Muistan miten minua on akoteltu. Akka sitä, akka tätä. Muistan miten mua on arvosteltu, et osaa sitä, et osaa tätä. (korkeakoulutettu nainen..en vain osaa tehdä kaikkea) Muista miten sua on haukuttu. (V*ttu mikä akka, ei sua jaksa katsoa kukaan, varsinkin silloin jos itkee)
Painu vittuun, painu vittuun. Painusitko vittuun. En jaksa katsella. Ootko noin ääliö. Noin tyhmä. On revitty, on roikotettu, puristettu ranteista, revitty sängyssä, painettu naamasta, hiuksista, päänahka kipeänä, korvat kipeinä.) (Mutta ei koskaan lyöty nyrkillä tai avolämärillä. Huudettu, lähdetty v*uun. Oltu kadoksissa. Eikä sovittu. Minä olen koettanut maanitella, toinen on haukkunut. On sanonut jotain niin hirveitä rivouksia etten viitsi edes kirjoittaa tänne. Ei olla ymmärretty kun tuttavia on kuollut, ei olla ymmärretty kun joku ystävistä on joutunut teholle. On verrattu äitiin, sanottu että voi pyytää vaikka äidin juomaan kaveriksi. On arvosteltu ettei osaa viedä roskia. On valitettu kun ei osaa katsoa sitä kanavaa mitä on halunnut. Ei olla päästetty suihkuun ikinä ensin sillä on haluttu itse peseytyä ensin. On lähdetty vetämään ja oltu puhelin kiinni ja huudettu puhelimes kun on koetettu kysyä mikä on. On haukuttu, sanottu että miksi vittu en oo muuttunut vuosi sitten. On huudettu että ois pitänyt tajuta jo kolme vuotta sitten. On laitettu tunteitta toista ja kadottu sitten. Jätetty toinen yksin ilman selityksiä. Haukuttu, vittuiltu, haukuttu. Henkisesti revitty palasiksi. Sanottu että mitä vingut, mitä valitat. On sanottu ettei niitä mitä on tehty saa tekemättömiksi. Eli ei olla pyydetty minulta anteeksi haukkumisia, sanoja. Haukuttu lomareissulla, haukuttu automatkalla, haukuttu kun ei ole tarpeeksi ajoissa ehtinyt auton kyytiin aamulla. Viisi minuuttia myöhästytty niin huudettu toiselle kuin ei tajua mistään mitään kun perkele ollaan sitä ja tätä.
VOI V*ttu. MITEN V*ttu MUA ON KOHDELTU!
Painu vittuun, painu vittuun. Painusitko vittuun. En jaksa katsella. Ootko noin ääliö. Noin tyhmä. On revitty, on roikotettu, puristettu ranteista, revitty sängyssä, painettu naamasta, hiuksista, päänahka kipeänä, korvat kipeinä.) (Mutta ei koskaan lyöty nyrkillä tai avolämärillä. Huudettu, lähdetty v*uun. Oltu kadoksissa. Eikä sovittu. Minä olen koettanut maanitella, toinen on haukkunut. On sanonut jotain niin hirveitä rivouksia etten viitsi edes kirjoittaa tänne. Ei olla ymmärretty kun tuttavia on kuollut, ei olla ymmärretty kun joku ystävistä on joutunut teholle. On verrattu äitiin, sanottu että voi pyytää vaikka äidin juomaan kaveriksi. On arvosteltu ettei osaa viedä roskia. On valitettu kun ei osaa katsoa sitä kanavaa mitä on halunnut. Ei olla päästetty suihkuun ikinä ensin sillä on haluttu itse peseytyä ensin. On lähdetty vetämään ja oltu puhelin kiinni ja huudettu puhelimes kun on koetettu kysyä mikä on. On haukuttu, sanottu että miksi vittu en oo muuttunut vuosi sitten. On huudettu että ois pitänyt tajuta jo kolme vuotta sitten. On laitettu tunteitta toista ja kadottu sitten. Jätetty toinen yksin ilman selityksiä. Haukuttu, vittuiltu, haukuttu. Henkisesti revitty palasiksi. Sanottu että mitä vingut, mitä valitat. On sanottu ettei niitä mitä on tehty saa tekemättömiksi. Eli ei olla pyydetty minulta anteeksi haukkumisia, sanoja. Haukuttu lomareissulla, haukuttu automatkalla, haukuttu kun ei ole tarpeeksi ajoissa ehtinyt auton kyytiin aamulla. Viisi minuuttia myöhästytty niin huudettu toiselle kuin ei tajua mistään mitään kun perkele ollaan sitä ja tätä.
VOI V*ttu. MITEN V*ttu MUA ON KOHDELTU!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Saanko kysyä motiiviasi, miksi elät tälläisessä suhteessa?
En millään ymmärrä, miksi joku elää näin.
Tuo ei ainakaan ole rakkautta.
Oletko masokisti?
Etkö todellakaan pysty elämään ilman tuollaista
kusipäämiestä?
Koitahan nyt jo tulla järkiisi.
Täällä purkautuminen ei korjaa tilannettasi.
