Miehet (ja miksei naisetkin?), kertokaa missa ihmeessa teen aina virheen!
Olen 25v nainen. Taustatietoa sen verran etta elin pitkassa (5v) suhteessa ennen joka paattyi 2v sitten. Sen jalkeen olen elellyt sinkkuna, en tapaillut montaakaan miesta, en tykkaa kelpuuttaa keta vain. Mutta viime aikoina taas tapahtunut kaksi ihme tapausta.
Tapaus nro 1: Tapasin ikaiseni miehen baarissa, olimme molemmat aika humalassa, suutelimme. Han saattoi minut kotiovelle. Suutelimme lisaa, han pyysi nroani. Annoin nron, en olettanut nakevani hanta enaa. Meni 2 paivaa niin sain ovelleni kirjeen kun en ollut kotona. Han oli hukannut numeroni mutta halusi ehdottomasti nahda minut uudelleen. Kavimme 4 treffeilla ja meilla luisti jttu todella hyvin ja oli hauskaa. Ihan kaikkea tavallista, kuten drinkeilla, kahvilla, leffassa, ym. Suutelimme joka kerta mutta ei mitaan muuta, todellakin siis vain kadesta pitelya ja suutelua. Mies kertoi joka kerta yha enemman kuinka pitaa minusta ja kuinka puhunut minusta kavereilleen, ja vihjaili jopa asioita joita voisimme tehda esim parin kk paasta, eli selvasti mietti jatkoa.
Kunnes hanesta alkoi kuulua yha harvemmin ja harvemmin, nyt tuskin lainkaan. Laitoin viimeksi itse viestia ja taman vuoksi tapasimme. Meilla oli taas hauskaa, ja paadyimme minun luokseni ja sankyyn, mutta siis ei seksia edelleenkaan, vaikkakin edistysta silla saralla. Lahtiessa han taas selitti kuinka haluaa nahda kun palaa lomaltaan. Laittoi seuraavana paivana viestin. Vastasin. Han ei vastannut. Ja tiedan ettei hanesta taas kuulu.
Mika ihme mattaa?? Han sanoi nyt viimeksi nahdessamme etta ei voi uskoa minun olevan vapailla markkinoilla, kehui ulkonakoani paasta varpaisiin, sanoi ettei halua lahtea kotiin ja jattaa "tallaista naista" tanne yksin, ja etta olen nainen joka saa kenet tahansa miehen haluan. En sanonut oikein mitaan, naurahdin vaan, ja sanoin etta ei se nyt noinkaan ole, en hyvaksy keta vain. Tiedan ettei hanesta kuulu enaa taas mitaan jollen itse pommita. Missa ihmeessa vika???
Tapaus nro 2: Opiskeluystavani. Olemme opiskelleet 3v yhdessa ja tunteneet siis toisemme koko ajan. Viime kuukausina alkanut olla vipinaa ja paadyimme suutelemaan kaksi viikkoa sitten opiskelijabileissa. Todella suloista, olemmehan molemmat olleet ihastuneita jo pitkaan (tiedan, hanen kaverinsa ovat kertoneet). Paadyimme porukassa luokseni jatkoille ja nukuin hanen kanssaan yon samassa sangyssa, tosin suutelua taas vain, ja kaikki vaatteet paalla koko ajan. Aamulla han lahti kotiin ja kaikki oli ah niin suloista. Viestitti iltapaivala, ja seuraavana paivana, ja tuli seuraavana iltana kaymaan, katsoimme leffan, ja suutelimme, ja tilanne kehittyi suhteellisen kuumaksi taas, tosin taaskaan ei liian pitkalle (minulla oli alushousut koko ajan paalla). Oli tosi hauskaa ja han lahti yolla kotiin etta jaksaisi aamulla toihin. Tapasimme opiskelun merkeissa seuraavana ja sita seuraavana paivana, todella suloista, kayttaydyimme normaalisti mutta pitkia katseita ja lakkaamatonta hymya koko ajan, yleista juttelua ym. 3 paivaa sitten laitoin hanelle tekstiviestin etta jos hanella ei ole kiire, tuleeko kaymaan, olen matkalla kotiin. Han vastasi vasta illalla myohaan (4h paasta) etta naki viestin vasta nyt ja etta ehka joskus toiste. Todella kylman tuntuinen viesti. Sen jalkeen hanesta ei ole kuulunut mitaan, emmeka ole edes tavanneet opiskelun merkeissa koska minua ei ole huvittanut menna lahistollekaan - olen oikeasti ihastunut haneen ja nyt tuntuu etta han vain leikki kanssani, enka siis halua kohdata hanen katsettaan. Missa tein taas vaarin??
Miksen saa naita alkavia suhteita jatkumaan. Miten saan suhteen sille tasolle etta tapaillaan ja voisin jo sanoa etta olemme yhdessa. En jaksa tata vohkaamista ja miettimista. Mita teen vaarin, kun tuntuu etta mies karkaa heti siina vaiheessa kun mennaan 'seuraavalle asteelle' eli etta jos tavataan uudestaan, se olisi jo kunnon tapailua ja saattaisi jopa tulla puhetta siita etta missa mennaan.
Minulle on sanonut monen monta ihmista (naiset ja miehet) etta olen hyvannakoinen ja etta saan kenet miehen haluan. Ja tiedan etta saankin. En siltikaan vaihda miehia usein - ennen naita kahta tapausta tapailin viimeksi miesta viime lokakuussa. Kaipaan vain laheisyytta ja sita etta olisi joku johon luottaa. Minua on satutettu aikaisemmassa pitkassa suhteessani niin pahasti etta olen todella arka ihastumiseni suhteen. Siksi satuttaa aina ihan hirveasti kun annan itseni ihastua johonkin, ja sitten kay nain - toisesta ei kuulu enaa mitaan.
Miehet, vinkkeja?? En halua antaa kuvaa etta roikun.
Olen 25v nainen. Taustatietoa sen verran etta elin pitkassa (5v) suhteessa ennen joka paattyi 2v sitten. Sen jalkeen olen elellyt sinkkuna, en tapaillut montaakaan miesta, en tykkaa kelpuuttaa keta vain. Mutta viime aikoina taas tapahtunut kaksi ihme tapausta.
Tapaus nro 1: Tapasin ikaiseni miehen baarissa, olimme molemmat aika humalassa, suutelimme. Han saattoi minut kotiovelle. Suutelimme lisaa, han pyysi nroani. Annoin nron, en olettanut nakevani hanta enaa. Meni 2 paivaa niin sain ovelleni kirjeen kun en ollut kotona. Han oli hukannut numeroni mutta halusi ehdottomasti nahda minut uudelleen. Kavimme 4 treffeilla ja meilla luisti jttu todella hyvin ja oli hauskaa. Ihan kaikkea tavallista, kuten drinkeilla, kahvilla, leffassa, ym. Suutelimme joka kerta mutta ei mitaan muuta, todellakin siis vain kadesta pitelya ja suutelua. Mies kertoi joka kerta yha enemman kuinka pitaa minusta ja kuinka puhunut minusta kavereilleen, ja vihjaili jopa asioita joita voisimme tehda esim parin kk paasta, eli selvasti mietti jatkoa.
Kunnes hanesta alkoi kuulua yha harvemmin ja harvemmin, nyt tuskin lainkaan. Laitoin viimeksi itse viestia ja taman vuoksi tapasimme. Meilla oli taas hauskaa, ja paadyimme minun luokseni ja sankyyn, mutta siis ei seksia edelleenkaan, vaikkakin edistysta silla saralla. Lahtiessa han taas selitti kuinka haluaa nahda kun palaa lomaltaan. Laittoi seuraavana paivana viestin. Vastasin. Han ei vastannut. Ja tiedan ettei hanesta taas kuulu.
Mika ihme mattaa?? Han sanoi nyt viimeksi nahdessamme etta ei voi uskoa minun olevan vapailla markkinoilla, kehui ulkonakoani paasta varpaisiin, sanoi ettei halua lahtea kotiin ja jattaa "tallaista naista" tanne yksin, ja etta olen nainen joka saa kenet tahansa miehen haluan. En sanonut oikein mitaan, naurahdin vaan, ja sanoin etta ei se nyt noinkaan ole, en hyvaksy keta vain. Tiedan ettei hanesta kuulu enaa taas mitaan jollen itse pommita. Missa ihmeessa vika???
Tapaus nro 2: Opiskeluystavani. Olemme opiskelleet 3v yhdessa ja tunteneet siis toisemme koko ajan. Viime kuukausina alkanut olla vipinaa ja paadyimme suutelemaan kaksi viikkoa sitten opiskelijabileissa. Todella suloista, olemmehan molemmat olleet ihastuneita jo pitkaan (tiedan, hanen kaverinsa ovat kertoneet). Paadyimme porukassa luokseni jatkoille ja nukuin hanen kanssaan yon samassa sangyssa, tosin suutelua taas vain, ja kaikki vaatteet paalla koko ajan. Aamulla han lahti kotiin ja kaikki oli ah niin suloista. Viestitti iltapaivala, ja seuraavana paivana, ja tuli seuraavana iltana kaymaan, katsoimme leffan, ja suutelimme, ja tilanne kehittyi suhteellisen kuumaksi taas, tosin taaskaan ei liian pitkalle (minulla oli alushousut koko ajan paalla). Oli tosi hauskaa ja han lahti yolla kotiin etta jaksaisi aamulla toihin. Tapasimme opiskelun merkeissa seuraavana ja sita seuraavana paivana, todella suloista, kayttaydyimme normaalisti mutta pitkia katseita ja lakkaamatonta hymya koko ajan, yleista juttelua ym. 3 paivaa sitten laitoin hanelle tekstiviestin etta jos hanella ei ole kiire, tuleeko kaymaan, olen matkalla kotiin. Han vastasi vasta illalla myohaan (4h paasta) etta naki viestin vasta nyt ja etta ehka joskus toiste. Todella kylman tuntuinen viesti. Sen jalkeen hanesta ei ole kuulunut mitaan, emmeka ole edes tavanneet opiskelun merkeissa koska minua ei ole huvittanut menna lahistollekaan - olen oikeasti ihastunut haneen ja nyt tuntuu etta han vain leikki kanssani, enka siis halua kohdata hanen katsettaan. Missa tein taas vaarin??
Miksen saa naita alkavia suhteita jatkumaan. Miten saan suhteen sille tasolle etta tapaillaan ja voisin jo sanoa etta olemme yhdessa. En jaksa tata vohkaamista ja miettimista. Mita teen vaarin, kun tuntuu etta mies karkaa heti siina vaiheessa kun mennaan 'seuraavalle asteelle' eli etta jos tavataan uudestaan, se olisi jo kunnon tapailua ja saattaisi jopa tulla puhetta siita etta missa mennaan.
Minulle on sanonut monen monta ihmista (naiset ja miehet) etta olen hyvannakoinen ja etta saan kenet miehen haluan. Ja tiedan etta saankin. En siltikaan vaihda miehia usein - ennen naita kahta tapausta tapailin viimeksi miesta viime lokakuussa. Kaipaan vain laheisyytta ja sita etta olisi joku johon luottaa. Minua on satutettu aikaisemmassa pitkassa suhteessani niin pahasti etta olen todella arka ihastumiseni suhteen. Siksi satuttaa aina ihan hirveasti kun annan itseni ihastua johonkin, ja sitten kay nain - toisesta ei kuulu enaa mitaan.
Miehet, vinkkeja?? En halua antaa kuvaa etta roikun.
Vastaukset 32
Vanhimmat
piti siis vain lisata etta en tapaillut naita kahta miesta samaan aikaan, vaan edellisesta ei enaa kuulunut mitaan kun tama juttu opiskelukaverini kanssa alkoi. Lisaksi opiskelukaverini ei tieda etta tapailin tata edellista miesta, luulee etta olen ollut sinkkuna jo pitkaan (ja niinhan periaatteessa olenkin), joten sen ei pitaisi vaikuttaa asiaan.
