Olen ollut toinen nainen jo neljän vuoden ajan.Vihdoinkin mieheni erosi vaimostaan ja kaiken pitäisi olla hyvin, MUTTA...
Miksi mieheni ei vietäkään aikaa kanssani sen enempää, kuin ennen? Miksi hän ramppaa vielä entisessä kodissaan? Ymmärrän, että hänellä on lapsia, mutta silti... Miksi hän ei halua muuttaa luokseni, esitellä minua kavereilleen, perheelleen?
Muuttuuko kaikki ajan kanssa? Olen epätoivoinen!
Miksi mieheni ei vietäkään aikaa kanssani sen enempää, kuin ennen? Miksi hän ramppaa vielä entisessä kodissaan? Ymmärrän, että hänellä on lapsia, mutta silti... Miksi hän ei halua muuttaa luokseni, esitellä minua kavereilleen, perheelleen?
Muuttuuko kaikki ajan kanssa? Olen epätoivoinen!
Vastaukset 19
Vanhimmat
olet vain hyväksikäytetty. Koeta unohtaa ko. mies ja hae itsellesi vapaa sellainen. Niitäkin vielä kaikesta huolimatta löytyy..
Hän on nyt eronnut ja vapaa. En usko, että hän käyttää minua hyväkseen, koska suhteemme on kestänyt niin kauan ja hän lopultakin erosi vaimostaan.
Hän on sanonut pitävänsä minusta(ei ole sanonut rakastavansa, vielä) ja olemme, kuin luodut toisillemme.
Uskon, että hänellä on nyt menossa jokin "ylimenokausi", kun hän ei vielä ole alkanut kunnolliseen avoimeen suhteeseen kanssani. Mutta kauankohan se kestää?
En halua painostaa häntä, vaikka mieli tekisi.
Roolisi on alusta alkaen ollut se toinen nainen, ja näitä rooleja on aika vaikea muuttaa. Itse olet tilanteen aikoinaan hyväksynyt, eikä mies välttämättä osaa ajatella sinua vieläkään muuna kuin toisena naisena.
Oletko varma että mies erosi siksi että haluaa alkaa sinun kanssasi kunnon suhteen? Vai muista syistä? Jos olette olleet suhteessa neljä vuotta ja hän on eronnut sinun takiasi, eikä vieläkään sano rakastavansa sinua?... Minulla alkaisi ainakin hälytyskellot soida...
jokaisesta vanhasta suhteesta kannattaisi ensin toipua ennen kuin ryhtyy uuteen. Jos tälle miehelle ei nyt tule menovaihetta, se saattaa tulla myöhemmin ja vaihtopenkki odottaa sua ja ykskaks huomaat, että olet tuhlannut omaa elämääsi roikkumalla tollaisen pettäjän kanssa. Kerran pettää, aika usein pettää useamminkin.
Vapaita hyviä miehiä on maailma pullollaan ja koko ajan tulee lisää, niitäkin, jotka eronsa ovat käsitelleet! Yksi ainoa elämä, mieti sitä ja ala elää itsenäisesti!
sinua ei esitellä perheelle tai kavereille? Taitaa olla niin, ettei miehellä ole aikomustakaan pistää päätään liekaan uudelleen kun on nyt vapaaksi päässyt.
Meillä kesti se poukkoilu noin puoli vuotta, kunnes rakkaani oli täysin valmis täysipainoiseen suhteeseen. Nyt on saatu nauttia jo monta vuotta rauhallista yhteiseloa, lukuunottamatta exänsä mustasukkaisuus/raivokohtauksia n. kerran kuukaudessa, onneksi ne enäähuvittavat meitä.
Erosin miehestäni hänen pettämisensä takia. Hän ei halunnut erota ja sanoi, ettei hän missään tapauksessa vakiinnu kakkosensa kanssa. Itse en sitä uskonut. Ajattelin mieheni olevan enemmän kaksin eläjä tyyppiä. Hän ei ole mitenkään avuton tapaus esimerkiksi kotitalousasioissa, mutta mielestäni hän ei vain viihdy yksin. Olemme jo neljänkympin iän ylittäneitä. Itse en edes ajattele kenenkään kanssa yhteen muuttamista. Mieheni on nyt elellyt yksin pari vuotta eron jälkeen. Vietämme juhlapyhät yhdessä lasten takia, koska emme ole riidoissakaan. Entinen kakkonen roikkuu käsittääkseni kuviossa mukana, mutta parisuhde ei vaikuta kovinkaan vakiintuneelta, jos mies viettää juhannuksenkin meidän kanssamme. Minulla ja miehelläni ei ole minkäänlaista parisuhdetta, joten se ei ole syynä tuohon vakiintumattomuuteen.
Tätä minäkin toivon.
