Mikä on teidän mielestä kohtuullinen ikäraja suhteessa? Tiedän, ettei kaikkea voi mitata iässä tai numeroissa, ´mutta kysynpähän kuitenkin.
Itse 24, ja tiedossa yks, joka 36. Mitä ajattelette ikäerosta? Katotaanko sitä pahalla?
Itse 24, ja tiedossa yks, joka 36. Mitä ajattelette ikäerosta? Katotaanko sitä pahalla?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Iällä ei mielestäni ole mitään merkitystä..ei tässä tilanteessa..
Alkuhuumassa se ei haittannut ollenkaan. Myöhemmin sitten aika paljonkin...
En suosittele. Sellainen 5 yli v. on jo liikaa.
ihmiset nyt vaan on erilaisia.
Ihan alussa nuorena olis 17v ikäero ollu kauhistus.
Nyt sitä ei enää edes huomaa.
Mies on siis 17v vanhempi ja yhteen mentiin
kun olin 28 ja mies 45.
Mies vaan on nuorekas ja urheilullinen ja on sitä
edelleen 55vuotiaana.
En ole katunut.
3 lasta on saatu tänä aikana ja ainakaan ikä ei
ole meidän liiton ongelma.
Paljon enemmän merkitsee luonne ja elämäntilanteet sekä arvomaailma. Samanhenkiset ihmiset sopivat yhteen iästä huolimatta. Itselläni 9v nuorempi mies ja aiemmin seurustelin 7v nuoremman miehen kanssa.
mutta miten sen itse koet? Mä en vain voi sille mitään, että 10 vuotta vanhemmat miehet on minusta ihan papparaisia jo. Sukupolven välinen ero ja kuili näkyy ja tuntuu.
Ja nyt ehkä sulle 36 v mies on ok, mutta...valtaosalle miehistä tulee mm. vakavia seisokkiongelmia 40 ja risat. Mies tulee keski-ikäään...kestätkö sen? olet itse nuori silloin vielä.
En oikein tiedä, mitä ajattelisin. Niin kauaa ei olla ihan vielä tunnettu! Ei oo vielä tullut eteen mitään suurempia ongelmia, mutta ehkä se sitten pikkuisen häiritsee ajatella, kun itse lähestyy kolmeakymppiä niin toinen on jo 40.
Arvostan tosi paljon sitä kypsyyttä, mitä on vanhemmissa ihmisissä. Oon aina ollut koti-ihmisiä, ja mua ei haittaa, jos mies ei oo kiinnostunut lähtee illalla juhlimaan, ja on saavuttanut vähän kypsemmän elämänvaiheen. Mutta sen huomaan, että tosi vaikee ottaa vastaan läheisyyttä. Jotenkin ei kertakaikkiaan oo ajatus siinä sillai mukana. Suudelmatkin tuottaa ongelmia, ja siinä vaiheessa lähinnä ällöttää koko touhu. Ite oon siinä vaan passiivisena, enkä jotenkin pysty vastaamaan siihen. Muut asiat on ihan ok!
En oikein tiedä, mitä ajattelisin. Niin kauaa ei olla ihan vielä tunnettu! Ei oo vielä tullut eteen mitään suurempia ongelmia, mutta ehkä se sitten pikkuisen häiritsee ajatella, kun itse lähestyy kolmeakymppiä niin toinen on jo 40.
Arvostan tosi paljon sitä kypsyyttä, mitä on vanhemmissa ihmisissä. Oon aina ollut koti-ihmisiä, ja mua ei haittaa, jos mies ei oo kiinnostunut lähtee illalla juhlimaan, ja on saavuttanut vähän kypsemmän elämänvaiheen.
Mutta sen huomaan, että tosi vaikee ottaa vastaan läheisyyttä. Jotenkin ei kertakaikkiaan oo ajatus siinä sillai mukana. Suudelmatkin tuottaa ongelmia, ja siinä vaiheessa lähinnä ällöttää koko touhu. Ite oon siinä vaan passiivisena, enkä jotenkin pysty vastaamaan mihinkään hellyydenosotuksiin ku pakonomasesti. Yleensä kyl tykkään semmosesta hivelystä ja sivelystä yms.
Toinen on ehkä jonkulainen vakavuus: sitä on jo nähty elämää ja ollaan vähän kyynisiä. Itte oon vasta opettelemassa omaa elämistäni ja hakemassa suuntaani. Mutta muuten on todella mahtava tyyppi, ja ollaan samanlaisia suhteessa alkoholiin ym!
Tuossa iässä, kun toinen on vielä noin nuori niin kyllä se ikäero tuntuu. Kuten itse sanoit, ällöttää. Sinulla on vielä niin paljon muutoksia tulossa elämääsi ja toinen on jo kokenut varmasti paljon asioita. Oletko miettinyt aikuistumistasi, haetko vanhemmasta miehestä turvaa? Lapsena sinusta on huolehtinut perhe, ja vanhempi mies varmaan toisi nuoreen elämääsi nyt aikuistumisen kynnyksellä myös taloudellista turvaa. Ehkä se ällöttää sinua, että mies tuntuu isältäsi. Suosittelen että itsenäistyt ensin, hankit kokemuksia oman ikäisistäsi ( /- 5v) ja selvität ensin millainen aikuinen sinusta tulee. Muutaman vuoden kuluttua kun olet kypsynyt, suurempikaan ikäero ei varmaan tuota niin suurta ongelmaa.