Ja viela korostaisin sita etta molempien kanssa todellakin ollut vain suutelua, kumpikaan ei edes yrittanyt sen pidemmalle, paitsi etta taman jalkimmaisen kanssa olin ilman paitaa, mita nyt en hirvean suureksi mokaksi laske. En ole siis pistanyt vastaan, enka myoskaan ole maannut heidan kanssa heti, eli kaikki on ollut suloisa halailua ja pusuttelua ja juttelua siina valissa.
Ei siina muuta mutta kun itse olen sellainen etta kun ihastun niin haluaisin jatkossakin tapailla ja katsoa miten menee. Etenkin tama opiskelukaveri, olemmehan tunteneet 3v ja tiedan etta han on pitanyt minusta pitkaan (ja mina hanesta), miksi siis nyt ei sitten kuulu mitaan kun viimeinkin meidan valilla tapahtui jotain?!
Joo. Tossa sun hommassa on yksinkertaisesti se vikana, että sulla ei ole tunnetta mukana.
Mieshän oikeesti etsii (sori, vähän kärjistetysti) kahta asiaa: Seksiä tai parisuhdetta. (Nyt siis niitä, jotka etsivät ihan kivoja kaverisuhteita ei lasketa.)
Piparin suhteen mies tekee kanssasi sen päätelmän, että sitä ei ole saatavissa ilman, että oikea ihastus astuu kuvioihin eli luodaan parisuhde. Jos tavoittelee pelkkää seksiä, tämä ei käy.
Jos taas tavoitellaan parisuhdetta, täyteläiseen rakkauteen tarvitaan läheisyyttä, tunteita, omistautumista ja intohimoa. Tossa treffipelissä, mitä pidät, siinä sulla on pelkkää "pitämistä", kolme vuotta "pitämistä toisistamme", se ei riitä rakkaussuhteen perustaksi. Se ei ole rakkautta.
Joko siis harrastat seksiä tai annat tunteittesi tulla. :)
kiitos vastauksesta. Ehka siis pitaisi olla tunteikkaampi, ehka ongelma on juuri se etta nyt en tieda mita tehda, kun mies ei laita viestia eika kuulu. On tosi tyhma olo jos alan nyt esittamaan ylitunteikasta, kun toinen ei edes pida yhteytta. Okei, ehka olet oikeassa. Ehka pelkaan nayttaa tunteita etten tulisi satutetuksi, ja siksi hankaan ei tieda nyt mita tehda, kun ei ole taysin varma minusta.
Mutta taas toisaalta, eiko suhde (ja sen aloittaminen) ole kahden kauppaa, eli voisi mieskin sen verran nayttaa tunteitaan etta edes pistaisi viestia tai ottaisi muuen yhteytta. Hankala sita on tunteita nayttaa kun toisesta ei edes kuulu.. Eri asia jos tavattaisiin, nayttaisin tunteita varmasti, koska en niita osaisi hanelta piilottaakaan.
Ehka seuraava kysymys siis onkin, miten ihmeessa voin naytta tunteitani jos miehesta ei edes kuulu, ja enta nama puheet naisen 'roikkumisesta', missa menee raja tunteiden nayttamisen ja roikkumisen valilla?
Olen itse joutunut tuollaisen pompottelun kohteeksi monen monta kertaa. Omalla kohdallanikaan en ole päästänyt seksiin asti, kemiaa toki ollut, mutta AINA viimeistään kuukauden parin päästä tapaileminen lakkaa ja mies häviä hiljaisuuteen.huolimatta siis siitä että yhdessä ollut kivaa. Tämä todella raastaa, sydän ihan rikki etenkin viimeisen kohdalla, koska ehdin ihastua tähän mieheen jo todella rankasti.
Kun tätä "häviämistä" tapahtuu toistuvasti jokaisen kohdalla ei ihme, että kyynistyy. Usko alkaa mennä. Eikä tämä miesten käyttäytyminen ole siitäkään kiinni etteikö olisi näyttänyt kiinnostustaan.
aivan asiaa puhut. Onneksi tuntuu ettei olla ainoita naisia jotka asiasta puhuvat, tuntuu olevan sama ongelma aika useallakin. Syyta vain en tieda.
Ehka se sitten on vaan sita etta mies kiinnostuu alussa mutta kun paastaan sen tietyn rajan yli niin kiinnostus vaan lakkaa. Lahtee jannitys kun saikin naisen, ja nakee etta nainen on ihastunut ja etta tasta voisi tullakin jotain. Kai se on sitakin etta ihastutaan aina vaaranlaisiin miehiin - mutta taas sitten, mista sita tietaa mika on se oikeanlainen. Ainahan ihastuessani olen varma etta 'tama on erilainen kuin ne aikasemmat'. Kunnes taas menee hetki ja mietin etta miksihan ei kuulu..
Olet kuitenkin nätti nainen ja ilmeisesti järkeväkin. Olen itse myös jokseenkin sen tyyppinen mies että ei seksiä heti suhteen alussa...olen kokenut saman tyyppisiä juttuja. Olen ilmeisesti sinkku sen takia.
Olen itse romanttinen...tai ainakin pidän romantiikasta...kyllä olen mies, ajan rata-autoja ym...olen vaan aina onnistunut löytämään ei romanttisia naisia. En varsinaisesti hae ketään...sinulla voi olla samantyyppinen asia. Et ole löytänyt sitä sopivaa, miehet joita olet tapaillut ovat ilmeisesti jokseenkin varoneet satuttamasta sinua. Sen lasken heidän edukseen.
Itse olen ok näköinen ja toimeentuleva...semmoista elämä on. Tälläkin hetkellä itsestäni tuntuu että jätän naiset omaan rauhaansa...tunne menee ohi kyllä. Se on tuttua.
Harmillista...piristän päivääsi runolla :). Älä lannistu, en minäkään ole lannistunut. Muista että tunteista kannattaa puhua, mutta ei ahdistaa miehiä. Sitä monet pelkäävät. Sopiva tulee kohdalle varmasti.
