Laihdutustaisteluni

Reilut 9,5 vrk takana laihdutusta. Tilanne 104,6kg - 102,4kg= 2,2kg

Laihdutus jatkuu. Vieläkään en ole tyytyväinen. Tyytyväisyyden säästän loppuun. Loppupainoksi valitsen 84kg. Se tekee 20,6kilon laihdutusta. 10 prosenttia siitä on jo laihdutettu. Tälla nopeudella laihtuminen kestää n. 85 vrk aloituksesta, joka oli 30.4.2008. Heinäkuun loppupäiville menee. Hyvä niin.
6648
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Minusta vaikuttavat tosi kummallisilta sun viesteissä nuo niin tarkat ajat. Vaadit iteltäs varmaan liian nopeaa tahtia laihtumiseen.

Äänestä
  • Mitä kummallista on aikataulussa? Eikö se ole ihan ok. En tiedä, mitä ajat tällä kummastelullasi takaa, arvailla voisin mutta kerro sinä. Tässähän en näe mitään liiallisuuteen viittavaa tahdityksen osalta. En edes vaikka pysähdyn miettimään sitä. Kysyin asiaa sukulaislääkäriltä ja hänen kommenttinsa oli että mieluummin tämä nopeus kuin ei tulosta ollenkaan.

    Minulle tämä on hidas aikataulu. En viihdy tässä painossa. Syitä on kaksi. Olo negatiivisella puolella turhan kauan ja sitä pönkittää naisten suhtautuminen kuin seinän tapettia olisin aikaisemman positiivissävytteisen hymyvilkuiluhuomioinnin sijaan. Toisaalta siihenkin naisten piilokiimahymyhuomioon ystäväälliseen hymyirvistykseen ärsyynnyin mutta parempi sekin kuin olla peruspullasorsana paksuperseisenä ällöttävyytenä, jota ei mukamas ole olemassa.

    Kumma miten hoikkana tulee naisten huomaamaksi ja lihavana miesten huomaamaksi. Ivailevia ilmeitä olen nähnyt erityisesti miehillä kun olin painavampi. Harvinaisempaa herkkua ne katseet olivat mutta mitä enemmän olen laihtunut sitä enemmän ne ovat vähentyneet.

    Itselleni ei ole koskaan tullut mieleen hoikkana katsoa vahingoniloisesti lihavaa miestä. Nimenomaan hoikat miehet kunnostautuvat täsä puuhassa. Toisaalta se sisuunnuttaa sitten sisäisesti ihan omalla tavallaan. Koska ei ole riittävää syytä pestä ivahymyilijällä lattiaa niin laihduttaa voin.

    Voisínpa hoikkana sitten löytää tällaisen ivahymyilijähoikan myöhemmin ja mennä vittuiluhymyilemään sellaiselle mutta ei, nämä raukat pitävät huolen siitä, että ovat tuntemattomia. Tutut ja puolitutut on ihan pokkana ilman vittuilua.

    En ole nyt muutamaan päivään nähnyt yhtään ivahymyä, mikä tietenkin kivaa koska alan olla siinä ja siinä etten ole enää huvittavankokoinen? Nyt vain jatkan samaa tahtia eli pidän laihdutusnopeuteni tällaisena. Eilen muuten oli nollapäivä, heräsin lauantaina 102,4kiloisena. Söin kahdesti, join olutta aika monta pulloa, mäyräkoirassa on 4 karjalaa jäljellä joten 8 pulloa meni päivän aikana.

    Liikuttuakin tuli. Kävin 6h31min kävelylenkillä. kerran kusitauko n. 1min, joten aktiivista kävelyä tuli 6h30min aika tarkalleen. Liika on liikaa. Ajattelin että tänään tekisin sen uudestaan mutta pelkkä ajatuskin kävelystä saa perseeni tarrautumaan pakaraimukupein tiukemmin nahkatuoliin.

