Ihmeellistä, miten voimakkaasti ns. sivullisina itseään pitävät ihmiset reagoivat, jos joku yrittää pitää puoliaan huonoa kohtelua vastaan (tai uskaltaa jopa riitauttaa laittoman irtisanomisen).
Neuvotaan hanakasti, että nyt suu säkkiä myöten, ole hiljaa vaan ja tyydy kohtaloosi (kuten kaikki muutkin), ettei vaan käy huonosti (= menee rahat ja maine). Annetaan kuntoilu- ja ravintovinkkejä (ihan vaan ystävällisessä hengessä, omaksi parhaaksesi) ja ohjastetaan hakemaan "apua ongelmiinsa" lähinnä mielenterveyspalveluista ja psyykenlääkkeistä.
Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Mikseivät ne sitä häirikköä opasta yhtä hanakasti, että pitäisi vapaa-aikana tehdä jotain hyödyllistä tai rentouttavaa eikä istua baarissa kaljalla, että pitäisi sitä viinanjuontia, tupakointia, rasvan- ja sokerinsyöntiä vähän hillitä? Mikseivät käske häirikköä menemään lääkäriin, jos työ- tai muut asiat kerta niin hermostuttavat, että pitää kaiken aikaa räyhätä ja räksyttää?
Onko tämä kansa niin kieroutunutta ja vilpillistä, että ihmisiä alkaa pelottaa, jos jonkun mielestä pitäisi noudattaa edes alkeellisimpia sääntöjä omien mielihalujen ja hetkellisten impulssien sijaan. Eikö täällä turvejunttilassa muka pärjää muuten kuin käyttämällä muita hyväksi ja kamppailemalla kuin viimeistä päivää tyyliin "kaikki keinot sallittuja"?
Neuvotaan hanakasti, että nyt suu säkkiä myöten, ole hiljaa vaan ja tyydy kohtaloosi (kuten kaikki muutkin), ettei vaan käy huonosti (= menee rahat ja maine). Annetaan kuntoilu- ja ravintovinkkejä (ihan vaan ystävällisessä hengessä, omaksi parhaaksesi) ja ohjastetaan hakemaan "apua ongelmiinsa" lähinnä mielenterveyspalveluista ja psyykenlääkkeistä.
Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Mikseivät ne sitä häirikköä opasta yhtä hanakasti, että pitäisi vapaa-aikana tehdä jotain hyödyllistä tai rentouttavaa eikä istua baarissa kaljalla, että pitäisi sitä viinanjuontia, tupakointia, rasvan- ja sokerinsyöntiä vähän hillitä? Mikseivät käske häirikköä menemään lääkäriin, jos työ- tai muut asiat kerta niin hermostuttavat, että pitää kaiken aikaa räyhätä ja räksyttää?
Onko tämä kansa niin kieroutunutta ja vilpillistä, että ihmisiä alkaa pelottaa, jos jonkun mielestä pitäisi noudattaa edes alkeellisimpia sääntöjä omien mielihalujen ja hetkellisten impulssien sijaan. Eikö täällä turvejunttilassa muka pärjää muuten kuin käyttämällä muita hyväksi ja kamppailemalla kuin viimeistä päivää tyyliin "kaikki keinot sallittuja"?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sivulliset eivät halua joutua mukaan kyseisenlaisiin selvittelyihin. Moni pelkää, että työnantaja tai työtoverit kostavat, jos he puolustavat työtoveriaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Työpaikka on varsinkin perheelliselle ihmiselle tärkeä.
Olen kuullut henkilöltä, joka näki ja tiesi, miten hänen työtoverinsa "lavastettiin" syylliseksi sellaiseen, mitä hän ei ollut tehnyt ja sen seurauksena sai potkut.
Tämä työyhteisössä ollut henkilö, joka tapauksen näki, ei sanonut tilanteessa mitään, oli kuin ei olisi tiennyt asiasta mitään, koska hän oli pienen lapsen yksinhuoltaja ja työpaikka oli hänelle tärkeä.