Noh, ei mua mikään mua siinä ällötä, kuin se fyysinen hellyys. Muuten ollaan aika samantapasia monissa asioissa, ja tykkään viettää aikaa sen kanssa. Kyse ei myöskään voi olla taloudellisuudesta, koska mies on työtön, asuttaa pientä vuokrakämppää jne. Me maksetaan aina itte oma ostoksemme, tai yhteisiä juttuja puoliksi. Mitenkään en siis taloudellisesti hyödy tilanteesta.
Mutta se on totta, että turvalliseltahan se muuten tuntuu. Osaa käytännönhommia, mitä nuoret pojankoltiaiset ei osaa tehdä. Ajattelee myös syvemmin, mitä omanikäiset. Missään nimessä se ei tekis mitään pahaa. Mutta ehkä sitä elämänkepeyttä sit kaipaisin enemmän, tai semmosta yhdessä opettelua.
9 ja ½ vuotta ikä eroa....eikä haittaa yhtään!
Minä en mitään keskenkasvuista hormooni hirviötä ottaisi riesakseni...
Pahalla kyllä katson tuossa ikävaiheessa. Parikymppinen on vielä lapsi ja minusta tuollainen suhde tuntuu lähinnä sairaalta. Ikäero ei haittaa enää siinä vaiheessa kun molemmat ovat oikeasti aikuisia. 24-v ei ole vielä aikuinen, niin paljon on siinä iässä vielä kypsymistä ja mielen muuttumista
Eikö nyt tehdä asioista valmiiksi ja etukäteen vaikeita?
Ihan pöhköt jutut, miksi kukaan pelkää etukäteen kuin nopeesti seksi tai mikä hyvänsä muu vois loppua avioliitossa??
Ei kenenkään sit kannata koskaan mennä avioon,
jokaselle tulee jossain vaiheessa jotain ongelmaa.
naisille ja miehille.
Kaikki ei edes riipu iästä ja kaikkiin vaivoihin saa apua lääkäriltä.
Joillain miehillä ei seiso kun joskus ja salaa joillain niinkauan kun hengittävät.
Ongelma sekin sitten on.
Eläkää sitä elämää älkääkä valiiks menkö
hautausmaalle odottaa jos joku kaivais kuopan.
Niinpä, elämää on hyvä elää silloin, kun on elämisen aika. Mieheni oli minua 12 vuotta vanhempi. Vietimme todella ihanaa elämää. Sitten tuli se inhottava syksy. Ja hän menehtyi aivoverenvuotoon. Nyt olen pian ollut jo 12 vuotta leskenä. Ja kaivannut häntä monet kerrat suunnattomasti :)
eivät ymmärrä että ikäerosuhde voi toimia. Nämä ihmiset ovat usein sellaisia, että eivät ole koskaan itse ihastuneet ihmiseen, joka olisi heitä reilusti nuorempi tai vanhempi, tai sitten he ovat sellaisia, jotka ovat pettyneet ikäerosuhteessa.
Ymmärtämättömät kannattaa jättää omaan arvoonsa. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää.
Alkuperäinen nuori nainen kirjoitti tuolla välissä, että häntä ällöttää miehen läheisyys. Eiköhän se nyt kerro jotain hänelle itselleen. Vanhempi mies varmaan ainakin haluaa läheisyyttä ja varmasti tämä nuorempi nainenkin sellaisen läheisyyttä josta on kiinnostunut romanttisesti.
Hei, minä olen suhteessa jossa mies on minua 11 vuotta vanhempi... olen vasta vähän yli kaksikymmentä mutta olen ollut ennen tätä suhdetta naimisissa kolme vuotta ja eronnut (ei lapsia;D).
Minun ja nykyiseni suhde tuntuu vielä erittäin intohimoiselta vaikka olen ollut jo rakastunut häneen yli vuoden (jutellut ja nähnyt silloin tällöin ilman tietoa hänen tuntemuksistaan) ennen kuin aloimme oikeastaan seurustella. Hän näyttää ikäistään nuoremmalta ja en edes muista aina ajatella, että hän tosiaan on minusta jo 11 vuotta edellä;D
Olemme nyt oikeastaan seurustelleet vasta kymmenisen kuukautta. Avioliitossa olin itseäni kaksi vuotta vanhemman miehen kanssa ja hän vaikutti aika lapselliselta vaikka hänellä oli kaikki talous asiat kunnossa ja rahaa ja oli matkustellut paljon.
Tämä nuori mies ei hieronut minua eikä pitänyt koskettelusta tai pusuista, hän myös arvosteli ulkonäköäni vaikka olen nätti nainen ja hoikkakin.
Nykyinen on aivan intona kaikkeen vaikka hänellä on ollut muita naissuhteita ennen minua. Hänen kanssaan tunnen itseni naiseksi ja ennen kaikkea haluttavaksi.
Hän haluaa hieroa minua, vaikka se ei johtaisi mihinkään seksiin ja rakastaa myös kun hieron häntä (edellisessä suhteessa hieroin miestäni lähes joka päivä mutta en saanut mitään vastapalvelusta paitsi seksiä ja rahaa, jotka muutenkin oli avioliittoon kuuluvia etuja;D)
Vanhempani olivat hieman yllättyneitä valinnastani mutta äiti tuskin voi hirveästi estellä sillä hän on itse seurustelusuhteessa myös 11 vuotta vanhemman miehen kanssa (ollut jo 7 vuotta) (isäni ja äitini olivat syntyneet samana vuonna mutta avioero tuli noin kymmenen vuoden sisällä.)