Mitä tehdä vai tehdäkö mitään?

Moi kaikki!
Tämä ei varmaan ongelmana pahimmasta päästä ole mutta ajattelin kumminkin
kokeilla, josko neuvoja löytyisi, että miten tällaiseen tilanteeseen pitäis suhtautua.

Elikkäs olen ollut nyt naimisissa kolmisen kuukautta ja avoliitossa saman
naisen kanssa sitä ennen jo neljä ja puoli vuotta. Tänä aikana ovat appivanhemmat-
kin tulleet "tutuiksi". Huomannut vaan olen, että kun ei olla samalla aaltopituudella
niin ei. Maailmankuvat, luonteet ja mielenkiinnon kohteet täysin erit.

Tätä taustaa vasten päästään varsinaiseen ongelmaan: appivanhemmat ovat
vastikään eronneet. Tämä tapahtui siten, että anopilla oli ollut rinnalla
toinen suhde jo pari vuotta, kunnes viime syksynä otti ja lähti pois yhteisestä kodista. Asuvat
pikkupaikkakunnalla ja anoppi vuokrasi kerrostaloasunnon aivan
vanhan kodin läheltä, jossa nyt siis asuu uuden äijän kanssa. Kumminkin välit heillä
on edelleen "hyvät" ja anoppi käykin paljon vanhassa kodissaan kun lapset ovat
siellä käymässä jne. Ja niillä käynneillä hän on aivan kuin kotonaan, huseeraa,
hääräilee ja määräilee ex-miestään aivan samoin kuin ennenkin. Ja appeni, joka
ei yksinkertaisesti pysty suuttumaan mistään, antaa anopin kohdella itseään
näköjään miten vain. Anoppi huomauttelee ja määräilee apen pukeutumisesta.
moittii taloa epäsiistiksi ja rupeaa pyyhkimään siellä pölyjä! Lisäksi utelee koko
ajan apen tekemisistä, mutta vaikenee omistaan. OMAN OIKEUDENTUNNON
TAKIA TOMMOSTA ON SIETÄMÄTTÖMÄN RAIVOSTUTTAVAA SEURATA VIERESTÄ!!!
Eli kysymys kuuluukin: voiko tuohon puuttua jotenkin vai onko vaan niiden välinen asia?
Appiukko on muutenkin ollut erosta hajalla.
Kiitos mielipiteistä!
21635
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Moi Käyrä korkealla,

Ekana tuli mieleeni, että anna niiden vain hoidella sotkunsa ja tottahan se on, ettet tiedä kaikkea heidän avioliitostaan. Vaikka appi nyt onkin se raukka ja hylätty, niin liitossa on taatusti myös omat luurankonsa kaapissa ja kenties anoppisi on syystä hakeutunut uuden miehen seuraan.

Anoppi taitaa muutenkin olla niitä vanhan kansan naisia, jotka touhuavat ja hoitavat miehiä. Ja luulisi hänellä riittävän haastetta uuden ukon kanssa riittämiin kuin roikkua kahden välillä hoitelemassa molempia. Onkohan anoppi nyt aivan varma, mitä tuli tehtyä? Eikö hän vieläkään ole päättänyt kunnolla kenen kanssa on ja missä asuu.

Joten mielestäni sinä voit osoittaa myötätuntoasi appea kohtaan harkitusti ja ainakin koettaa kysellä miltä nuo anopin vierailut tuntuvat? Ehdota anopille muuttoapua eli kysy ovelasti onko hänellä mahdollisesti jäänyt taloon jotakin, koska näkyy nurkissa yhä pyörivän (en osaa muotoilla lausetta, koska en tunne ihmistä). Tai vitsaile uuden appiukon kanssa siitä, miten anoppi hoitaa puolen kylän huushollit kauppareissulla tmv. Kunhan vain olet varovainen ja vältät loukkaamasta. Hyvässä lykyssä viestisi menevät perille ja joku saattaa haluta puhua kanssasi ehkä enemmänkin.

Minä en suosittele asettumista kenenkään puolelle, koska aikaa myöten saat maksella siitä kuitenkin. Vaimosi on vieläkin hankalammassa asemassa ja kuuntele häntäkin, mitä hän on mieltä lankeamatta kuitenkaan puolueelliseksi. On hyvä säilyttää hyvät välit kaikkiin eritoten, jos aiotte hankkia omia lapsia. He tarvitsevat jokaisen isovanhempansa.

