Kävin nettitreffeillä ensimmäisen kerran varmaan kymmenisen vuotta sitten. Jokaisen tapaamisen jälkeen on ollut enemmän tai vähemmän epätoivoinen olo, että kaikenlaisia sitä onkin (joo, on entistä alkkista, opiskelijaelämään jämähtänyttä, kiimaista professoria, verkostokauppiasta, jne).
Toisten kanssa olen kirjoitellut pitkäänkin ennen tapaamista ja kirjoitellessa on tuntunut synkkaavan mutta sitten livenä, uuuh. Joidenkin kanssa on ollut kiva turista esim ilta baarissa tms mutta se siinä.
Ehdin tässä välissä tavata yhden "elämäni miehen" ihan muuta kautta, naimisissa oltiin ja saatiin lapsi. Eli en näillä palstoilla sentään kymmentä vuotta ole putkeen roikkunut. Nyt on erostakin jo useampi vuosi ja taas kevään kunniksi rohkaistuin että josko parit tyypit kävisi tätä kautta "katsastamassa", sillä eihän ne miehet kotiinkaan kävele.
Ja kuinkas kävikään. Tapasin vihdoin ihmisen. En usko että tämä mies olisi onnistunut herättämään mielenkiintoani ravintolassa, tuskin hänkään olisi minua huomannut. Mutta aivan ihana. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikkia ihania adjektiiveja voisin käyttää häntä kuvailemaan, mutta aika näyttää. Uusioperheen pystyttämiseen ei lähdetä kiireessä. Olen ainakin tyytyväinen että jaksoin sen verran tsempata ja nettailla ja vielä lähteä treffeillekin.
On se kumma kuinka tämä nettitouhu tuntuu typerältä ja treffeille mennessä aina tekee mieli kääntyä viime hetkellä takaisin. Sellaisen rennon "hui-hai-mitäs-tässä" vaihteen saa harvoin päälle. Mutta kyllä näköjään kannattaa :-)
Tämä siis ihan vain kannustuksesi niille jotka ovat toistaiseksi onnistuneet törmäämään vain joihinkin kilometrihölmöihin. (Itse olen tavannut ehkä noin 10-20 miestä netin kautta näiden vuosien aikana, eli ei ihan mahdoton onnistumisprosentti, vaikka aikaa on mennytkin.)
Tsemppiä!
Toisten kanssa olen kirjoitellut pitkäänkin ennen tapaamista ja kirjoitellessa on tuntunut synkkaavan mutta sitten livenä, uuuh. Joidenkin kanssa on ollut kiva turista esim ilta baarissa tms mutta se siinä.
Ehdin tässä välissä tavata yhden "elämäni miehen" ihan muuta kautta, naimisissa oltiin ja saatiin lapsi. Eli en näillä palstoilla sentään kymmentä vuotta ole putkeen roikkunut. Nyt on erostakin jo useampi vuosi ja taas kevään kunniksi rohkaistuin että josko parit tyypit kävisi tätä kautta "katsastamassa", sillä eihän ne miehet kotiinkaan kävele.
Ja kuinkas kävikään. Tapasin vihdoin ihmisen. En usko että tämä mies olisi onnistunut herättämään mielenkiintoani ravintolassa, tuskin hänkään olisi minua huomannut. Mutta aivan ihana. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikkia ihania adjektiiveja voisin käyttää häntä kuvailemaan, mutta aika näyttää. Uusioperheen pystyttämiseen ei lähdetä kiireessä. Olen ainakin tyytyväinen että jaksoin sen verran tsempata ja nettailla ja vielä lähteä treffeillekin.
On se kumma kuinka tämä nettitouhu tuntuu typerältä ja treffeille mennessä aina tekee mieli kääntyä viime hetkellä takaisin. Sellaisen rennon "hui-hai-mitäs-tässä" vaihteen saa harvoin päälle. Mutta kyllä näköjään kannattaa :-)
Tämä siis ihan vain kannustuksesi niille jotka ovat toistaiseksi onnistuneet törmäämään vain joihinkin kilometrihölmöihin. (Itse olen tavannut ehkä noin 10-20 miestä netin kautta näiden vuosien aikana, eli ei ihan mahdoton onnistumisprosentti, vaikka aikaa on mennytkin.)
Tsemppiä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.