Hei ihmiset!
Olen 40 vuotias nainen lapsia minulla on 3 ja olen naimisissa.tällä hetkellä olen kotiäiti.
Suhteemme on kestänyt 16 vuotta.
en ole vielä rupsahtanut enkä ruma.
Alan olla väsynyt elämääni.
Alan olla väsynyt parisuhteeseemme.
Ainut asia mikä auttaa jaksamaan ovat ihanat rakkaat lapseni jotka ovat minulle koko elämäni.
Asia on nimittäin näin:
Suhde mieheeni on täysin kuollut tunne puolella.
Välitän toki hänestä paljon mutta tarkoitankin että tämä tunneköyhyys tulee enemmän hänen puoleltaan ja olen huomannut etä itsekkin alan olla tympääntynyt.
Hän ei halaa minua koskaan oma-alotteisesti, kääntää refleksin omaiesti päänsämuualle jos yritän suukottaa, emme käy yhdessä missään, hän ei ala keskustelemaan kanssani mistän , ei edes kodin asioista kuin tylysti kommentoimalla lyhyesti. Monet keskustelut päätyvät lopulta riitaan.
Minulla on usein kipuja, varman stressistä johtuen(mahassa).
Sitä saan vain kuulla että olen ikuinen valittaja ja luulosairas..jne..
Kesälomat mies juo kaljaa ja käpsehtii ulkona muka jotain tehden. Juo joka päivä lomallaan ja viikonloppuna ostaa kaljalaatikon . viikolla ei juo.Tupakkaa sitten polttaa ketjussa humalassa ollessan muuten vähemmän.
tästä minä sitten nalkutan koska haju on kamala ja luotaan työntävä kunitse ei polta.
remontoitavaa kotonamme olisivaikka kuinka mutta kaikki jää vähän kesken vaikkakuinka pyydän jotain..
äitiään käy auttamassa kymmenien kilom. päässä pienessäkin ongelmassa.
Seksiä emme harrasta kuten varmaan arvasittekkin.
Ei halaa ei pussaa ei juttele jne...
Otanko lapset ja lähden?
Jutteleaan mies ei ala.
Elämäntapoja olen pyytänyt muuttamaan vuosi vuoden jälkeen..lasten takia..vaikka..
Ei hän ole väkivaltainen eikä ilkeä muuten..hyvä isä lapsille ja sitä rataa.
Viimeiksi viikko sitten otin tupakka ongelman puheeksi lupasi lopettaa kättä päälle lyötiin..silti haisee silloin tällöin..ja polttaa hanska kädessä että sormet ei haise.
Peittää äidiltän tupakoinnin ja kaljoittelun..äitinsä siis luulee hänen olevan raitis.
Tekstini on sekavaa mutta niin on elämänikin...ennen oli kaikki hyvin ja ihanaa...nyt kaikki tämä on hiljaa hiipinyt välillemme.
Olen 40 vuotias nainen lapsia minulla on 3 ja olen naimisissa.tällä hetkellä olen kotiäiti.
Suhteemme on kestänyt 16 vuotta.
en ole vielä rupsahtanut enkä ruma.
Alan olla väsynyt elämääni.
Alan olla väsynyt parisuhteeseemme.
Ainut asia mikä auttaa jaksamaan ovat ihanat rakkaat lapseni jotka ovat minulle koko elämäni.
Asia on nimittäin näin:
Suhde mieheeni on täysin kuollut tunne puolella.
Välitän toki hänestä paljon mutta tarkoitankin että tämä tunneköyhyys tulee enemmän hänen puoleltaan ja olen huomannut etä itsekkin alan olla tympääntynyt.
Hän ei halaa minua koskaan oma-alotteisesti, kääntää refleksin omaiesti päänsämuualle jos yritän suukottaa, emme käy yhdessä missään, hän ei ala keskustelemaan kanssani mistän , ei edes kodin asioista kuin tylysti kommentoimalla lyhyesti. Monet keskustelut päätyvät lopulta riitaan.
Minulla on usein kipuja, varman stressistä johtuen(mahassa).
Sitä saan vain kuulla että olen ikuinen valittaja ja luulosairas..jne..