Nyt, kun ero on vasta tuore (pari kuukautta sitten), niin varmaan hänellä on paljon asioita, joita tarvitsee hoitaa ex-vaimon kanssa. Jaksan uskoa, että hän on kokonaan minun, kunhan aikaa kuluu hieman lisää.
En voi sille mitään, että olen mustasukkainen ex-vaimolle, koska mies viettää hänen kanssaan kaikki juhlapyhät (vapun esimerkiksi), mutta tiedän, että hän tekee sen vain lasten vuoksi.
mies viettää juhlapyhät ym peheensä kaa,niin kyseessä ei ole vain lasten takia.Varotan nyt oikeesti sua varautumaan siihen ettei teistä välttämättä koskaan tuu pariskuntaa julkisesti. Mieheni löysi (kylläkin vasta eron jälkeen) uuden naisen ja itseäni sattui se paljon,kun heillä vaikutti menevän niin hyvin ja olivat onnellisia/niin rakastuneita,ja pikkuhiljaa ykstävien avulla aloin asian yli päästä niin kävikin niin että ex tuli juttelemaan ja sanoi että on mua ja lapsia kokoajan suunnaton ikävä ja haluisi että perhe voisi olla kasassa.Arvaa olinko pöllähtäny,kun olin luullu etten merkkaa hänelle enää mitään.
Eli jos munkin mies on valmis palaamaan takasin,vaikka vierelle oli jo täydellinen ja tosi kaunis nainen löytyny,niin en yhtään epäile etteikö miehesi haikailis perheensä luo uudelleen ja ikävöi vaimoaan tosi paljon lasten lisäksi.
Itseäsi vaan satutat tuolla suunnattomasti.Miehellä on vielä pitkään "pää sekasin" eron jälkeen,koska siitä toipuminen kestää vähintään vuoden.Eli niin kauan luulen sun ainakin joutuvan odottamaan ja sillonkaa et ehkä voi olla varma ottaako se sua ollenkaan.
Ylempänä joku jo sanoikin että miehes saattaa ainavaan ajatella sua kakkosena,ja luulen samaa.Vaikea ehkä kuvitella kakkosen kaa perustamaan julkinen suhde...miehet on putkiaivosia ja se on niin totta kun ikinä olla voi.Varaudu kaikkeen ettet hajoa täysin kun jos kaikki ei meekkään niin että teillä alkas suhde etenemään...
omani viettää vieläkin lastensa kanssa juhlapyhiä. Exä on usein niin kännissä, että olisi vastuutonta lasten antaa olla siellä hänen kanssaan keskenään esim. vappuna.
Nämä haikailut entisen kaipauksesta ovat usein exien toiveajatteluita, niin itsellänikin oli ensimmäisen eroni jälkeen. Onneksi kuitenkin aika pian tajusin alkaa elää omaa elämääni.
Kannattaa kertoa miehelle miltä itsestä tuntuu, hän ei välttämättä sitä ole edes tullut ajatelleeksi. Tunteet lapsia kohtaan ovat eri, eikä niillä ole mitään tekemistä exän kanssa.
Minä olen pettäjänainen, petin miestäni n. 17 vuoden yhdessäolon jälkeen ja olin todella rakastunut tuohon kakkosmieheeni, mutta en kuitenkaan pystynyt jättämään miestäni vielä siinä vaiheessa. Lapset olivat pieniä ja pää oli todella sekaisin, tunsin sääliä miestäni kohtaan, joten jätin kakkosmiehen ja jatkettiin avioliittoa. Eihän siitä tietenkään enää tullut mitään, joten eroon päädyttiin viiden vuoden kidutuksen jälkeen. Vasta sen jälkeen olin oikeasti valmis uuteen suhteeseen (mutta en enää sen alkuperäisen kakkosmiehen kanssa) ja viralliseen avioeroon, joten voi olla, että tämä aloittajakin vielä jää kakkoseksi ja joku toinen korjaa "saaliin" muutaman vuoden kuluttua. Tämä entinen kakkosmies on nykyään naimisissa ja toivoakseni ihan onnellinenkin. Nämä kaikki kokemukset ovat kasvattaneet sekä minua että "miehiäni" matkalla aikuisuuteen enkä koe olevani mitenkään huonompi ihminen näiden juttujen takia. Kaikki ei vain aina mene käsikirjoituksen mukaan..
myönnän et itellänikin on ollu pientä toiveajattelua,mutta tajusin sen kyllä turhaksi ja aloin jo elämään omaa elämääni,kunnes näin kävi että mieheni tuli ikäväänsä puhumaan.Ei se toiveajattelu aina ole turhaa.Niin vaan mieheni itkien toisti ettei voi elää siinä suhteessa,kun MUA ja lapsia on kokoajan suunnaton ikävä.Nyt hän sen vasta tajuaa mitä mä tein suhteen eteen ja nyt hän vasta tajuaa ettei osannu koskaan mua kunnioittaa.Mutta en silti tiedä pystynkö enää koskaan takasin ottamaan kaiken jälkeen...
