Tapasin

kylläkin loukkaavat ulkopuolisia ehkä liikaakiin eli niitä jotka eivät edes asiaan kuulu. Eksien pettäminen menneisyydessä on asia mistä on vaikea päästä lyhyessä ajassa ohi. Pitkän suhteen jälkeenhän suositellaan sitä itsensä uudestaan löytämistä ja kyllähän se pettämisen jälkeen takuulla vie kunnolla tehtynä 2-3 v ennenkuin ihminen on koossa ja yhtenä kappaleena. Rohkeuttahan se vaatii, mutta kokemuksesta tiedän, että kannattaa saada itseluottamus kohdalleen!

Kuinka kauan olitte yhdessä??

erosta?? kirjoitti:

Kuinka kauan olitte yhdessä??

ole kuin 10kk,20v yhdessä.jotenki ajatusmaailma vaan tällä hetkellä raaka.

ffgg kirjoitti:

ole kuin 10kk,20v yhdessä.jotenki ajatusmaailma vaan tällä hetkellä raaka.

Ei oikein osaa mitään sanoa. Pisteet sulle siitä, että myönnät, ettei ero ole helppoa. Törmäsin itse mieheen jolla vuosi erosta siis pitkästä suhteesta ja petetty tyyppi ja sanoo päässeensä erosta yli. En usko, koska tuntuu aika katkeralta vielä. Askel kerralla vain ylöspäin ja tsemppiä!

yhdessä::: kirjoitti:

Ei oikein osaa mitään sanoa. Pisteet sulle siitä, että myönnät, ettei ero ole helppoa. Törmäsin itse mieheen jolla vuosi erosta siis pitkästä suhteesta ja petetty tyyppi ja sanoo päässeensä erosta yli. En usko, koska tuntuu aika katkeralta vielä. Askel kerralla vain ylöspäin ja tsemppiä!

Niin, Tuo toipumiseen menevä aika on aika suhteellista. Itse olen eronnut koska exä päätti sitten pettää. Noh, tuosta voikin lukea sitten jokainen mitä haluaa :) Eli olenko katkera ja totean että toinen päätti pettää?
Eihän asiat niin mene, ja sen tajuaminen on se juju tuossa toipumisessa. Ei asiat ole sittoin parisuhteessa kohdallaan kun toinen pettää. Itse tuon tajusin melkolailla nopeasti ja sen jälkeen pystyin jo katsomaan itseäni peilistä ja toteamaan että hei, sinä olet hyvä tyyppi, ei sinun maailmasi tähän kaadu. Myönnät itsellesi tehdyt virheet entisen parisuhteen aikana ja sitten eikun eteenpäin.
Niin, tuo on tietysti helppo sanoa. Mutta niin se vain menee. Pitää muistaa että et ole vastuussa toisen teoista, olet vastuussa vain itsestäsi. Ja jos pärjäät itsesi kanssa, pärjäät missä ja milloin vain.
On tietysti hyvä jos pääsee exän kanssa jossain kohtaa selvittämään että mikäs meillä meni nyt pieleen. Että mikä asia johti pettämiseen. Siinä on monta kohtaa ja juttua missä itku ja suru tulee mutta antaa tulla vain. Sen kestää ja siitä nousee uutena miehenä ylös.
Eron jälkeen tulee ihan jokaisella sellaista mielen aaltoliikettä että ihan hirvittää. Arvot mielessäsi että pitäisikö palata yhteen sittenkin vai miten sitä voisi toisen tuhota totaalisesti.
Sellaista se kuitenkin on alussa ja siitä se sitten laimenee. Juhla pyhät on alkuun rankkoja, varsinkin jos on yhteisiä lapsia. Mutta kyllä kaikki siitä sitten selkenee. Pian on omia juttuja ja muistoja jotka täyttävät mielen ilolla.

Näin siis minulle kävi. Omasta mielestäni olen läpikäynyt helvetin, mutta siitä olen selvinnyt. Ja siitä olen pirun ylpeä mies!

taistelu kirjoitti:

Niin, Tuo toipumiseen menevä aika on aika suhteellista. Itse olen eronnut koska exä päätti sitten pettää. Noh, tuosta voikin lukea sitten jokainen mitä haluaa :) Eli olenko katkera ja totean että toinen päätti pettää?
Eihän asiat niin mene, ja sen tajuaminen on se juju tuossa toipumisessa. Ei asiat ole sittoin parisuhteessa kohdallaan kun toinen pettää. Itse tuon tajusin melkolailla nopeasti ja sen jälkeen pystyin jo katsomaan itseäni peilistä ja toteamaan että hei, sinä olet hyvä tyyppi, ei sinun maailmasi tähän kaadu. Myönnät itsellesi tehdyt virheet entisen parisuhteen aikana ja sitten eikun eteenpäin.
Niin, tuo on tietysti helppo sanoa. Mutta niin se vain menee. Pitää muistaa että et ole vastuussa toisen teoista, olet vastuussa vain itsestäsi. Ja jos pärjäät itsesi kanssa, pärjäät missä ja milloin vain.
On tietysti hyvä jos pääsee exän kanssa jossain kohtaa selvittämään että mikäs meillä meni nyt pieleen. Että mikä asia johti pettämiseen. Siinä on monta kohtaa ja juttua missä itku ja suru tulee mutta antaa tulla vain. Sen kestää ja siitä nousee uutena miehenä ylös.
Eron jälkeen tulee ihan jokaisella sellaista mielen aaltoliikettä että ihan hirvittää. Arvot mielessäsi että pitäisikö palata yhteen sittenkin vai miten sitä voisi toisen tuhota totaalisesti.
Sellaista se kuitenkin on alussa ja siitä se sitten laimenee. Juhla pyhät on alkuun rankkoja, varsinkin jos on yhteisiä lapsia. Mutta kyllä kaikki siitä sitten selkenee. Pian on omia juttuja ja muistoja jotka täyttävät mielen ilolla.