Silmissäsi säteet auringon heijastelevat,
sade pisarat hiuksissasi kimaltelevat,
ihosi on pehmeä kuin sametti hienoin,
tuoksusi on kuin kukista kaunein.
Nousit vedestä kauniina,
unissani olit kuin enkeli ihana,
näin sieluusi kauniiseen,
ihastuin sieluusi tuliseen.
Toivottavasti piristä päivää ;)
Onhan se niinkin että älä jää kaipaamaan kyseisiä henkilöitä. Annoit mahdollisuuden ja siihen ei tartuttu.
Teen näin itsekkin...kyllä sen näkee jos ei kiinnosta niin yhteydenpito lopahtaa. Jos haluat purkaa mieltäsi niin laita mailia...ehkä voin antaa neuvoa tms...
Kiitos kauniista sanoista :)
No nyt tama opiskelukaveri pisti mukavaa viestia tanaan illalla, kysyi miten opiskelut sujuvat (meilla on yhteisia tentteja edessa) ja laitoimme pari mukavaa viestia. Sain taas siis vahan positiivista mielta, vaikka olisi kylla voinut aiemminkin viestittaa (viimeksi siis viestittelimme ke-iltana, kun han sanoi ettei tule kaymaan vaikka pyysin, kun muka 'ei ollut nahnyt viestia'). Noh, tapaan hanet taas huomena yliopistolla kuitenkin, eli katson mika on tilanne. Roikkua en aio - olkoon sitten ylpeytta taikka ei, mutta elama on liian lyhyt murehtimaan miehia jotka eivat tajua loistavaa mahdollisuuttaan ;) ja antavat sen menna ohi.
Ehka se on niinkin etta sitten kun se oikea kohdalle pomppaa niin sita osaa arvostaakin, kun on ensin katsellut tarpeeksi montaa sammakkoa saheltamassa ymparilla. Nain toivon.
Kuten joku kirjoittaja tuolla jo sanoikin osuvasti, se on vaan naisella (ja no, miksei miehellakin, mutta sita en tieda) niin etta kun tarpeeksi monta kertaa ihastuu ja alkaa elattelemaan toivoa, ja sitten aina kay sama juttu eli menee max kuukausi-pari ja miehesta ei enaa kuulu, niin siina alkaa automaattisesti artymysaste kasvaa, ja sitten on koko ajan vain varovaisempi seuraavien kanssa. Ehka jopa tunteettomampi, haluamattaan, koska suojelee itseaan ihastumiselta eli siis pettymykselta.
Onneksi olkoon. Toivottavasti hommat onnistuvat. Ole varovainen....vaikka aikuinen oletkin. :)
Toivottavasti se lähtee nyt tästä.
Miehelle voi olla pelottavaa ihastua kauniiseen ja mukavaan naiseen. Kauniit naiset saavat usein päivittäin flirttailua ja ehdotteluja miehiltä, jolloin on vaan ajan kysymys milloin se mukava herrasmies tulee ja nappaa sen oman rakkaan :( Tästä voi johtua etäisyys. Jos menee ja antaa itsestään paljon, on epäonnistuminen liian kova pala..
Hei,
Olet varmastikin oikeassa. Tapasin hanet taas tanaan opiskelujen merkeissa ja, noh, vaikka itse sanonkin niin kylla han tosi ihastuneelta vaikuttaa, mutta yllattaen ihan hirvean ujolta. Pyysi mukaan lounaalle kavereidensa kanssa (menin) ym, ja juttelee, mutta hirvean ujo. Monta kertaa myos kaverinsa vihjasivat minulle jotain hanen ihastuksestaan minuun kun han kavi jossain (kahvia hakemassa tms) ja kaverinsakin olivat tosi mukavia minulle.
Ja ihan totta on se etta koska olemme liikkuneet 3v samoissa porukoissa, han on nahnyt miljoona ja sata kertaa kuinka baarissa minua on isketty. Joko olen antanut pakit (jotka han on nahnyt ja varmasti nyt pelkaa pakkeja itsekin) tai sitten olen humalassa mennyt mukaan flirttiin ja pari kertaa suudellutkin 3v aikana jonkun kanssa hanen lasnaollessaan - kavereita kun vain olimme. Han tietaa etta elin alussa pitkassa suhteessa, jne, eli ehka hanella tosiaan on paineita nyt. Etenkin jos on ollut pidempaan ihastunut ja mina vasta nyt lampenin. Tottakai arastaa.
No, pitaa nyt katsoa. Yhtalailla minakin arastan. Ei voi kun antaa ajan nayttaa :) Talla hetkella molemmat niin kiireisia opinnon kanssa etta ei voi kuin odottaa.
Ja minä kun luulin että vaan minä mietin tällaista juttua. Itsellä myös ihastus. Tapailumme alussa etenimme erittäin hitaasti ja oli mukavaa ja jopa teinimäisen söpöä ja herttaista :D Jossain vaiheessa tuntuu että mies on todella ujo, koska vaikuttaa kyllä kiinnostuneelta mutta sitten selittää että on kiireinen eikä ehdi näkemään jne. En ymmärrä.. Olen mielestäni näyttänyt että olen kiinnostunut ja pelkään että teen jotain tyhmää kun otan yhteyttä vaikka hän ei ole ottanut. Joskus tulee vastaus ja joskus ei.. Välillä hän lähettää viestejä että tylsää olla kotona yksin jne. ja että olisi kiva jos minä olisin siellä. Sitten kun ehdotan näkemistä niin hänellä on kiire. Äsh. En ymmärrä mikä häntä pelottaa sitten.. Olisi hyvä jos hän avautuisi minulle tästä.. Mutta, turhaan kai odotan.
Heh, ihan siis samaa kuin itsellanikin. Juuri tuollaista edestakaisin saatamista joka saa hermoraunioksi jos oikeasti pitaa toisesta. Ihan sama tilanne siis sinulla kuin minullakin. Nain taas tanaan tuon opiskelukaverin sattumalta kadulla kun oli matkalla puistopiknikille (siis tolkkien kanssa) puistoon parin tutun kanssa, ja pyysi iloisesti mukaan ja oli ah niin ihastunutta koko paivan, jutteli silmat sadehtien ym. Tottakai mietin etta tasta tulee jotain. Mutta katsotaanko niin taas seuraavassa hetkessa kaikki on toisin. Jos ehdottaisin nakemista, sanoisi etta on kiire. Tai nain luulen.
En sitten tieda miten naita pitaisi kasitella.
Jos itse saisin paattaa nyt tilanteesta, haluaisin etta viettaisimme nyt kaiken naiden 'teinikatseiden' ja 'teiniajanviettojen' jalkeen yhden illan yhdessa, esim ihan dvd:ta katsoen luonani tms, ja etta saataisiin nauraa ja vitsailla yhdessa. Kaksin. Ja etta voitaisiin antaa toisen ymmartaa missa mennaan, vai mennaanko, vai tullaanko edes menemaan. Vai menisiko siina juuri koko leikin maku?? Miehet taitaa kaivata tata kissa-hiiri -leikkia enemman kuin naiset. Ehka miesta ei vaivaa tilanne samalla lailla kuin naista. Ehka han on tyytyvainen talla hetkella siihen etta valillamme on tata suloista pelia, kun mina taas (tyypillisena naisena) analysoin jokaista lausetta, sanomatonta sanaa, eletta ja hymya mielessani tuhat kertaa ja paadyn aina tuhanteen loppuratkaisuun.
Jotenkin on vaan tunne etta menee pari viikkoa niin kirjoitan taman ketjun paatteeksi etta "ei siitakaan sitten tullut mitaan, ei olla nahty enaa eika han enaa pida yhteytta tai vastaa viesteihini, mita tein vaarin?" (valmistumme nyt kevaalla eli emme enaa tapaa vanhoissa merkeissa).
Mutta onnea sinulle(kin), toivotaan etta saataisiin tolkkua tahan kaikkeen :)
Ja jos joku mies lukee tata, jokainen mielipide on tarpeen, kiitos :)
Täytyy tosiaan katsella eteenpäin. Eihän tässä minnekään kiire ole periaatteessa, mutta tämä vaivaa minua ja tuntuu etten pääse elämässä eteenpäin. Minun tuurillani tapaan jonkun mukavan miehen ja sitten juuri silloin tämä tapaus nostaa päätänsä ja haluaa nähdä/ selvittää jutun. Siinä sitä sitten miettii mitä pitäisi tehdä.. Ja onnistun varmaan pilaamaan toisen jutun sen vuoksi. Noh, minulla on paha tapa maalata piruja seinille jo valmiiksi :D
On vaan jotenkin tajunnut että ei tämä elämä nyt niin pitkä ole että kannattaa jäädä jossittelemaan (ennen olin itse paha jossittelija). Ottaa selvää jutusta kunnolla ja jos ei tunnu hyvältä niin siirtyy sitten eteenpäin. Tämä mies vaan tuntuu niin sopivalta, perhana sentään! :D Enkä ole tahallani etsimässä jotain hankalaa tapausta, koska luulin/luulen tosissani että hän on kiinnostunut. Se oli kyllä ihastusta ensisilmäyksellä - voi että. Tässä sitä nyt vaan haaveillaan taas..
Mutta toivotaan että tämän listan kirjoittajista jonkulla nappais ;) vois uskoa taas elämään :D
Luepa kirja "The Secret" (en ole varma milla nimella se on suomeksi?? mutta tuolla nimella englanniksi ainakin), saa ajattelemaan. Tuli vain mieleen tosta kun kirjotit etta maalaat piruja seinalle jo valmiiksi. Itsekin tehnyt aina samaa, mutta luen tuota kirjaa parhaillaan ja saanut ajattelemaan. Se kertoo siita, miten kaikki tassa elamassa tapahtuu ihan sen mukaan miten me ajatellaan. Jos siis ajatellaan etta "ei tasta tule mitaan kuitenkaan, tiedan sen, aina sama juttu" niin ei siita silloin tulekaan. Ah, en osaa selittaa. Suosittelen kirjaa (tai dvd:ta, se on tehty myos).
Toinen on Paulo Coelhon Alkemisti.. klisee, mutta aina niin paikkaansapitava elamasta.
Joops, lopetan kirjasuositukset tahan ;) Olet oikeassa, elama on todella lyhyt (ja nuoruus viela lyhyempi), turha sita on kuluttaa aikaa pahkailyyn, etenkin tammosia kauniita kevat/kesapaivia! :)
terve,
jos tosiaan olet niin hyvän näköinen kuin itse sanot, niin veikkaan, että käytöksessäsi on joku "turn-off", joka tulee ilmi juuri tuossa suutelutilanteessa.
oman kokemukseni mukaan on käynyt joskus niin, että on panettanut ja kulli pystyssä, mutta sitten nainen on tehnyt jotain, joka on latistanut tunnelman.
nämä asiat ovat olleet omalla kohdallani sellaisia (toki varmasti on olemassa muitakin turn-offeja):
1)haiseva hengitys tai liian kuolainen suutelu. osta jotain suuvettä tms., koska pelkkä harjaus ei välttämättä riitä
2)ollaan oltu jo touhuissa, mutta sitten muija sanoo jotain typerää/ärsyttävää/tyhmää, niin sitä vaan rupeaa kelaamaan että vittu on tyhmä ämmä. kirjoituksesi perusteella vaikutat kyllä fiksulta tyypiltä!
3)haiseva/pahalta maistuva pillu. uskomattoman monet naiset kärsivät tästä tietämättään. kiva kun meinaa nuolla pesää, niin joutuu lopettamaan kesken... siinä on vähän huono jatkaa seksiä sen jälkeen. "en mä nyt viittikään, eh.."