Voitte vielä mennä miesystäväsi kanssa yhteen ja vaikkapa perustaa oman perheen. Sinun pitäisi kuitenkin hyväksyä se tosiasia, että miehelläsi on jo lapsia ja entinen vaimo. Entinen vaimo on todennäköisesti todellakin entinen, sillä harvoin uudestaan lämmitetyistä suhteista mitään tulee. Silti miesystäväsi on kokenut tuon naisen kanssa ensimmäisen lapsensa syntymän, varttunut hänen kanssaan monet tärkeät vuodet. Häntä ei noin vain pyyhkäistä pois maailmankartalta eikä miesystävän mielestä.
Luultavasti kakkossuhteet päätyvät sen takia usein eroon, että kakkosvaimo ei tajua, ettei hän voi pyyhkäistä miehen entistä elämää pois. Tämä ongelma on, vaikka entinen suhde olisi päättynyt reilusti ennen uuden alkua. Jos kakkossuhde alkaa pettämisestä, usein taustalla on katkera petetty, jota pettäjä yrittää lepytellä milloin milläkin konstilla. Tämä taas käy kakkosvaimon kaaliin ja hän alkaa vaatimaan pahimmillaan entisen suhteen lasten hylkäämistä.
Kirjoitat tosi naiivisti ja epäilen jopa koko kirjoittelusi olevan provo. Tuo ajattelutapa ehkä vähemmän kärjistettynä on kuitenkin aika yleistä.
ja kärjistys.Onko tullut koskaan mieleen, että mies voi kärjistyä molempiin suuntiin. Kumpikaan ei ole sen enemmän oikeassa kuin toinen. Tunteita on molempia kohtaan. Lopettakaa kiisteleminen.
En oikein ymmärtänyt, mitä tuo ensimmäinen lauseesi tarkoittaa, siis lähinnä "miehen kärjistyminen".
Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi. Uudessa parisuhteessa olevalla ihmisellä on hyvin usein tunteita molempia puolisoita kohtaan. Entistä puolisoa kohtaan ne tunteet voivat olla kaveruutta tai jopa vihaa. Esimerkiksi parinkymmenen vuoden avioliittoa ei vain voi pyyhkäistä pois. Luultavasti uuden puolison painostus vain sekoittaisi miehen päätä. Parasta tietysti olisi, että ihmiset käsittelisivät entisen suhteensa ennen uuden alkua. Uusikin suhde joka tapauksessa arkipäiväistyy. Juuri siinä tilanteessa saattaa entinen elämä saada täysin ansaitsettoman sädekehän. Ja sitä entistä elämää ei keneltäkään saa pois. Vaikka se olisi täynnä huonoja muistoja, ne muistot vaikuttavat myös uuteen suhteeseen.
mies menettää mielenkiintonsa kakkos naista kohtaan, kun tulee avio ero , ja hyvin usein käy myös niin että mies saa entisen perheensä takaisin , koska mies huomaa vasta sitten, kun on menettänyt perheensä , kuinka tärkeä onkin oma perhe , joten ala varautua siihen että menetät miehen lopullisesti ja mies palaa omaan perheeseensä , se on se tavallisin kuvio .
Näin se juuri menee. Mies olisi ottanut eron jo ajat sitten, jos aikoisi kanssasi yhteen. Vaimo varmaan haki eroa.
Olen asunut miehestäni erossa jo vuoden, kun hän jäi kiinni pettämisestä. Edelleen hän käy päivittäin luonani ja haluaa minun palaavan luokseen. Emme ole riidoissa, lupasin hänelle "vapauden" heti, jos hän haluaa. Ei halua, jalkavaimokin on jäänyt pois kuvioista. Itse en ole hakenut eroa, kun en sitä tarvitse. Rakastin häntä ja rakastan yhä. Mutta pettäjä vuoteessani oli minulle liikaa.
Minä taas olen juuri eronnut tälläisestä pettäjästä, jolla oli useampia suhteita, pidempiaikaisia ja lyhempiä. Jokainen luulee olevansa se ainoa oikea, mutta exä onkin keksinyt, että minä ja lapset olemme ne ainoat ja oikeat hänelle. Roikkuu kodissamme aivan liikaa ja vonkaa. Minä taas haluan ehdottomasti lopullisen eron, eli epätoivoinen minäkin!
kaikki pitää olla hyvin kun on alkanut se uusi elämä uuden kanssa,entisellä puolisollani.
Vaihtoi vanhan vaimon,vanhan kodin eli kaikki uusiksi,näki vaan pelkkää pahaa kaikessa silloisessa elämässämme?
En ymmärrä vielä tänä päivänä,mikä häneen meni.
Mutta tsemppiä,ei ketään väkisin voi pitää vaikka kuinka rakastaisi.
Surullista on se että kaikki pitää särkeä,vain sen vuoksi kun rakastuu toiseen.