    Ostin perjantaina chipsipussin 350gr. dippikastikepussin ja kermaviilin. Varalle ja testiksi, että pystynkö olemaan ilman. Kännissä varsinkin tekisi mieli repäistä auki. Muutaman kerran meinasin repäistä auki mutta sitten heitin kaappiin keittiön pöydältä sen pussin ja se unohtui. Mutta on se pussi kian killtävännäköinen ja juuri sellainen että se suorastaan kaipaa aukirepäisyä. Avaa mut, avaa mut, tuntuu kuin se anelisi kaapista. Oli virhe ostaa se. Pyörii mielessä enemmän kuin mikään muu nyt tämä chipsipussi. Mennyt suosikkimietintä teemani ohi yköseksi. Aivan yllättävää tämäkin.

    Ostin eilen riisimansikkaa. Jonkinlaista riisipuuroa. Mansikkahilloa ja riisiä ja se oli hyvää. Voi jumakauta kun olikin hyvää vaikkei uskoisi. En tosin tiedä oliko se lihotavaa vai laihduttavaa mutta jotain on syötävä ei kuitenkaan suklaata tai viinirypäleitä tai muitakaan selviö lihottavia. Mutta jos se riismansikka oli laihdutavaa niin sitäpä alan syömään useammin. Oli kyllä niin hyvää että varmaan lihottavaa täyti olla taas.

    Joo mutta vaikkei tekstistä välttämättä uskoisi niin iloisesti mennään reilu satakiloisesti. Eihän tässä hätää, äideille hyvää äitienpäivää. Laitoin tekstarin omalle äidille ja soitti takaisin ja käytti tilaisuuden hyväksi kun tänään saa sitten rohkeammin urkkia asioista, jotka eivät hänelle kuulu. Ovela äiti, osaa käyttää tilaisuuden. Mutta joo, osaan mäkin pitää puoleni ja tunnistaa mitä ja miksi keskustlua johdatetaan yksityisalueelleni jonne ei ole asiaa kenelläkään ilma (keskustelu) kutsuani.

    Painoni on nyt 101,8kg.

    11 vrk takana ja tämänhetkinen tilanne 104,6kg - 101,8kg = 2,8 kg.

    I will be back.

    http://www.youtube.com/watch?v=C8I4zFSipKs&NR=1

    Äänestä

  • heräsin klo 6:30 kirjoitti:

    Mitä kummallista on aikataulussa? Eikö se ole ihan ok. En tiedä, mitä ajat tällä kummastelullasi takaa, arvailla voisin mutta kerro sinä. Tässähän en näe mitään liiallisuuteen viittavaa tahdityksen osalta. En edes vaikka pysähdyn miettimään sitä. Kysyin asiaa sukulaislääkäriltä ja hänen kommenttinsa oli että mieluummin tämä nopeus kuin ei tulosta ollenkaan.

    Minulle tämä on hidas aikataulu. En viihdy tässä painossa. Syitä on kaksi. Olo negatiivisella puolella turhan kauan ja sitä pönkittää naisten suhtautuminen kuin seinän tapettia olisin aikaisemman positiivissävytteisen hymyvilkuiluhuomioinnin sijaan. Toisaalta siihenkin naisten piilokiimahymyhuomioon ystäväälliseen hymyirvistykseen ärsyynnyin mutta parempi sekin kuin olla peruspullasorsana paksuperseisenä ällöttävyytenä, jota ei mukamas ole olemassa.

    Kumma miten hoikkana tulee naisten huomaamaksi ja lihavana miesten huomaamaksi. Ivailevia ilmeitä olen nähnyt erityisesti miehillä kun olin painavampi. Harvinaisempaa herkkua ne katseet olivat mutta mitä enemmän olen laihtunut sitä enemmän ne ovat vähentyneet.