Se jatkuu ellet ota ja lähde pois tuollaisesta
suhteesta ja mahdollisimman pian!
olen ulkopuolinen, mutta vastaan silti. itsekkin elän hieman vaikeassa suhteessa, mutta kai sitä ajattelee että "pystyy muuttamaan" toisen. sitä vaan rakastaa ja pelkää menettävänsä kaiken..
mutta kyllähän tuo kamalalta kuulosti. tähän ei paljoa voi sanoa että keskustelkaa, sillä se ei näytä onnistuvan.!?
Samasta ihan samanlaisesta tilanteesta ja
liitosta lähdin.
käsittämättömän kauan sitä ensin katselee ja
kuuntelee ennenkun osaa lähteä.
Itsetunto on jo viety ja ei meinaa uskoa että
tosiaan vois pärjätä ja osaakin vaikka on
vuosia kuunnellu kuinka tyhmä ja surkee on.
Yksin sitten koittaa koota ne palat itsestään
uudestaan toimivaksi.
Ei sen kokemuksen jälkeen usko että
koskaan vois enää ketään löytyä jota vois
rakastaa ja johon vois luottaa.
Ei usko enää olevansa minkään arvonen.
On jo lähdetty erilleen. Silti ikävä toista. En tule ikinä menemään uuden ihmisen kanssa enää samaan lankaan, (totisesti toivon) että toinen on hyvä ja muuttuu sitten. Aikuinen ihminen olen ja tuntuu pahalta, kuin minua olisi vedätetty. Tahtoisin jäädä hyviin väleihin toisen kanssa. Tuntuu että vuosia on heitetty taivaan tuuliin. Tosiaan itsetuntoa koetettiin viedä. Mikä vihan ja epätoivon tunne välilllä itselle iskeekin ja suru. Kaikki kun oli niin pitkään hyvin ja sitten toinen alkoi kyseisen käytöksen pienten riitojen aikaan. Ei kestä ei kestä.
Ei kenenkään tuollaista paskakäytöstä tarvitse kestää! Ei Naisen eikä Miehen!
Parempi olla joko yksin tai itselleen sopivamman puoliskon kanssa!
Kaikki Miehet eivät ole tuollaisia!
Niin hölmöltä kun se kuulostaakin että joku tuollaisessa suhteessa pysyy, niin ymmärrän tilanteen. Itse huonossa suhteessa kaksi vuotta ja vasta rakastuttuani toiseen (kunnolliseen mieheen) tajusin kävellä pois. Minulla tilanne ei ihan yhtä paha, samanlaista väkivaltaa oli, mutta mies aina katui, pyyteli anteeksi, ei haukkunut minua. Jonkinlainen agressionhallintaongelma miehellä siis oli...
Vasta terapian kautta tajusin, että näin suuret ongelmat eivät kuulu normaaliin parisuhteeseen. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta niin sitä yrittää ummistaa silmänsä kaikelta kun toista rakastaa.
Erosta aikaa puolisen vuotta ja olen antanut miehelle anteeksi ja halunnut pysyä ystävinä kaikesta huolimatta. Välillä kaipaan häntä ja edelleen hän on minulle tietyllä tavalla rakas. On se vaikeaa päästää ihmisestä irti...
Kumpa olisit jo huomannut sen vuosia sitten niin nyt sinulla olisikin kiva ja hellä mies.
Vastapainoksi miksi ei voi heti tuntea toisen ikävää puolta..
Mies ei juo (koskaan kotona, harvoin ulkona),käy juhlimassa harvoin, ei polta. Harrastaa maanläheisiä lajeja, ottaa huomioon, osaa puhua myös kauniisti, on hyvä ideoimaan asioita, on luotettava.
Tämän takia toista kestää silloin kun on riitatilanne ja joutuu kuulemaan kyseistä. Olemme edelleen puheväleissä..
En tiedä miten riidellessä ihminen vain muuttuu.
Eli ei kykene empatiaan kun vain silloin kun itselle on siitä jotain hyötyä.
Voi sitä turpaansakkin ottaa vaikka maailman tappiin asti, mutta en näe tätä mitenkään tarpeellisena. Hae ittelles kunnon mies joka vaikka polttaa tupakkia ja juo kaljaa. Nämä kaksi seikkaa ovat aika pieniä miinuksia verrattuna turpaanvetoon. Jollet tätä tajua niin et ole henkisesti yhtään terve.
Vähän jää sinun listastasi lyhyemmäksi mutta itse lyön naistani avokämmenellä pepulle, olkavarsille, reisille ja vähän muuallekin. Akoittelen. sanon onnettomaksi valittajaksi ja surkimukseksi. Oon puristanu muualtaki ku vaan ranteista, niinku sun ukkos :D
Oon myös valittanu, kun oon joutunu todistamaan salkkareita sun muuta paskaa. Sanon myöskin että et osaa sitä etkä tätä ja olet pikkusen taukki ja hölmö.
Pitäsköhän meikän katsoa peiliin vähän, ääh.. kyllä se eukko siitä tykkkää kuitenki