4)passiivisuus. siinä rupeaa kelailemaan, että pitääks tässä kaikki ite tehdä. vinkkinä naisille: jätkät tykkää kun niiden KYRPÄÄ RUNKKAA, toisin kuin naiset taas tykkäävät siitä kun heitä hyväilee enemmän joka puolelta ihoa, tosin pesääkin pitää hieroa. mutta siis oma mielipide on että 90% naisista lääppii ihan liikaa. tekis mieli sanoa että ota nyt se helkkarin kyrpä jo käteen.
toivottavasti tästä on apua sinulle. älä pahastu suorasta puheestani :)
dude
Heipahei dude,
Kiitos miehen mielipiteesta :) Tassa sita taas nakee eron naisen ja miehen valilla: me naiset analysoidaan kaiken maailman sanomisia ja tekemisia ja sanomatta jattamisia ja katseita, ja itse olet miehena sita mielta etta kyse on vain nyt pelkastaan jostain sankyjuttuihin liittyvasta. Hmm. Kasittaakseni ei pitaisi olla mikaan noista ongelma omassa tapauksessani, ja kohtiin 3-4 nyt ei olla viela edes paasty koska olen kantapaan kautta sen oppinut etta antamalla kaiken hei menettaa kaiken heti.
Mutta eihan kyse ole ollut siita ettako mies olisi lannistunut suutelutilanteessa. Pain vastoin, silloin kylla ollaan innoissaan ja jaksettaisiin peuhata koko yo ja aamulla taas ja ja ja ja ja, mutta sitten ei taas kuulu mitaan kun lahtee. Kunnes taas nahdaan jossain vaiheessa, kaikki taas ah mukavaa, ja taas sama alusta - toisesta ei kuulu pitkaan aikaan, tai kuuluu mutta laimeasti.
Ah, en tieda. En jaksa miettia, miten voi olla nain vaikeaa. Tykkaa, ei tykkaa. Haluaa nahda, ei halua nahda. Kylla, ei. Mika siita tekee siis niin vaikeaa.
Pitaisiko laittaa viestia tuolla opiskelukaverille? Naimme tosin juuri yliopistolla, tai siis koko paivan tanaan. Tuntuisi siis tyhmalta viestittaa kun huomena naemme taas samassa paikassa.
Kavelin tuossa juuri yliopistolta kotiin miespuolisen kaverini kanssa (eri tyyppi siis kuin tama josta olen puhunut, tama kyseinen pelkka kaveri) joka jutteli omasta suhteestaan (nainen on tuttavani ja mies tietaa sen mutta olemme hyvia tuttuja taman miehenkin kanssa ja puhui siis luottavaisesti) ja valitti etta kun naisesta ei tieda haluaako se nahda tanaan illalla vaiko ei. Etta han hermostuu kun ei tule suoraa vastausta joten han vaan sitten kirjoitti etta "ilmoita siis jos haluat etta tulen". Han sanoi etta hanelle oli kerran sanonut nainen etta han on "liian helppo" eli siis oli aina valmiina tapaamaan kun nainen ehdotti, joten nainen sai tarpeekseen ja pisti poikki. Nyt tama kuulemma kummittelee miesta ja siksi han pelkaa pyytaa nykyista tapaamaan koska pelkaa etta on taas "liian kaytettavissa". En voinut kuin nauraa - nayttaa siis olevan samantapaisia ongelmia ihan jokaisella, sukupuoleen katsomatta...
Kyllä taas saa miehiltä niin syvällisiä ja filosofisia vastauksia että... väkisinkin pistää miettimään, että jos me tällaisten kanssa edes yritetään muodostaa jonkinlaista suhdetta niin eihän siitä edes voi tulla mitään! :)
Itse tapasin myös jokin aika sitten opiskelubileissä yhden pojan, jonka tunnen jo pitemmältä ajalta, hän oli mielestäni ihastunut minuun jo alusta alkaen (ainakin vähän), itse lämpenin vasta myöhemmin. Tapasimme siis bileissä ja päästiin vihdoin läheisempään kontaktiin, siis vain suutelua, halailuja, juttelua, yhdessä tanssimista. Oli tosi ihanaa ja poikakin vaikutti tosi kiinnostuneelta, puhui kauniita jne. Sitten tavattiin kahdesti jälkikäteen, poika otti molemmilla kerroilla yhteyttä ja ehdotti tapaamista. Molemmat tapaamiset olivat vähän... no, outoja. Tultiin juttuun ihan hyvin, mutta jotenkin ei vain loksahtanut jotain kohdalleen. Poika vaikutti koko ajan jotenkin tosi etäiseltä, en tiedä onko ujoutta vai mitä? Kuitenkin laittoi viestin jälkeenpäin, kyseli ihan tava-asioita ja vastasin, sitten ei taas kuulu mitään. Nyt en oikein tiedä kiinnostaako tyyppiä ollenkaan vaiko onko vain ujo?? Pitäisiköhän minun sitten ottaa yhteyttä?
Itse sitä aina miettii päänsä puhki tällaisia asioita, ajatteleekohan se ollenkaan minua? :) Siksi oli kiva lukea, että on kai sitä miehilläkin joskus samanlaisia ongelmia... Kuka nainen on muuten niin hullu, että pistää välit poikki kun mies on "liian tavattavissa"??? Sano sille kaverillesi, että naisessa oli vika tällä kertaa :)
terve,
jos asiat eivät selkene, niin tapaan mielelläni sinut ja kerron jos nonverbaali viestintäsi on ristiriidassa suullisen ulosannin kanssa. itsekin paljon kelailen tällaisia juttuja. ihmisten eleitä, puheen vivahteita.
multa kysyttiin intissä usein, olenko vittuuntunut, vaikka olen aivan hyvällä tuulella. ärsyttävää kun oma elekieli sotii kantajaansa vastaan.
niin, lähde toki treffeille mun kans, niin tsekataan mitä sus on vikana :) eihän näitä asioita voi selvittää näyttöpäätteen takaata.
ite kans yo-opiskelija, komeeks kehuttu jne :P ainiin, mullekin on sanottu et saisin kenet vaan, hehee...
dude
Heh, ihan samanlainen tilanne siis itsellasi kuin minullakin. Mika ihme noita miehia vaivaa?? :) Ehka se on ujoutta tai jotain, en tieda. Kun sinun tapauksessakin mies selvasti kiinnostunut. Oletko itse ottanut haneen yhteytta? Jos et, suosittelen etta pistan normiviestin ja katot miten mies vastaa. Ehkei ole varma sinun tunteistasi, tai jotain. Mista muustakaan se voi johtua.