    Itselleni ei ole koskaan tullut mieleen hoikkana katsoa vahingoniloisesti lihavaa miestä. Nimenomaan hoikat miehet kunnostautuvat täsä puuhassa. Toisaalta se sisuunnuttaa sitten sisäisesti ihan omalla tavallaan. Koska ei ole riittävää syytä pestä ivahymyilijällä lattiaa niin laihduttaa voin.

    Voisínpa hoikkana sitten löytää tällaisen ivahymyilijähoikan myöhemmin ja mennä vittuiluhymyilemään sellaiselle mutta ei, nämä raukat pitävät huolen siitä, että ovat tuntemattomia. Tutut ja puolitutut on ihan pokkana ilman vittuilua.

    En ole nyt muutamaan päivään nähnyt yhtään ivahymyä, mikä tietenkin kivaa koska alan olla siinä ja siinä etten ole enää huvittavankokoinen? Nyt vain jatkan samaa tahtia eli pidän laihdutusnopeuteni tällaisena. Eilen muuten oli nollapäivä, heräsin lauantaina 102,4kiloisena. Söin kahdesti, join olutta aika monta pulloa, mäyräkoirassa on 4 karjalaa jäljellä joten 8 pulloa meni päivän aikana.

    Liikuttuakin tuli. Kävin 6h31min kävelylenkillä. kerran kusitauko n. 1min, joten aktiivista kävelyä tuli 6h30min aika tarkalleen. Liika on liikaa. Ajattelin että tänään tekisin sen uudestaan mutta pelkkä ajatuskin kävelystä saa perseeni tarrautumaan pakaraimukupein tiukemmin nahkatuoliin.

    Ostin perjantaina chipsipussin 350gr. dippikastikepussin ja kermaviilin. Varalle ja testiksi, että pystynkö olemaan ilman. Kännissä varsinkin tekisi mieli repäistä auki. Muutaman kerran meinasin repäistä auki mutta sitten heitin kaappiin keittiön pöydältä sen pussin ja se unohtui. Mutta on se pussi kian killtävännäköinen ja juuri sellainen että se suorastaan kaipaa aukirepäisyä. Avaa mut, avaa mut, tuntuu kuin se anelisi kaapista. Oli virhe ostaa se. Pyörii mielessä enemmän kuin mikään muu nyt tämä chipsipussi. Mennyt suosikkimietintä teemani ohi yköseksi. Aivan yllättävää tämäkin.

    Ostin eilen riisimansikkaa. Jonkinlaista riisipuuroa. Mansikkahilloa ja riisiä ja se oli hyvää. Voi jumakauta kun olikin hyvää vaikkei uskoisi. En tosin tiedä oliko se lihotavaa vai laihduttavaa mutta jotain on syötävä ei kuitenkaan suklaata tai viinirypäleitä tai muitakaan selviö lihottavia. Mutta jos se riismansikka oli laihdutavaa niin sitäpä alan syömään useammin. Oli kyllä niin hyvää että varmaan lihottavaa täyti olla taas.

    Joo mutta vaikkei tekstistä välttämättä uskoisi niin iloisesti mennään reilu satakiloisesti. Eihän tässä hätää, äideille hyvää äitienpäivää. Laitoin tekstarin omalle äidille ja soitti takaisin ja käytti tilaisuuden hyväksi kun tänään saa sitten rohkeammin urkkia asioista, jotka eivät hänelle kuulu. Ovela äiti, osaa käyttää tilaisuuden. Mutta joo, osaan mäkin pitää puoleni ja tunnistaa mitä ja miksi keskustlua johdatetaan yksityisalueelleni jonne ei ole asiaa kenelläkään ilma (keskustelu) kutsuani.

    Painoni on nyt 101,8kg.

    11 vrk takana ja tämänhetkinen tilanne 104,6kg - 101,8kg = 2,8 kg.

    I will be back.

    http://www.youtube.com/watch?v=C8I4zFSipKs&NR=1

    laihdutuksen jälkeen ulkomuotosi on muuttunut niin, ettet enää naurata???
    Ohhoijaa!