Potkut saanut leimautui kyseisen tapauksen vuoksi ja menetti maineensa ja työnsä. En tiedä saiko enää töitä sen jälkeen. Ja hän oli täysin syytön työpaikalla tapahtuneeseen!!!
Kaiken huipuksi nämä työntekijät olivat kuulema tehneet sen siksi etteivät pitäneet kyseisestä työntekijästä.
Ei siis ole ihme, jos työpaikkakiusatuilla ja kenelläkään ylipäänsä on vaikeaa saada oikeutta kun työtoverit pelosta ummistavat silmänsä ja suunsa.
Esko Aho hyvä esimerkki tällaisesta ajattelukaavasta. Sos ja terveysministeriön työilmapiiristä johtuvan masennuksen vähentämiseksi kokoaman huippupäättäjien työryhmäläisiä haastateltiin televisiossa. Esko Aho suositteli LIIKUNTAA. Nimenomaan työilmapiirin ongelmiin reagoivalle, ei niille jotka työyhteisön sairastuttavat. Ehkä poliitiikassakaan ei pärjää jos ei ole valmis raatelemaan toisinajattelijaa. Täältäkö johtamisteoriat juontuvat (Sitrassakin)?
Tietysti fyysinen kunto jonkin verran parantaa sietokykyä. Jos raamikas ihminen saa kasvatettua vielä bodarin muskelit, heiveröisemmat varmaan antavat tämän olla rauhassa. Tätä rataakohan Ahon ajatuksenjuoksu kulkee?
Silti työpaikkahäiriköt saavat mellastaa rauhassa. Näihin suhtaudutaan kuin Pohjanmaan häjyihin muinoin- ihaillen. Kun Aho ei haastattelussa mitenkään maininnut keinoja puuttua työpaikkakiusaamiseen osoittaa se, että huipulla röyhkeyttä ja toisten alistamista edelleen suositaan.
Vaatii suurta siviilirohkeutta lähteä taistelemaan oikeuksistaan isompiaan (esim. työnantaja) vastaan. Eteen saattaa tulla vaikka minkälaisia valheita, loanheittämistä sun muuta ja useimmat ihmiset eivät tällaista kestä edes ajatuksen tasolla.
Mutta onneksi on niitä rohkeita, jotka uskaltavat. Heille nostan (olematonta) hattuani. Täytyy olla ihmisiä, jotka uskaltavat taistella oikeudenmukaisuuden puolesta, vaikka se saattaisikin (ainakin väliaikaisesti) mutkistaa ja vaikeuttaa omaa elämää. Toki ymmärrän sellaisia, joilla on pieniä lapsia ja/tai pienet taloudelliset resurssit, etteivät he välttämättä halua lähteä edistämään tämäntyyppistä oikeudenmukaisuutta. Mutta silloinkin voi kantaa kortensa kekoon ja antaa vankkumatonta tukeaan sille, joka uskaltaa.
Työpaikkakiusaamistilanteissa moni (työkaveri) unohtaa, että meillä kaikilla on lain mukaan velvollisuus puuttua työpaikkakiusaamiseen. Yhdestäkään tällaisesta tapauksesta en ole vielä kuullut!
Upista
Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole moraalista selkärankaa. On kivempi samaistua menestyviin kuin päähänpotkittuihin. Esimies voi olla epäoikeudenmukainen typerys, mutta on kuitenkin kannattavaa olla hänen ryyppykaverinsa ja perhetuttavansa. Porukka ajattelee omaa pärjäämistään eli palkka- ja urakehitystään. Suu pidetään supussa ja tekohymyillään, koska pelätään esimiesten epäsuosioon joutumista, kiusaamista ja viime kädessä työpaikan menettämistä. Kukapa haluaisi vaihtaa paikkaa työpaikkan hylkiön kanssa? Sylkykupin puolustaja päätyy itse sellaiseksi.