Tapasin omani juuri tuossa ennenkuin aloin kirjoittaa tata vastausta. Tulin yliopistolle ja han naki minut istumassa taalla koneella ja tuli oikein erikseen tuolta juttelemaan ja juteltiin jutun jutut (siis opintoihin liittyen) ja ah niin suloista. Mutta kun niin haluaisin etta voitaisiin nahda taman rakennuksen ulkopuolellakin, viettaa aikaa yhdessa. No, ehka kiirehdin.
Laitapa sille miehellesi viestia ja tarkista tilanne. Et meneta mitaan, ja paasetpa ainakin vahan pidemmalle pohdinnoissasi.
Sanoin muuten juu tuolla kaverilleni, jolle nainen oli sanonut etta on 'liian helppo', etta siina naisessa oli kylla pahasti vikaa. Nauroin oikein. Mies oli yllattynyt ja kysyi etta niinko. ja sanoin etta yleensa se menee taysin toisinpain eli nainen haluaa nahda ja mies ei. Mies jai oikein miettimaan asiaa.. joten tajusin ettei han ainakaan ollut ajatellut edes asiaa nain pain!
Hmm, taidankin jutella lisaa miehen kanssa kun nahdaan taas, saa avartaa maailmaa nyt mulle oikein kunnolla :) Kerron sitten sinullekin taalla jos saan miespuolisia vinkkeja (muita siis kuin tama herra Dude:n antamia erittain henkisia ja alyllisia vinkkeja)...
Hei Dude,
Kiitos tarjouksestasi. Valitettavasti minun on nyt jatettava tarjous valista, vaikka oletkin ihan yo-opiskelija ;) (sepa ei kuule kerro viela yhtaan mitaan..)
Sita paitsi, jos elaman analysiisi ja ihmisten analysoiminen jaavat sinulla suutelun analysoinnin tasolle, en usko etta meilla olisi paljon yhteista.
Harmi. Olethan yo-opiskelija.
Anteeksi.. :)
nähnyt sitä miestä monta päivää putkeen ja heti oot pyytämässä lisää, sitä alkaa ahdistaa.
miehet ei tykkää siitä, että niiden perään soitellaan melkein joka päivä ennen kuin kunnolla edes tunnetaan, ne tykkää naisista, joita pitää tavoitella eikä sellaisista, jotka ite on koko ajan vinkumassa "millon nähdään?!"
on mulla ollu sellasiakin miehiä jotka olis halunnu nähdä ihan koko ajan ja sitten on alkanu itseään ahdistaa. Kyllä täytyy omat menonsa olla, mutta voi sitä silti yhteyttä pitää?
Joo no tuohon en kylla itse syyllisty, en todellakaan roiku miehessa - enka pyyda nakemaan - kerran laitoin talle opiskelukaverille viestin etta tuletko kaymaan, mutta tamakin poikkeus itseltani. Pidan itsekin siita etta mies 'iskee' alussa ja tiedan etta mieskin nauttii siita, tiettyyn rajaan asti. En siis todellakaan ole saatavilla 24/7... ja se, etta jos nahdaan joka paiva, ei kasittaakseni ole roikkumista koska emmehan tapaa siksi etta roikkuisin perassa, vaan siksi etta satumme opiskelemaan samaa alaa, samassa yliopistossa.
Oletko tullut ajatelleeksi sellaista vaihtoehtoa, että mies ei vain ole tarpeeksi kiinnostunut sinusta?
Kiinnostunut mies kyllä ottaa yhteyttä ja haluaa tavata ja olla kanssasi. Miehet eivät ole niin monimutkaisia olentoja kuin naiset, sen kyllä tietää jos mies on kiinnostunut. Ja jos ei ole, niin sittenhän sinun ei kannata haaskata aikaasi sellaiseen mieheen.
Mikset etsisi itsellesi miestä joka ON kiinnostunut sinusta?
Hei,
Tuota tassa olenkin kasittaakseni pohtinut koko keskustelun ajan etta onko mies kiinnostunut vai ei, ja miksi miesten kiinnostus lakkaa aina tietyn ajan jalkeen. Jos olisit lukenut koko ketjun, olisit saattanut huomatakin asian pointin. Sitahan tassa juuri olen miettinytkin etta kun valilla ollaan kiinnostuneita, valilla ei. Siita siis olen yrittanyt ottaa selvaakin tassa viime ajat.
Tanaan taas kavi niin etta istuin yliopiston kahvilassa kahvilla kaverini kanssa jutellen, kun han sattumoisin meni ohi, oli matkalla kavereidensa kanssa puistoon ja suorastaan repi minut mukaansa. Ei siis lahtenyt poydan vieresta ennenkuin lahdin mukaan, vaikka selitin etta tentti tulossa (han tiesi etta lahtisin mukaan kuitenkin). Odotti viela ulkonakin etta sain kamat kasaan, kun kaverinsa menivat edella. Vietimme taas mukavan paivan porukassa auringossa maaten. Jos han ei ole kiinnostunut, syon kylla pelihousuni. Mutta noh, toisaalta, tama on nahny sataan kertaan, ensin ollaan innoissaan nakemassa ja sitten haivytaan kuin pieru saharaan, kuten vanhempani aina sanovat..
Mutta olet aivan oikeassa, suurin vaihtoehtohan tassa on juuri se etta ehkei han olekaan tarpeeksi kiinnostunut. Mutta sitahan olemme tassa juuri yrittaneet pohtia, etta mika on kun ensin ollaan niin mukavia ja sitten yhtakkia vaana ina hiljennytaan.
No hei, mun pointtini oli että kun mies on OIKEASTI kiinnostunut sinusta, sinun ei tarvitse sitä kiinnostusta arvailla tai miettiä tai spekuloida. Tai ainakaan yrittää selvittää asiaa keskustelupalstalla!