    Äänestä

  • heräsin klo 6:30 kirjoitti:

    Mitä kummallista on aikataulussa? Eikö se ole ihan ok. En tiedä, mitä ajat tällä kummastelullasi takaa, arvailla voisin mutta kerro sinä. Tässähän en näe mitään liiallisuuteen viittavaa tahdityksen osalta. En edes vaikka pysähdyn miettimään sitä. Kysyin asiaa sukulaislääkäriltä ja hänen kommenttinsa oli että mieluummin tämä nopeus kuin ei tulosta ollenkaan.

    Minulle tämä on hidas aikataulu. En viihdy tässä painossa. Syitä on kaksi. Olo negatiivisella puolella turhan kauan ja sitä pönkittää naisten suhtautuminen kuin seinän tapettia olisin aikaisemman positiivissävytteisen hymyvilkuiluhuomioinnin sijaan. Toisaalta siihenkin naisten piilokiimahymyhuomioon ystäväälliseen hymyirvistykseen ärsyynnyin mutta parempi sekin kuin olla peruspullasorsana paksuperseisenä ällöttävyytenä, jota ei mukamas ole olemassa.

    Kumma miten hoikkana tulee naisten huomaamaksi ja lihavana miesten huomaamaksi. Ivailevia ilmeitä olen nähnyt erityisesti miehillä kun olin painavampi. Harvinaisempaa herkkua ne katseet olivat mutta mitä enemmän olen laihtunut sitä enemmän ne ovat vähentyneet.

    Itselleni ei ole koskaan tullut mieleen hoikkana katsoa vahingoniloisesti lihavaa miestä. Nimenomaan hoikat miehet kunnostautuvat täsä puuhassa. Toisaalta se sisuunnuttaa sitten sisäisesti ihan omalla tavallaan. Koska ei ole riittävää syytä pestä ivahymyilijällä lattiaa niin laihduttaa voin.

    Voisínpa hoikkana sitten löytää tällaisen ivahymyilijähoikan myöhemmin ja mennä vittuiluhymyilemään sellaiselle mutta ei, nämä raukat pitävät huolen siitä, että ovat tuntemattomia. Tutut ja puolitutut on ihan pokkana ilman vittuilua.

    En ole nyt muutamaan päivään nähnyt yhtään ivahymyä, mikä tietenkin kivaa koska alan olla siinä ja siinä etten ole enää huvittavankokoinen? Nyt vain jatkan samaa tahtia eli pidän laihdutusnopeuteni tällaisena. Eilen muuten oli nollapäivä, heräsin lauantaina 102,4kiloisena. Söin kahdesti, join olutta aika monta pulloa, mäyräkoirassa on 4 karjalaa jäljellä joten 8 pulloa meni päivän aikana.

    Liikuttuakin tuli. Kävin 6h31min kävelylenkillä. kerran kusitauko n. 1min, joten aktiivista kävelyä tuli 6h30min aika tarkalleen. Liika on liikaa. Ajattelin että tänään tekisin sen uudestaan mutta pelkkä ajatuskin kävelystä saa perseeni tarrautumaan pakaraimukupein tiukemmin nahkatuoliin.

    Ostin perjantaina chipsipussin 350gr. dippikastikepussin ja kermaviilin. Varalle ja testiksi, että pystynkö olemaan ilman. Kännissä varsinkin tekisi mieli repäistä auki. Muutaman kerran meinasin repäistä auki mutta sitten heitin kaappiin keittiön pöydältä sen pussin ja se unohtui. Mutta on se pussi kian killtävännäköinen ja juuri sellainen että se suorastaan kaipaa aukirepäisyä. Avaa mut, avaa mut, tuntuu kuin se anelisi kaapista. Oli virhe ostaa se. Pyörii mielessä enemmän kuin mikään muu nyt tämä chipsipussi. Mennyt suosikkimietintä teemani ohi yköseksi. Aivan yllättävää tämäkin.

