Jos ihminen rupeaa suhteeseen varatun henkilön kanssa, kyllähän hän tiedostaa että toinen valehtelee ja pettää. Rupeamalla suhteeseen tästä huolimatta hän valitettavasti ilmaisee hyväksyvänsä tämän kuvion. Ainoa tapa ilmaista hyväksymättömyys on kieltäytyä suhteesta. Se ei nimittäin toimi että sanoo "en mä tätä hyväksy" mutta lähtee leikkiin kuitenkin.
Pettäjän mielessä kakkonen on täysin hyväksynyt kuvion koska lähtee siihen mukaan tilanteesta huolimatta. Ei pettäjällä ole siis mitään syytä muuttaa elämäänsä mihinkään suuntaan! Etu on jo saatu ilmankin. Miksi jättäisi puolisonsa kun saa toista naista "kaupanpäälle" jättämättäkin? Kaksi on aina parempi kuin yksi.
Miten toiset naiset oikeasti selittävät itselleen tämän oikeutuksen miehen käräyttämiseen/kiristämiseen kun he eivät lopetakaan edellistä suhdettaan puheistaan huolimatta? Kyllähän jokainen ihminen ymmärtää jos rehellisesti peiliin katsoo, että homma oli nähtävissä jo ihan faktojen perusteella. Tiesin että mies oli varattu mutta lähdin silti kokeilemaan onneani. Tiesin että mies kykenee valehtelemaan ja salailemaan, eikä mies pidä sanaansa. Hetkeksi hullaannuin siitä että sittenkin olisin parempi ja ihanampi, ei hän minulle niin tekisi...
On varmaan totta, että se oma sinisilmäisyys on niin häpeällistä, että mieluummin syyllistää muita. Toki mies valehteli ja teki väärin, mutta peiliin pitää katsoa jos ei tätä aavistellut jo aluksi.
Vähän sama kuin lähtisi tietoisesti kahdenkeskisille treffeille tunnetun raiskaajan kanssa ja sitten ihmettelisi että miten se raiskasi minutkin, tänhän piti olla ihan eri tilanne?
:) toki kärjistetyllä esimerkillä, sillä raiskaus on aina rikos. Pettäjän valehtelu taas ei.
Varmasti tulee taas monta vastausta siitä miten tunteet ne vaan vie ja sitten ei voi päästää irti. (Itsesuojeluvaiston puutetta ja aluksi itsestään liikojen luulemista). Ulkopuolisten silmissä (en ole pettäjä, en petetty, en kakkonen) tietoisesti toiseksi naiseksi lähteneen jälkikäteiskatkeruus ja kostoruikutus näyttää vaan h*lvetin säälittävältä. Kyllähän sen mies sulle valehteli. Se oli väärin. Get over it. Et ole osaton kohtaloosi itsekään. Vähän sama kuin tietoisesti humalaisen kyytiin lähtenyt ruikuttaisi kipeää kättänsä kolarin jälkeen.
Pettäjän mielessä kakkonen on täysin hyväksynyt kuvion koska lähtee siihen mukaan tilanteesta huolimatta. Ei pettäjällä ole siis mitään syytä muuttaa elämäänsä mihinkään suuntaan! Etu on jo saatu ilmankin. Miksi jättäisi puolisonsa kun saa toista naista "kaupanpäälle" jättämättäkin? Kaksi on aina parempi kuin yksi.
Miten toiset naiset oikeasti selittävät itselleen tämän oikeutuksen miehen käräyttämiseen/kiristämiseen kun he eivät lopetakaan edellistä suhdettaan puheistaan huolimatta? Kyllähän jokainen ihminen ymmärtää jos rehellisesti peiliin katsoo, että homma oli nähtävissä jo ihan faktojen perusteella. Tiesin että mies oli varattu mutta lähdin silti kokeilemaan onneani. Tiesin että mies kykenee valehtelemaan ja salailemaan, eikä mies pidä sanaansa. Hetkeksi hullaannuin siitä että sittenkin olisin parempi ja ihanampi, ei hän minulle niin tekisi...
On varmaan totta, että se oma sinisilmäisyys on niin häpeällistä, että mieluummin syyllistää muita. Toki mies valehteli ja teki väärin, mutta peiliin pitää katsoa jos ei tätä aavistellut jo aluksi.
Vähän sama kuin lähtisi tietoisesti kahdenkeskisille treffeille tunnetun raiskaajan kanssa ja sitten ihmettelisi että miten se raiskasi minutkin, tänhän piti olla ihan eri tilanne?