Hyvää jatkoa ja pidä rima korkealla, ei kannata tyytyä sellaisiin miehiin, joiden kanssa täytyy arvailla. Parempiakin vaihtoehtoja on. Sanon kokemuksesta. :)
Heti kun valitin taalla asiasta aikaisemmin.. nyt nama molemmat tapaukset alkanu pommittamaan oikein olan takaa. Ensimmainen tapaus tekstasi eilen 4 kertaa (!), tanaan kerran. Opiskelukaveri on viestitellyt joka paiva ja olemme nahneet taas usein normaaleissa merkeissa ja on todella ystavallista ja silma loistaa. Naemme huomena.
Kaiken lisaksi viela exani on alkanut rimputtaa ja katumaan. Ei, en ota takaisin, mutta kuitenkin.
Mistas nyt tuulee?
No sinulla näyttää nyt vientiä riittävän. Ehkä on kevättä rinnassa näillä miehillä!! ;)
Itse tosiaan laitoin kehotuksestasi viestiä tälle pojalle, ja ollaan nyt parin viikon ajan tekstailtu puolin jos toisin, yleensä miehen aloitteesta. Nähtiinkin kerran baari-iltana, oli taas kivaa pusuttelua ja halailua, ah niin mukavaa. Mutta kun ollaan molemmat selvin päin ja törmätään esimerkiksi koululla, niin on niiiiin vaikeaa. Poika on taas tosi etäinen ja ei siihen oikeen saa mitään kontaktia... ujostuttaako? Luulisi, että kiinnostusta kuitenkin on, kun viestiä kerran laittaa.
Herra viestailee ihan normaaliasioista: koulusta, töistä, mitä on tehnyt päivän aikana. Samoissa aihepiireissä liikkuu keskustelu kun näemme selvinpäin, mutta jotenkin ei päästä puusta pitkälle. Minkäänlaista "flirttiä" ei oikein ole ilmassa... Humalassa kuitenkin on tosi kiihkeää, pussailua ja mukavia sanoja. Onko asia nyt niin, että herraa kiinnostaa vaan humalassa vai onko niin ujo, ettei osaa lähestyä selvinpäin?
Sovimme että tapaamme lähiaikoina ja puhumme asioista. Pelottaa kuitenkin mennä koko tilanteeseen kun jos kumpikaan ei osaa puhua muusta kuin koulusta. Miten saisin keskustelua vietyä luontevasti vähän syvemälle? Kommentteja kiitos :)
Noniin, hyva juttu etta teit alotetta! :)
Tuo on kylla kuin kopio minusta ja tuosta opiskelukaverista. Ihan sama juttu. Olimme nyt viikonlopun opiskeluporukassa juhlimassa muualla, vietimme siis 4 paivaa saman katon alla. Humalassa hirveaa pelia, suutelimme joka ilta, vietimme jokaisen yon yhdessa (ei seksiin asti kuitenkaan, rajoitin taas) mutta sitten selvin pain.. ah. Ottaa kylla huomioon yli muiden paikalla olijoiden, on ystavallinen, juttelee jonkun verran, nauraa kun kaverit vihjailee, ja kaverinsakin sanoivat moneen kertaan etta on todella kiinnostunut minusta.. mutta. Kun tuntuu ettei se mene minnekaan. Kaverinsa sanoivat etta han on liian ujo kaikkien seurassa koska kaverinsa v*ttuilevat hanelle vitsaillen aina minusta, ja siksi han kuulemma on hiljainen muiden aikana. Mutta en tieda. Okei, voin kylla tehda aloitetta pariin kertaan mutta en jaksaisi sita etta joudun aina olemaan se eka.
Sama juttu siis kuin sinullakin. En tieda onko se ujoutta vai mita. Olen myoskin paattanyt ottaa asian puheeksi jos/kun naemme kaksin seuraavan kerran. Mutta pelkaan samaa kuin sinakin, eli etta meneeko se vain vaivautuneeksi opiskelusta puhumiseksi, ja jos yritan viela vakavaksi, tunnen oloni tyhmaksi. Koska tiedan etta han ei vakavaa keskustelua uskalla (?) aloittaa.
Kuitenkin todella leikkisa ja aina vitsailemassa, mutta ujo sitten minun suhteeni.. no toisaalta, kaikki ymparilla ovat huomanneet asian, mutta.. en tieda!! Ollaan samassa tilanteessa sun kanssa :) Pitaako tassa ryhtya Matildaksi kaulimen kanssa etta tilanne etenisi??!! ;) Jossei kuitenkaan.
Oikeestaan tosi ihanaa kuulla et muillakin on samanlaisia "käynnistysvaikeuksia", etten se ole ainoastaan minä joka ei saa tätä toimimaan :)
En ole kyseisen pojan kavereita tavannut ollenkaan, joten en ole saanut siltä puolelta mitään vinkkiä. Meillä on kuitenkin yhteisiä tuttuja, joiden mielestä poika ei ole yhtään ujo. Mutta voihan olla, että minun kanssani on erilaista jos todella on kiinnostunut. Ujous riippuu varmasti pitkälti tilanteesta ja ihmisestä, ainakin omalla kohdallani. Hankala on vain kuvitella, että joku jännittäisi minua niin paljon, kun itsekin olen näin epävarma!
Tuntuu, että välillämme on "muuri" aina kun olemme selvinpäin. Pitäisi varmaan molempien juoda itsensä vahvaan humalaan että voisimme vihdoin jutella näistä asioista :) Aika säälittävää sinänsä.
Sinulla tilanne mielestäni on paljon selvempi: jos pojan kaveritkin ovat kerta noin selvästi sanoneet, että tyyppi on kiinnostunut, voi kyse olla minusta vain ujoudesta! Ongelma meillä on kyllä sama: miten tuollaisen vakavan keskustelun voi parhaiten aloittaa?? Miehet antakaa vinkkejä!
Vitsi minun pitäisi opiskella ahkerasti mutta en osaa keskittyä ja siispä roikun vaan täällä netin keskustelupalstoilla... ei hyvä.