    Ostin eilen riisimansikkaa. Jonkinlaista riisipuuroa. Mansikkahilloa ja riisiä ja se oli hyvää. Voi jumakauta kun olikin hyvää vaikkei uskoisi. En tosin tiedä oliko se lihotavaa vai laihduttavaa mutta jotain on syötävä ei kuitenkaan suklaata tai viinirypäleitä tai muitakaan selviö lihottavia. Mutta jos se riismansikka oli laihdutavaa niin sitäpä alan syömään useammin. Oli kyllä niin hyvää että varmaan lihottavaa täyti olla taas.

    Joo mutta vaikkei tekstistä välttämättä uskoisi niin iloisesti mennään reilu satakiloisesti. Eihän tässä hätää, äideille hyvää äitienpäivää. Laitoin tekstarin omalle äidille ja soitti takaisin ja käytti tilaisuuden hyväksi kun tänään saa sitten rohkeammin urkkia asioista, jotka eivät hänelle kuulu. Ovela äiti, osaa käyttää tilaisuuden. Mutta joo, osaan mäkin pitää puoleni ja tunnistaa mitä ja miksi keskustlua johdatetaan yksityisalueelleni jonne ei ole asiaa kenelläkään ilma (keskustelu) kutsuani.

    Painoni on nyt 101,8kg.

    11 vrk takana ja tämänhetkinen tilanne 104,6kg - 101,8kg = 2,8 kg.

    I will be back.

    http://www.youtube.com/watch?v=C8I4zFSipKs&NR=1

    Mulle on naurettu jo silloin kun olin about 20 kg hoikempi kuin nyt. Siis jo lapsena sain kuulla olevani läski. Nyt aikuisena ei ole enää niin paljon saanut pilkkaa, tai ehkä olen vain sattunut oikealla ajalla oikeaan paikkaan niin en ole törmännyt pahemmin kettuilijoihin. Tosin sen tiedän, etten plösönä kerää kiinnostuneita katseita vastakkaiselta sukupuolelta. Olen niin tottunut siihen, etten sitä enää edes kummemmin ajattele.

    Jos ostit Risifruttia, niin katsotaanpa sen pisteet.
    Riippuen mitä lajia ostat, niin siinä 3 p, 3,5p, 4,5p, ja Risifrutti manna on pisteikkäin, 6p.

    Niitä on tosiaan kevyempiäkin versioita. Mutta ei tuollainenkaan mikään järjetön kaloripommi/pistemäärä ole, tarkoitan esim. 3-5 pistettä.

    Itse koen nuo pisteet siinä mielessä turvallisina, ettei tarvitse paniikissa miettiä, että lihottaako joku vai ei. Vaikka myönnän, että tällainen pilkun/pisteenviilaus on rasittavaa, mut jos aikoo laihtua, töitä on tehtävä.

    Äänestä

on jo huima saavutus...laihtuminen ei aina tapahdu samaa tahtia,joten älä ole liian ankara itselles..tsemppiä ja ehkä hivenen maltillisempaa laihdutustaistelua??

Äänestä
  • ...että eläminenkin on sallittua laihdutuksen aikana, ei sitä tarvitse veren maku suussa ja kilpailumielellä tehdä...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


heräsin klo 6:30 kirjoitti:

Reilut 9,5 vrk takana laihdutusta. Tilanne 104,6kg - 102,4kg= 2,2kg

Laihdutus jatkuu. Vieläkään en ole tyytyväinen. Tyytyväisyyden säästän loppuun. Loppupainoksi valitsen 84kg. Se tekee 20,6kilon laihdutusta. 10 prosenttia siitä on jo laihdutettu. Tälla nopeudella laihtuminen kestää n. 85 vrk aloituksesta, joka oli 30.4.2008. Heinäkuun loppupäiville menee. Hyvä niin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu