmärrettävästi kalliimmat, mut toivottavasti pääsette käymään Thessalonikissa ja siinä tapauksessa oikein hyvää matkaa!
tuo 270 euroa kesäsesongin ulkopuolella tuntuu ihan kohtuulliselta hinnalta.
Me käydään ulkomailla yleensä kerran, kaksi vuodessa, eikä suinkaan aina mennä sukuloimaan... Tänä kesänä mennään Rodokselle lomailemaan & tapaamaan ystäväperhettä, jotka siellä asuvat. Viime kesänä oltiin lomailemassa Turkissa, jossa emme olleet aiemmin koskaan käyneet (yllätyttiin muuten positiivisesti - tykättiin kovasti maasta) ja sitä edellisenä kesänä olimme Kreikassa - ensin miehen veljen perheen luona Ateenan lähellä & sitten kaksi viikkoa Zakynthoksella, jossa olemme aikoinaan asuneet. Zakynthoksella meillä asuu niin ikään paljon sukulaisia; serkkuja, miehen nuorin veli, setä perheineen jne.
Albaniaan meillä ei ole niin asiaa, koska mieheni vanhemmat ovat kuolleet. Mies oli vuodenvaihteessa yksin Albaniassa & kolme vuotta sitten kesällä myös. Ajateltiin, että uudeksi vuodeksi voitaisiin taas mennä kaikki, kun ei kerran nyt kesälläkään ketään nähdä.
Me haetaan kesän lomamatkoilta lähinnä rentoutumista & uusien paikkojen näkemistä, eikä sukulaisten luo meneminen oikein ole sitä. Matkustetaan myös melko paljon minun veljeni perheen kanssa ja/tai myös vanhempieni kanssa, joten silloinkin tulee aina valittua joku muu kohde kuin sukulaisten sohva. ;o) Joka kolmas vuosi pyritään kuitenkin koko perhe näkemään myös sukulaisia ja mies suunnilleen 1½ v välein.
Niin ja kun me aikoinaan tapasimme "miehen maaperällä", tapasin sukulaiset jo ennenkuin suhde ehti edes kehittyä vakavaksi. Itse asiassa tunsin miehen sukulaisia jo ennenkuin tunsin itse miestä. ;o) Mieheni vanhempia en kuitenkin koskaan ehtinyt tavata, koska äiti kuoli pian sen jälkeen kun aloimme seurustella ja isä oli kuollut jo mieheni ollessa 11-vuotias.
Parin vuoden yhdessäolon jälkeen käytiin ja oltiin vanhempien luona kylässä. Sitten ollaan ainakin joka vuosi käyty. Kahdesti olen asunut miehen vanhempien luona ulkomailla 2 kk ajan ja silloin todella opin ymmärtämään kieltä, myös murretta. Viimeksi käytiin yhdessä ennen joulua. Mies käy tietysti useammin kuin minä. Muuten voisi lomilla viipyä pitempäänkin, mutta minulle tilanne muodostuu ajan kanssa stressaavaksi kun ei voi itse päättää kaikesta kuten ruokailuajoista, kauanko voi nukkua, jne jne. Olen aina itsekeskeinen ihminen :)
Ensimmäisen kerran kävin mieheni kotimaassa (Marokossa) kun vielä seurustelimme. Asuimme miehen perheen luona suurimman osan ajasta, mutta myös reissailimme ympäri maata. Sen reissun jälkeen oli parin vuoden tauko (köyhinä opiskelijoina ei ollut varaa), ja sen jälkeen olemme pyrkineet n. kerran vuodessa vierailemaan anoppilassa. Joka reissulla teemme myös visiittejä eri kaupungeissa.
Kyllähän matkoihin saa rahaa menemään aika hurjasti, vaikka paikanpäällä eläminen onkin edullista. Suunnitelmissa on myös ostaa loma-asunto Marokosta, silloin sitten varmaan suurin osa lomista vietettäisiin siellä.
Matkustin ekaa kertaa mieheni kotimaahan kun olin raskaana ja synnytin vauvan siella! Silloin tutustuin maahan erittain kaytannonlaheisella tavalla. Sittemmin olemme poukkoilleet kolmen eri maan valilla: Suomen, miehen kotimaan ja kolmannen maan josta saadaan palkkatulot.