:) toki kärjistetyllä esimerkillä, sillä raiskaus on aina rikos. Pettäjän valehtelu taas ei.
Varmasti tulee taas monta vastausta siitä miten tunteet ne vaan vie ja sitten ei voi päästää irti. (Itsesuojeluvaiston puutetta ja aluksi itsestään liikojen luulemista). Ulkopuolisten silmissä (en ole pettäjä, en petetty, en kakkonen) tietoisesti toiseksi naiseksi lähteneen jälkikäteiskatkeruus ja kostoruikutus näyttää vaan h*lvetin säälittävältä. Kyllähän sen mies sulle valehteli. Se oli väärin. Get over it. Et ole osaton kohtaloosi itsekään. Vähän sama kuin tietoisesti humalaisen kyytiin lähtenyt ruikuttaisi kipeää kättänsä kolarin jälkeen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin..
oikeassa! Mutta kukapa meistä kuitenkaan on täydellinen...Ihminen taitaa olla erehtyväinen. Mutta erheistäkin voi oppia!
saatuani mieheni kiinni pettämisestä ja sen lisäksi että ilmoitin hänelle mikä ISO PASKAKASA hän oli kysyin myös nk. kakkoselta, mitä hän ajatteli alkaessaan suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Ei kuulemma ollut hänen vikansa, hän kun oli vapaa, (paitsi mitä avomies odotti kotona) ja joku muu olisi kuitenkin tehnyt saman.
Ei häntä kiinnostanut yhtään minun paha oloni...
Olisikohan aika siihen että kaikki kakkoset (miehet, naiset) tekisivät päätöksen ettei koskaan varattujen kanssa. Ainakin tältä osin maailma tulisi paremmaksi.
Jos tilanne olisi se että jokatapauksessa suhde katkeaisi niin vapaan ihmisen kanssa voi totta kai alkaa suhteeseen.
Olen itsekin välillä ihastunut johonkin ihmiseen, mutta en ole päästänyt tilannetta omaa mieltäni pidemmälle.
Ihmiset, tehkää toisillenne niinkuin haluaisitte tehtävän itsellenne.
mitä käskyissä sanotaan? Eikos siellä ole jotain näihin asioihin liittyvää?
Ja miksi nämä jutut on tehtävä salassa ja lisäksi valehdeltava ja pimitettävä useitakin vuosia?
Tulee vain useita lopultakin monesti vain onnettomia ihmisiä, itkua ja "hammasten kiristystä". Näitä juttuja saa lukea tuolta blogeista.
Kyllä kirjoitit asiaa.
Yksi asia jäi vielä mainitsematta. Nimittäin vaikka nämä toiset naiset ovat usein kuinka katkeria tahansa ja kiristävät miestä ties millä (kannattaa miettiä mistä asioista "avautuu" kakkoselle), hyvin harvoin he toteuttavat uhkauksiaan.
Aika kädettömiä nämä kakkoset siinä vaiheessa ovat. Mies ei jättänytkään vaimoaan ja valinnut häntä, valehteli, itse uskoi kaiken ja se v'tuttaa ankarasti. Sitten keksitään että mullahan on valta päättää miehen suhde paljastuksellani. Ruvetaan kiristämään että jos et oo kiltisti niin kerron vaimolles!
Huono puoli tässä on se, että valttikortti on valttikortti vain kun sitä ei ole vielä käytetty. Toimii uhkailukeinona, mutta jos sen toteuttaa, kukaan ei tiedä lopputulosta. Kakkonenkaan ei halua välttämättä oikeasti paljastaa mihin asemaan on itsensä laittanut. Etenkin jos sattuu vaikka tuntemaan vaimon jotankin kautta.
Ennen paljastusta asiasta on tiennyt kenties vain mies (ja tämän kaverit ehkä) sekä kakkosen bestis tai muutama kaveri. Kun kakkonen lähtee tätä suhdetta huutelemaan vaimolle, kakkonen menettää kontrollin siihen, kuka asiaa porukalla märehtii. Vaimo tuskin sääliä tuntee ja asia voi hyvinkin olla pian kakkosen suvun, työkavereiden, työnantajan, harrastuskavereiden ym. tuttujen ja mutkan kautta tuttujen tiedossa hyvinkin nopeasti.
