Avoliittoa takana 17vuotta. Lapsia 4, nyt jo murkkuikäinen nuorinkin. Minä työtön, pätkätöissä, ja joskus koulutuksessa, miehellä vaki työ. Mies omistaa kaiken yksin. Pyysin tänään rahaa ruokaan, hän alkoi puhua ettei ollut maksanut puhelinlaskua. Hän ei halunut maksaa sitä, koska se oli hänestä liian iso, ja minun kai olisi pitännyt tehdä jokin ihmetemppu, että lasku olisi pienentynyt. Hänellä on myös lasten liittymat samalla laskulla, se on hänen oma päätös. Nyt syyttää lapsia kun ylitys 30 euroa. Lisäksi hän sanoi että hänen rahapussissaan on jotain papereita väärässä paikassa ja kävi koisamaan. Kun kysyin töistä tullessa onko syöty, hän kertoi syöneensä leipää joten nälkä ei ollut. Ei kai lapsillakaan.
Jotenkin tää sama paska rahasta riitely masentaa niin paljon että ihan tekisi mieli syöksyä ulos ja hakata päätä asfalttiin. Minua ja lapsia rangaistaan vuodesta toiseen pitämällä nälässä, vaatteitta, rahatta, tavaroitta, tarpeistamme ei välitetä. Jos ajatteelee että miehen pelkkiin hanmmaslääkäri kuluihin on mennyt monta tonnia vuoden aikana, autoja vaihdetaan vuosittain, ostetaan työkaluja yms. Minä en saa ajaa autoilla ellen esitä asiaan todella pätevää syytä, mutta kun tulee vero tms minulle vittuillan kun en voi maksaa sitä ja hänen täytyy.
Koskaan ei ole kahvia ruuasta puhumattakaan valmiina kun tulen työstä. Ei siivottu, joskus kun astiat loppu on tiskikone täytetty, muttei pesty. Merkkipäiviä ei muisteta tai jos muistetaan, lahja annetaan viikkoja myöhässä tai se on jokin yhteinen tavara, ei koru, kukkia en ole saanut koskaan, koska hän ei kukkakauppiaita elätä.
Vähän aikaa sitten hän sanoi että toivoisi minun kuolevan sydänkohtaukseen kun stressaan joka asiasta. mutta kun aamuisin pitää ekaksi miettiä, miten saa perheelle ruuan ja laskuja maksetuksi, miten jaksaa mennä töihin, mistä sa rahat muuhun tarpeelliseen, mitä ilkeää mies sanoo, ja milloin saa nukkua rauhassa. Mies nimittäin valvoo usein yöllä ja katsoo äänet täysillä telkkaa. Vittuilua tulee jos mene sohvalle.
Mä en tiedä enää mitä mä voin ja saan ajatella asioista, olenko sittenkin sellanen joka ei osaa käyttää rahaa ja olenko mä vaan laiska enkä yritä tarpeeksi. mutkun tuntuu pahalta.
Jotenkin tää sama paska rahasta riitely masentaa niin paljon että ihan tekisi mieli syöksyä ulos ja hakata päätä asfalttiin. Minua ja lapsia rangaistaan vuodesta toiseen pitämällä nälässä, vaatteitta, rahatta, tavaroitta, tarpeistamme ei välitetä. Jos ajatteelee että miehen pelkkiin hanmmaslääkäri kuluihin on mennyt monta tonnia vuoden aikana, autoja vaihdetaan vuosittain, ostetaan työkaluja yms. Minä en saa ajaa autoilla ellen esitä asiaan todella pätevää syytä, mutta kun tulee vero tms minulle vittuillan kun en voi maksaa sitä ja hänen täytyy.
Koskaan ei ole kahvia ruuasta puhumattakaan valmiina kun tulen työstä. Ei siivottu, joskus kun astiat loppu on tiskikone täytetty, muttei pesty. Merkkipäiviä ei muisteta tai jos muistetaan, lahja annetaan viikkoja myöhässä tai se on jokin yhteinen tavara, ei koru, kukkia en ole saanut koskaan, koska hän ei kukkakauppiaita elätä.
Vähän aikaa sitten hän sanoi että toivoisi minun kuolevan sydänkohtaukseen kun stressaan joka asiasta. mutta kun aamuisin pitää ekaksi miettiä, miten saa perheelle ruuan ja laskuja maksetuksi, miten jaksaa mennä töihin, mistä sa rahat muuhun tarpeelliseen, mitä ilkeää mies sanoo, ja milloin saa nukkua rauhassa. Mies nimittäin valvoo usein yöllä ja katsoo äänet täysillä telkkaa. Vittuilua tulee jos mene sohvalle.
Mä en tiedä enää mitä mä voin ja saan ajatella asioista, olenko sittenkin sellanen joka ei osaa käyttää rahaa ja olenko mä vaan laiska enkä yritä tarpeeksi. mutkun tuntuu pahalta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä sisko, jos haluat elää niin lähde ja äkkiä! Miehesi pitää sinua pilkkanaan. Pärjäät varmasti, usko itseesi!!
neuvoja olet.
Miksi et hyvä ihminen ole töissä? Jos nuorinkin on jo murkku ikäinen niin ihmisen täytyy olla tavallisen laiska jos ei töissä käy. Valittaa vain.
Itse olen ollut töissä heti äitiysloman loputtua aina. Lapsia on kolme. (mutta omistankin siis nyt omakotitaloni itse, 100%ja kesämökkini,100% ja autoni,100% eikä mies muutoinkaan pääse valittamaan rahankäytöstäni)
Nuorimaiseni on 10kk.
Elämä on valintoja. Kukin valitsee itse. Pitää valita niin ettei tarvitse olla tyytymätön.
Olen taas tällähetkellä työssä ja olen ollut paljon työssä, asia vain on niin että työni on kausiluontoista ja osapäiväistä ja saan palkkaa vain tonnin verran käteen, tästä kustannan kotiin kaiken. millaisethan tulot sinulla on ja mitä miehesi tuloillaan tekee?
No on meitä joka junaan. Minä lukijan pysähdyin oikein ihmettelemään, että minkälainen nainen tämän vastauksen takana on? Ei taida olla elämänkokemusta juuri, koska näköalattamuus suorastaan huutaa tästä vastauksestasi. Ikävää, että toisilta tukea pyytävä ihminen saa kanssaihmiseltään näin typerän vastauksen. Ei mene sinulla hyvin omaisuudestasi huolimatta.
Jätä tommoinen pelle kyllä sitä pärjää ilmankin
Hyvä ihminen! Et voi ajatella tulevia vuosiasi tuollaisen ihmisen rinnalla! Sinä pärjäät! Hae kirjastosta itsensäkehittmisen ja elämäntaidon, myönteisen ajattelun voiman -kirjoja ja oppaita. On epäilemättä selvää, että sinun täytyy jättää hänet. Annat lapsillesi kamalan mallin parisuhteesta. Itseänsä pitää arvostaa. Jos toinen kohtelee sinua huonosti, niin sitä ei tule sallia. Sinun on aika lähteä.