Näin siis minulle kävi. Omasta mielestäni olen läpikäynyt helvetin, mutta siitä olen selvinnyt. Ja siitä olen pirun ylpeä mies!

meni toipumiseen? Se, että huomasit olevasi sinut asian kanssa? Entä miten ajattelet missä vaiheessa kannattaa katsella uusia?

taistelu kirjoitti:

Niin, Tuo toipumiseen menevä aika on aika suhteellista. Itse olen eronnut koska exä päätti sitten pettää. Noh, tuosta voikin lukea sitten jokainen mitä haluaa :) Eli olenko katkera ja totean että toinen päätti pettää?
Eihän asiat niin mene, ja sen tajuaminen on se juju tuossa toipumisessa. Ei asiat ole sittoin parisuhteessa kohdallaan kun toinen pettää. Itse tuon tajusin melkolailla nopeasti ja sen jälkeen pystyin jo katsomaan itseäni peilistä ja toteamaan että hei, sinä olet hyvä tyyppi, ei sinun maailmasi tähän kaadu. Myönnät itsellesi tehdyt virheet entisen parisuhteen aikana ja sitten eikun eteenpäin.
Niin, tuo on tietysti helppo sanoa. Mutta niin se vain menee. Pitää muistaa että et ole vastuussa toisen teoista, olet vastuussa vain itsestäsi. Ja jos pärjäät itsesi kanssa, pärjäät missä ja milloin vain.
On tietysti hyvä jos pääsee exän kanssa jossain kohtaa selvittämään että mikäs meillä meni nyt pieleen. Että mikä asia johti pettämiseen. Siinä on monta kohtaa ja juttua missä itku ja suru tulee mutta antaa tulla vain. Sen kestää ja siitä nousee uutena miehenä ylös.
Eron jälkeen tulee ihan jokaisella sellaista mielen aaltoliikettä että ihan hirvittää. Arvot mielessäsi että pitäisikö palata yhteen sittenkin vai miten sitä voisi toisen tuhota totaalisesti.
Sellaista se kuitenkin on alussa ja siitä se sitten laimenee. Juhla pyhät on alkuun rankkoja, varsinkin jos on yhteisiä lapsia. Mutta kyllä kaikki siitä sitten selkenee. Pian on omia juttuja ja muistoja jotka täyttävät mielen ilolla.

Näin siis minulle kävi. Omasta mielestäni olen läpikäynyt helvetin, mutta siitä olen selvinnyt. Ja siitä olen pirun ylpeä mies!

jos sitä yksin menossa,niin pitää tuntea vastuunsa ja eikä mennä houkutuksiin mukaan,niin minä ainakin tein.olenhan minä yrittänyt avata keskustelua jälkikäteen,että mikä mätti,mutta ex-vaimo ei rupea millekkään.

otti minuun yhteyttä (tietämättäni. selvisi myöhemmin) heti, kun eron jälkeinen eka parin kuukauden suhdeyritys kariutui. Piti minuun yhteyttä pari kuukautta ja siirtyi seuraavaan mukavan yhteisin illan jälkeen humalapäissään! Pahalta tuntui.

sulla;;; kirjoitti:

meni toipumiseen? Se, että huomasit olevasi sinut asian kanssa? Entä miten ajattelet missä vaiheessa kannattaa katsella uusia?

Niin, noin vuosi siinä meni.

Mutta täytyy muistaa, että tämä kaikki on jokaisen kohdalla yksilöllistä.

Itse muistan kun kävin kirkon perheterapiassa ja siellä terapeutti ohjasi ajatuksiani siihen suuntaan (tai antoi vain neuvoja kuinka läpi käydä ajatuksia)
jossa näen asiat oikeissa mittasuhteissa.

Yksi parhainpia vinkkejä oli että "älä laita hirttosilmukkaa kaulaasi" Tällä hän tarkoitti sitä että elä jää "roikkumaan" siihen vihaan ja tuskaan jota toisen teko sai minut tuntemaan.

Nyt kun tässä on katsellut maailmaa uusin silmin ja jotenkin vaan ymmärtänyt että kaikella tapahtuneella on jokin tarkoitus, niin jollain tasolla sitä ajattelee että tämä kaikki on parasta mitä minulle on tapahtunut.
Nimittäin se ihminen joka olin, niin ei varmasti osannut nauttia elämästään siten kuten nyt siihen kykenen. Kaikki pakatut ja tukahdutetut tunteet olen saanut ulos ja käyttööni, en enää vastusta tunteitani vaan voin elää niitä.
Tätä ajatusmallia ei varmasti moni mies ymmärrä mutta niin minä koen asiat.
Tähän täytyy vielä lainata Yö -yhtyettä: "On onni oppia konttaamaan vielä varttuneemmilla vuosillaan, eikä marssia tahdissa"