Voi olla että pariskunta saa suhteensa vahvistettua, ja kakkonen saa ikävän leiman itselleen. Koskaan ei voi tietää kuka ketäkin tuntee ja tästä syystä kakkosen uhkailut on usein "huutelua tuuleen". Useinhan halutaan paljastaa mies siten ettei vaimo saisi tietää kuka tämä kakkonen onkaan. Esim. nimettömällä kirjeellä. Voi kuitenkin olla että mies painostuksen alla antaakin kakkosensa ilmi. Miksi häntä suojelisi kun perhe meni jo ja tod. näk. kirjeen lähettäjä oli kuitenkin kakkonen?
olen paljon nähnyt ja paljon kuullut, vaan tämän ketjun kirjoitukset ovat ihan omaa luokkaansa.
Ihme kun sille petturille ei vilä kultatuolia hankita.
Eiköhän tulisi nyt kuitenkin lähteä siitä, että se on pettäjä joka puolisolleen lupauksensa pettää lähtiessään metsästämään henkilöä joka suostuisi hänen kanssaan salasuhteeseen.
Se on se pettäjä joka valehtelee tarvittaessa vaikka mitä sieltä kotioloista, saadakseen toisen uskomaan ja luottamaan lupauksiinsa.
Ainakin minun mieheni oli se, joka minut petti. Se oli minun mieheni, joka lähti toista etsimään. Se oli minun mieheni joka valehteli sille toiselle nbaiselle. Se oli minun mieheni, joka valehteli minulle. Itse oli osasyyllinen siihen, että yo ketju käynnistyi. Se on nyt minun ex-mieheni.
En voi ymmärtää naisia, jotka pitävät pettäjämiestään syyttömänä tapahtumiin siirtäen syyn sen toisen naisen niskoille, jolla ei ole ollut osaa eikä arpaa siihen, että mies on toista naista lähtenyt etsimään.
Olen samaa mieltä kanssasi, pettäjä on se suurin syyllinen. Syitä sen tarkemmin erittelemättä olin päättänyt pettää miestäni, kunhan sopiva tilaisuus tulisi ja tottakai se tuli. Vika oli siis minussa. Koska mieheni ei suostunut eroamaan, niin jatkoimme avioliittoa ja lopulta hän petti minua. Kummallista kyllä, se sattui eikä tuntunut ollenkaan kivalta, vaikka olin toivonut sitä, mutta vein asiat loppuun niin kuin olin ajatellutkin eli erosimme.
Seurustelin jonkin aikaa vapaan ja kivan miehen kanssa, mutta oli asioita (mm. iso ikäero) joiden takia emme voineet kuvitella yhteistä tulevaisuutta ja erosimme. Oltuani jonkin aikaa yksin tutustuin varattuun mieheen, joka ITSE teki aloitteen ja halusi alkaa suhteen kanssani, koska oli tyytymätön avioliittoonsa. Aloitin suhteen hänen kanssaan, koska hän tuntui juuri sellaiselta mieheltä, jonka kanssa voisi olla kiva viettää vaikka loppuelämä. Alussa kaikki oli ihanaa, mutta.. Hän alkoi tosissaan tehdä eroa vaimostaan ja vietti aikaansa enemmän minun luonani kuin kotonaan (vaimo tiesi meistä), mutta valitettavasti hän osoittautuikin aivan toisenlaiseksi kuin miltä alussa tuntui. En voinut enää ajatella tulevaisuutta hänen kanssaan. Nyt olen taas yksin, mutta en silti ole katkera. Elämä ei todellakaan ole niin mustavalkoista, ja näin keski-ikäisen sinkun näkökulmasta katsottuna suurin osa "naimakelpoisista" miehistä on varattuja, joten pitäkäähän naiset miehiänne hyvin, koska kakkosesta voi todellakin tulla ykkönen. Tällä palstallahan sitä ei tietenkään uskota, mutta näin se vaan on.
itse en kyllä antaisi anteeksi kumpaisellekaan. täytyy kyllä sanoa, että mikäli kakkosmies tietäisi olevansa kakkonen, kävisin vetämässä turpaan sitä. sitten riippuen peutturiavokin reaktoista, hänelle saattaisi tulla aivan sama sama käsittely (ellei osaisi näyttää todella katuvaa, niin jo raikaisi).
eli tasapuolisesti kummallekin turpaan, avokki niskasta pihalle ja syyllisyyskysymys olisi lopullisesti ratkaistu.
- mies 30