Kesälomat mies juo kaljaa ja käpsehtii ulkona muka jotain tehden. Juo joka päivä lomallaan ja viikonloppuna ostaa kaljalaatikon . viikolla ei juo.Tupakkaa sitten polttaa ketjussa humalassa ollessan muuten vähemmän.
tästä minä sitten nalkutan koska haju on kamala ja luotaan työntävä kunitse ei polta.
remontoitavaa kotonamme olisivaikka kuinka mutta kaikki jää vähän kesken vaikkakuinka pyydän jotain..
äitiään käy auttamassa kymmenien kilom. päässä pienessäkin ongelmassa.
Seksiä emme harrasta kuten varmaan arvasittekkin.
Ei halaa ei pussaa ei juttele jne...
Otanko lapset ja lähden?
Jutteleaan mies ei ala.
Elämäntapoja olen pyytänyt muuttamaan vuosi vuoden jälkeen..lasten takia..vaikka..
Ei hän ole väkivaltainen eikä ilkeä muuten..hyvä isä lapsille ja sitä rataa.
Viimeiksi viikko sitten otin tupakka ongelman puheeksi lupasi lopettaa kättä päälle lyötiin..silti haisee silloin tällöin..ja polttaa hanska kädessä että sormet ei haise.
Peittää äidiltän tupakoinnin ja kaljoittelun..äitinsä siis luulee hänen olevan raitis.
Tekstini on sekavaa mutta niin on elämänikin...ennen oli kaikki hyvin ja ihanaa...nyt kaikki tämä on hiljaa hiipinyt välillemme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teillä taitaa olla käynyt melko klassisesti.. Tai ainakin tuntuu että vastaavanlaisia, parisuhteen "väljähtymisestä" kertovia kirjoituksia on paljon. Mitään ilmiselvää on varmaan turha enää ehdotella (niitä lienet kokeillut) kuten "muistella millaista alkuaikoina oli jne jne"..
Jos mies ei suostu puhumaan, asia on kaksinverroin vaikeampi.
Luulisin, että kannattaa nyt nostaa kissa pöydälle jonakin rauhallisena iltana, kun lapset ovat jo nukkumassa. Sanot suoraan, että nyt puhutaan tai sitten ei puhuta enää ikinä - sinä nimittäin otat lapset ja pakkaat kamasi mikäli asioita ei saa selvitettyä.
Täytyyhän sen miehen ymmärtää, että kaikki ei ole välillänne kunnossa.
Jos puhuminen on hänelle vaikeaa, jo pelkästään se, että kerrankin saadaan asiat setvittyä halki poikki ja pinoon, voi auttaa häntä suuresti, ja auttaa myös sinua.
Mies voi myös ymmärtää ettet ole häntä "huvikseen" vain jättämässä. Että haluat huomiota, rakkautta ja haluat selvittää myös hänen ajatuksiaan ja halujaan. Ja jatkaa suhdettanne mikäli se on mahdollista. Mutta jos tilanne ei muutu, et voi jäädä vaikka kuinka haluaisit asianne kuntoon.
Ehkäpä sinun on nyt vain kerrankin laitettava hänet selkä seinää vasten ja vaatia vastauksia. Sen jälkeen on helpompi sitten tehdä suunnitelmia jatkoa ajatellen.
Voimia ja kaunista kesän alkua sinulle ;)
..olen samaa mieltä sinun kanssasi että jos selkä seinäävasten niin silloin onnistuu puhe..mutta se on todella äärimmäinen keino. Itse elin melko samanlaisessa liitossa ( 23v ) ja sitten kyllästyin..hain eron..silloin mies vasta alkoi puhua..mutta minulla ei ollut enään puhuttavaa.. kuuntelin kyllä hänen asioitaan. nyt olemme 3 vuotta olleet erossa..ja exmieheni sanookin että oli hyvä että erottiin hänkään ei osannut elää minun kanssani... nyt ehkä puhummekin enempi asioista kuin koskaan avioliiton aikana.. Silti olemme molemmat omilla tahoillamme onnellisia.
tapahtuu kaikenlaista. Miksiköhän tilanne on mennyt noin lukkoon?
Yh:na olisit varmastikin onnellisempi ja molemmilla olisi silloin mahdollisuus löytää elämäänsä sopivampi puolisko, helppoa elämää se yh-elämä ei ole, mutta onnellisempaa, kun huomaa pärjäävänsä omillaan, saa vapauden päättää lasten ja ennen kaikkea omista asioistaan.
Yksi ainoa elämä ei kannata vuosia kärvistellä! Onnea matkaan!