että parhaimman kuvan vaimostaan myöhemmässä elämässä saa seuraamalla hänen äitiään...onko se totta?...ehdin jo varat menolipun brasiliaan itselleni.....
onko se
totta.........
2404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jossain tapaukses niinki!
Mä en kyllä tunnusta olevani niinku äitini. Äiti oli hiljanen ja rauhallinen eikä avannu sanasta arkkuaan eikä varsinkaan saanu raivokohtauksia.
Mä kyllä saan! Enkä jäis sanoissa toiseks - en vaan viitti sanoo kaikkee mitä aattelen koska ei ois tää liitto kestäny jos oisin sanonu! Itteni hillintää oon joutunu raukka opetteleen oikeen olan takaa.
Ei oo ukkokaan isäänsä - ja paras on olla olemattakin! Vaik joissain asiois ois kyl hyväkin.
Niin että ehkä sun ei kande olla niin huolissas.
Vaik enhän tiiä kaikista ihmisistä. Voihan tytär olla äitiinsäkin - mä oon aatellu olevani joku löytölaps ku tai mikä lie lehtolaps! Isäni kans tunnen enempi olevani samallainen.
Ulkoinen olemus riippuu elämäntavoista, mutta toki periytyykin paljon. Jos sitä mietit, niin pyydä nähdä tulevan vaimosi lapsuudenkuvia, jotta näet, paljonko samanoloinen tuleva anoppisi on ollut siinä iässä - ja vertaa morseimeesi.
Jos puhut henkisestä puolesta, senkin näet jo nyt. Paljonko on samaa tyyliä keskusteluissa ja ongelmanratkaisuissa? Varsinkin tulevien riitojen vuoksi olisi hyvä selvittää jo etukäteen, kenen tyylillä kumpikin tappelee - mistä on opittu ja mitä odotetaan, koska tapellessa sitä ei enää ymmärretä mitään. ;D
Hauska aloitus.....