Eli kaydaan molempien kotimaissa joka vuosi ja oleillaan pitkia aikoja. Missa koti oikein on - sita on talla hetkella vaikea sanoa, mutta vietamme vuodesta ehka eniten aikaa miehen kotimaassa talla hetkella.
sinne ole mahd mennä. Siellä on sisällissota. :(
Todella mielekästä saada kunnon keskustelu aikaiseksi.
Useimmat siis matkustelevat puolisoidensa kotimaahan.
Ovat kiinnostuneita reppu reissaajia.
Yksi on menossa Dubaihin katsomaa luxusta.
Yhden mies on valtiosta jossa soditaan.
Kiitos kaikille keskustelijoille , uskon että kohta tämä ketju poistetaan ja onneksi olen ehtinyt lukemaan kaikki mukavat vastaukset.
Kun nyt ei enää tuonne ylös mahtunut..
Ei sen mitään tarvitse arvailla "kultsipuppelinsa" kirjoitteluista, kyllä mä olen ihan infonnut että mistä aiheista puhutaan. Eli tietää esim. eilisestä kommentistani seksiin liittyen..
Kyllä mä olen aina kysellyt että missä menee hänen mielestään rajat, etten häntä loukkaa kirjoituksillani/kerro liikaa.
No onhan se hyvä että etukäteen kysyt mieheltäsi, mitä sopii kirjoittaa. Tästä turkkilaiset tykkää! :)
Minä kun olen elänyt suhteessa vaan länsimaisten naisten kanssa, niin on vähän vierasta toi lupien kysyminen nettikirjoitteluun ja vastauksista infoaminen, mutta mikäs siinä, jokainen taaplaa tyylillään. Varmaan se on musun kanssa vähän erilaista.
Mä en vaan ymmärrä ees tuota mekaniikkaa et miten tossa toimitaan, toimiiko babylous jotenkin reaaliajassa et samalla selittää miehelle mitä kirjottaa ja tämä nyökkäilee taustalla hyväksyvästi, vai pitääkö ne sallitun rajat ettiä viikottain/kuukausittain/what the fuck?
Mutta se tässä eniten taas hämmästyttää, miten tältä palstalta löytyy aina selitys parhain päin kaikkeen, ihan joka asiaan. Niinku nytkin, hups vaan paljastuu et joo, babylous kertoilee seksielämästään ja höh totta kai se on miehelle ok kun asiaa on kerran kysytty. "Kulta, saanko kirjoittaa seksielämästämme tälle Suomi24-palstalle." "No menköön, inshallah."
Heh no joo, sori tuli kirjotettua vähän sekavasti eikä tää siis oo ainoo juttu. Nää aina sopivasti esiin pulpahtavat garibin tankkerit ja bedelian raittiit venäläiset on kanssa kestoihmettelyn aiheita. :)
Tuli katsos yhteen aikaan tuossa esim. uhkailuja minulle ja sen sellaista..niin kyselee vieläkin ettei se ole jatkunut..
Naiset noin niin kuin yleisesti on aika kovia juoruamaan kaikesta..Siispä olen kyllä aikoinani käynyt myös suomalaisen miesystäväni kanssa keskustelua siitä, että mitkä asiat ovat hänen mielestään yksityisiä (esim. toisen elämässä tapahtuneita asioita) ja mistä voi puhua, jos jossain yhteydessä sivutaan aihetta.
Minusta se ei liity siis kulttuuriin vaan ihan yleisesti toisen kunnioittamiseen?
Vähän sama homma kuin kirjesalaisuus. Tiedän kavereita joille se on henki ja elämä että kumppanin postia ei voi avata.
Minulla ei onneksi ole koskaan ollut sellaista kumppania. Sama juttu jonkun s-postin, kännykän tai verkkopankin kanssa.. Ei vissiin pitäisi pitkässä parisuhteessa olla salaisuuksia noilla saroilla? Ainakaan mun mielestä.
Jaa uhkailuja, minkähänlaisia? Ei silti, eihän ne liity näihin omiin kirjoitteluihisi ja niihin luvan kysymisiin sinällään.
En oikein saanut selvää, miten se lupaprosessi teillä menee, mut ittehän varmaan paremmin tiedätte. :-D Itte on vaan vaikee kuvitella miten tollanen keskustelu menis, omalta osalta ainakin toivon että oon tajunnut kysymättäkäin et mistä voi kertoa kellekin ja mistä ei. En tiedä kirjesalaisuuksista, mutta eipä ole sellasta tilannetta vielä vastaan tullukaan.