Ainoa selkeä ja suora toiminta, jota voit tehdä on soitella apelle ja kysellä useammin hänen vointiaan. Pyytäkää teille kylään ja osoittakaa tekojenne kautta välittävänne hänestä. Hän tottakai tarvitsee tukea, mutta vanhemmille voi olla melkoinen kynnys puhua asioistaan omille aikuisille lapsilleen tai heidän puolisoilleen. Kannattaa kuitenkin yrittää.

Olet upea vävy!

Äänestä
  • Moi Henna!
    Kiitos kommentistasi. Ongelmana vaan on, ettei mulla yksinkertaisesti ole
    appiukon kanssa semmoisia "välejä" että me puhuttais mistään vakavista
    asioista. Toisaalta appiukko on perinteinen tuppisuu, eli ei aivan läheisimpiään
    lukuun ottamatta todellakaan puhu ongelmistaan. Toisaalta taas semmoinen
    ei ylipäätään ole kuulunut heidän perheensä kulttuuriin eli että ongelmista
    puhuttais avoimesti. Kaikki ikään kuin vaan vaietaan ja lakaistaan pois. Se mulle
    just vaikeaa onkin, kun itse on tottunut siihen, että vaikeat asiat voitetaan
    puhumalla ne selviks, vaikka vähän vieraampienkin kanssai.

    Sietämätöntä tässä tilanteessa on just se kun oikein kihisee että pitäisi sanoa
    jotain, mutta toisaalta "eihän se mulle kuulu". Sitä touhua vaan pitää seurata
    vierestä... No katsotaan kehittyykö tilanne jotenkin. Anopista taas olen varma,
    että kyseessä on henkilö joka "haluaa kaiken": toisaalta piti saada oma vapaus
    lähteä mutta toisaalta pitää voida vielä kontrolloida ex-miehen elämää. Se täösä just
    mun mielestä on väärin, kumpaakin ei kuulu saada vaan pitää ymmärtää
    myös luopua.

    Mistä muuten päättelet, että olen hyvä vävy ;-) ?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Käyrä korkealla kirjoitti:

Moi kaikki!
Tämä ei varmaan ongelmana pahimmasta päästä ole mutta ajattelin kumminkin
kokeilla, josko neuvoja löytyisi, että miten tällaiseen tilanteeseen pitäis suhtautua.

Elikkäs olen ollut nyt naimisissa kolmisen kuukautta ja avoliitossa saman
naisen kanssa sitä ennen jo neljä ja puoli vuotta. Tänä aikana ovat appivanhemmat-
kin tulleet "tutuiksi". Huomannut vaan olen, että kun ei olla samalla aaltopituudella
niin ei. Maailmankuvat, luonteet ja mielenkiinnon kohteet täysin erit.

Tätä taustaa vasten päästään varsinaiseen ongelmaan: appivanhemmat ovat
vastikään eronneet. Tämä tapahtui siten, että anopilla oli ollut rinnalla
toinen suhde jo pari vuotta, kunnes viime syksynä otti ja lähti pois yhteisestä kodista. Asuvat
pikkupaikkakunnalla ja anoppi vuokrasi kerrostaloasunnon aivan
vanhan kodin läheltä, jossa nyt siis asuu uuden äijän kanssa. Kumminkin välit heillä
on edelleen "hyvät" ja anoppi käykin paljon vanhassa kodissaan kun lapset ovat
siellä käymässä jne. Ja niillä käynneillä hän on aivan kuin kotonaan, huseeraa,
hääräilee ja määräilee ex-miestään aivan samoin kuin ennenkin. Ja appeni, joka
ei yksinkertaisesti pysty suuttumaan mistään, antaa anopin kohdella itseään
näköjään miten vain. Anoppi huomauttelee ja määräilee apen pukeutumisesta.
moittii taloa epäsiistiksi ja rupeaa pyyhkimään siellä pölyjä! Lisäksi utelee koko
ajan apen tekemisistä, mutta vaikenee omistaan. OMAN OIKEUDENTUNNON
TAKIA TOMMOSTA ON SIETÄMÄTTÖMÄN RAIVOSTUTTAVAA SEURATA VIERESTÄ!!!
Eli kysymys kuuluukin: voiko tuohon puuttua jotenkin vai onko vaan niiden välinen asia?
Appiukko on muutenkin ollut erosta hajalla.
Kiitos mielipiteistä!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu