Isä vs miesystävä

..toisaalta ymmärrän näkökulmat; sekä omasi että isäsi. Teidän ikäeronne on kieltämättä järjettömän suuri, enkä ihmettele isäsi tapaa suhtautua asiaan.

Rakkaus on toki vaalimisen arvoinen asia, mutta laita ystävä jäitä hattuun. Ettehän te ole vielä edes pitkään toinen toisianne tunteneet. Elämä tuo vielä monta yllätystä tullessaan ja selviydytte niistä parina paremmin, kun välisi muihin läheisiin ovat kunnossa.

Omaa sukua en kehottaisi hylkäämään, sillä jos teille tulee rakkaasi kanssa ero, keneen sitten turvaat?

tosi rakkaus ei kato ikää, mut 33-vuotias mies joka rupee yhden illan juttuun 15-vuotiaan kanssa... ei ihme et faijas on huolissaan. Äijähän on pedofiili...

6kk viikonlopputapaamisia. Heikoilla olet. Ei edes viikkoa kokoajan yhdessä!
Kyllä se kaatuu, varmasti. Haet vasta itseäsi ja niitä yhdenilanjuttuja.

Mun mielstä ikäraja ei ole mikään sellainen syy miksi pitäisi jättää toinen ja jos kerran on onnellinen niin se on todella hyvä asia. Mitä vaikutusta on ikäerolla ?? Kun kumminkin kummatkin ovat aikuisia ???, eriasia jos olisit alaikäinen eli sä 15 ja se 30, sit sun isäs olisikin ihan syystä kiukussa.

Kysyppä siltä isältäsi, että haluuko se että otat sellaisen miehen jonka kanssa et välttämättä ole onnellinen, kunhan se vaan olisi vähän nuorempi.
Niin sähän et todellakaan elä isäs kanssa loppuelämääsi, vaan nyt sun pitää ruveta elämään ihan omaa ja älä välitä siitä isästäsi, se menee ohi tai sitten ei. Jos se TEILLÄKIN kulkee suvussa, että "vanhemmat vihaa miesystävää" ikäeron perusteella, niin ei se mene ohi koskaan.

Mulla oli kanssa samanlainen ongelma joskus nuorena, olin 9 vuotta vanhemman jätkän kanssa ja se oli mun isälle hirvee ongelma, sain aina kuulla, että sehän kävis sulle isästä. Tietty mun ja vanhempieni välillä onkin vain 16 vuotta ikäeroa, joten ehkä se oli ihan ymmärrettävääkin (mutta silloin en vain jaksanut sellaista, mutta nyt kun ajattelee asiaa, niin ehkä se oli oikeassa). No meillä meni poikki 3kk:n jälkeen, ja nyt olen onnellisesti naimisissa toisen miehen kanssa, ikäeroa meillä on vain 4 vuotta.

Tsemppiä sulle, koita jaksaa !! =)

Mun mielstä ikäraja ei ole mikään sellainen syy miksi pitäisi jättää toinen ja jos kerran on onnellinen niin se on todella hyvä asia. Mitä vaikutusta on ikäerolla ?? Kun kumminkin kummatkin ovat aikuisia ???, eriasia jos olisit alaikäinen eli sä 15 ja se 30, sit sun isäs olisikin ihan syystä kiukussa.

Kysyppä siltä isältäsi, että haluuko se että otat sellaisen miehen jonka kanssa et välttämättä ole onnellinen, kunhan se vaan olisi vähän nuorempi.
Niin sähän et todellakaan elä isäs kanssa loppuelämääsi, vaan nyt sun pitää ruveta elämään ihan omaa ja älä välitä siitä isästäsi, se menee ohi tai sitten ei. Jos se TEILLÄKIN kulkee suvussa, että "vanhemmat vihaa miesystävää" ikäeron perusteella, niin ei se mene ohi koskaan.

Mulla oli kanssa samanlainen ongelma joskus nuorena, olin 9 vuotta vanhemman jätkän kanssa ja se oli mun isälle hirvee ongelma, sain aina kuulla, että sehän kävis sulle isästä. Tietty mun ja vanhempieni välillä onkin vain 16 vuotta ikäeroa, joten ehkä se oli ihan ymmärrettävääkin (mutta silloin en vain jaksanut sellaista, mutta nyt kun ajattelee asiaa, niin ehkä se oli oikeassa). No meillä meni poikki 3kk:n jälkeen, ja nyt olen onnellisesti naimisissa toisen miehen kanssa, ikäeroa meillä on vain 4 vuotta.

Tsemppiä sulle, koita jaksaa !! =)

Minulla oli myös nuorempana saman tyyppisiä ongelmia: isäni ei ikinä hyväksynyt poikaystäviäni, olivatpa he sitten kuinka sopivan ikäisiä tai fiksuja tahansa. Kai se on sitä, että halutaan suojella pikku tytärtä kaikelta pahalta, mutta monilla isillä tuo tuppaa menemään ihan liiallisuuksiin.

Jos minä olisin sinun asemassasi, niin jatkaisin miehen tapaamista (hänen luonaan) silläkin uhalla, että pian ei olisi enää kotiin tulemista. Ei sitä voi ihminen ikuisesti elää isän tai äidin mielen mukaan.

Miten muuten äitisi suhtautuu asiaan, voisiko hän yrittää puhua isällesi järkeä? Tai onko sinulla vanhempia sisaruksia tai muita läheisiä ihmisiä, jotka voisivat yrittää puhua isällesi?

Tsemppiä sinulle, toivottavasti rakkautenne kestää koettelemukset ja isäsi tulee vielä joskus järkiinsä! :)

Ajattelinpa vastata, kun kerran itsekin olen hyvin saman tapaisissa tilanteissa ollut. Eli olin 15v., kun tapasin mieheni, joka oli tuolloin 27v. pienen pojan isä. Itse valehtelin alkuun miehelle ikäni, koska hän ei halunnut "sakkolihaan" sekaantua. Ikäeron osaa varmasti kaikki itsekin laskea..

Itse olen joutunut käymään läpi varsinaisen helvetin lapsuudessani. Mikään ei ollut itsestään selvää; ei ruoka pöydässä, ei katto pään päällä, ei perhe, ei mikään. Kaikista ongelmista huolimatta koen selvinneeni voittajana. Näiden tapahtumien ansiosta jouduin väkisinkin kasvamaan henkisesti hurjaa vauhtia. Ja niin teki myös fyysisen puolen kehistyskin.

Meidän seurustelun aloitus oli monelle pienoinen shokki. Vanhempani suhtautuivat asiaan kuitenkin loppujen lopuksi hyvinkin tyynesti ja toivotti miehen tervetulleeksi.
Vastustusta kyllä kohdattiin. Monestakin suunnasta. Suurin räjähdys koettiin minun mummoni kohdalla. Hän ei hyväksynyt, eikä hyväksy vielä tänä päivänäkään. Otin tuolloin yhteen mummoni kanssa oikein kunnolla. Selvisi mitä olin tuolle naiselle edustanut ja miten minun olisi pitänyt jatkossakin toimia. Koin itseni Barbi-nukeksi, jolla mummo oli leikkinyt vuosia. Kun Barbi ei sitten löytänytkään Ken:iä vaan "Matin" jouti Barbi roskikseen.

Olen nykyään 19v. ja naimisissa tuon "Matin" kanssa. Muutimme yhteiseen asuntoon minun ollessa 16v. Koti nykyään vankalla pohjalla, kuten myös suhdekin. Me olemme löytäneet jotain ainut kertaista ja todellakin rakastamme toisiamme. Kaiken mahdollisen ajan haluamme viettää yhdessä ja myös mieheni poika kuuluu perheeseemme hyvin tiukasti. Kaikki tulemme keskenään toimeen vallan mainiosti.
Hetkeäkään en ole katunut, että mummo sai jäädä taakse. Eihän siitä tulisi mitään, jos muut alkaisivat tekemään päätöksiä toisen ihmissuhteista.

Suomalaisten keskuudessa ikärasismi on saanut jo likimain surkuhupaisia piirteitä. Netissä jahdataan vanhempia miehiä jotka haluavat ”jutella tuhmia” nuorempien naisten kanssa. Unohdetaan tyystin se, että osa näistä nuorista naisista HALUAA nimenomaan itseään vanhempaa seuraa. Samalla unohdetaan, että jotkut vanhemmat miehet voivat oikeasti kokea ikäisensä seuran jollain tavalla ahdistavaksi, ja syitä tähän en minä eikä kukaan muukaan voi luetella koska kyse on aina yksilöstä.

Minä mieheni rinnalla toivotan sinulle ja kumppanillesi voimia jaksaa vaikeassa tilanteessa muistuttaen, että avaimet onnelliseen elämään ovat teidän käsissänne! Loppupeleissä kenenkään muun mielipiteillä tai ajatuksilla ei ole merkitystä. Ikä on viime kädessä ainoastaan numeroita muovikortissa, eivätkä ne koskaan pysty kertomaan mitään itse ihmisestä, asioista joilla on sinulle merkitystä.

Päät pystyyn ja lippu korkealle!!

Helpoimmalla pääset (kuten myös vanhempasi) ja tilanne rauhoittuu, kun muutat pois kotoa. Siinä on yksinkertainen vastaukseni.

Olet keskenkasvuinen hölmö.Parin vuoden päästä häpeät näitä juttujasi tänne. Isäsi on täysin oikeassa, kundi on vaan päässyt sakkolihan makuun.

Mieti tarkkaan ja yksin, oletko valmis jättämään perheesi elämäsi ulkopuolelle... ?!? Entäs jos muutat pois kotoa ja isäsi vastustaa ajatusta, riitelette ennen muuttoasi, ette selvitä ikinä välejänne... oletko valmis siihen että sinä ja isäsi ette enään puhu toisillenne?!?

Itse olin 18-vuotias kun riitelin vanhempieni kanssa, tosin en poikaystävästäni... Pakkasin kamani ja lähdin pois... Seuraavat päivät olivat yhtä helvettiä... Itkin ja mietin vain vanhempiani!!! Olo oli tosi inhottava... Onneksi sitten äitini laittoi minulle tekstiviestin ja pyysi takasin kotia, juttelimmen asiasta, ja taas asustelen kotona... Olen todella iloinen, että palasin kotiin... Olisi inhottava kertoa lapsilleen mikseivät he näe vanhempiani, ja olo olisi itselläkin koko ajan inhottava.

Mieti siis tarkkaan onko miehesi sen arvoinen, että kannattaa jättää vanhemmat, ja ehkä lopullisesti??? Olette kuitenkin vasta kuusi kuukautta olleet yhdessä, eikö ole vielä liian aikaista muuttaa yhteen... Kannattaisi tutustua paremmin ja katsoa sitten tuleeko tulevaisuudestanne mitään... Olet aika yksin jos miehesi jättääkin sinut ja et ole väleissä vanhempiesi kanssa.