Onko kellään kokemuksia tai joku kuka olis samassa tilanteessa?Eli,tyttöystävä lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.Tullaan näkemään ehkä joka toinen viikonloppu.Nyt olen alkanu miettimään tätä suhdetta,että voiko tälläinen toimia kun noista teekkareiden opiskeluriennoista liikkuu monenlaista tarinaa ja viikotkin menee biletyksen merkeissä.Itsellä ei ole ongelmaa houkutuksista kun työt velvoittaa heräämään ajoissa.
Nyt kun saa kuulla miten melkein joka päivä on opiskelijabileitä niin alkaa itse hajoamaan sisältä.Vielä kun ollaan nuoria ja "kauniita" niin vientiä varmasti riittää.
Eli onko kellään kokemusta vastaavasta ja miten kävi suhteen. Itse en olisi valmis lopettamaan,koska vihdoinkin on joku kenestä oikeesti välittää.
Tää nyt oli tämmöstä terapiaa kirjotella tänne.
Nyt kun saa kuulla miten melkein joka päivä on opiskelijabileitä niin alkaa itse hajoamaan sisältä.Vielä kun ollaan nuoria ja "kauniita" niin vientiä varmasti riittää.
Eli onko kellään kokemusta vastaavasta ja miten kävi suhteen. Itse en olisi valmis lopettamaan,koska vihdoinkin on joku kenestä oikeesti välittää.
Tää nyt oli tämmöstä terapiaa kirjotella tänne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itelläni on kokemusta kaukosuhteista lukioajalta..
Ihan hyvin kyllä toimi, tosin voi olla etten ollut ko.pojan kanssa kovin tosissani (näin jälkeenpäin mietittyäni) koska ikäväkään ei ollut mikään ihan älytön.
Nyt kuitenkin on eri tilanne. Itse harkitsen koulun vaihtamista.. jolloin nykyisen poikaystäväni kanssa nähtäisiin ehkä viikonloppuisin. Kyllä vähän olen miettinyt jatkaisinko kouluni tuolla missä nyt olen, ja tod. näk suhdekin "toimisi paremmin".
Toisaalta kaukosuhteessa toisen näkeminen on aina maailman ihanin asia (suunnilleen) ja jos sun tyttöystäväsi on kuitenkin muuttamassa niin kannattaahan sitä kokeilla (: toisille kaukosuhteet sopii. Ite en tiedä uskaltaisko ottaa riskiä ja testata sopiiko.. toisaalta koulu jossa nyt opiskelen, ei kauheasti innosta.. ):
-Vinkkejä saa mullekin antaa..ja neuvoja (:
Nähtävästi syksy ja koulujen alku erottaa monia rakastavaisia. Minä jäin tänne kun poikaystävä lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, jopa toiseen maahan. Jos teillä on suhteessa rakkautta (molemmin puolin) niin ei se tyttös juhlimiseen kaadu. Näätte sentään aika usein. Eihän se helppoa ole. Mulla ainakin on välillä vähän epäluuloja siitä että onko kaikki ihan normaalisti vielä ensi keväänäkin, kun hän siis tulee lopullisesti takaisin Suomeen. Ei ole tarkoitus lopettaa suhdetta. Tunteet on tosi vahvat ja tunnen löytäneeni elämäni miehen. Jaksan kyllä odottaa. Tsemppiä teille! Ja LUOTA tyttöystävääsi! :)
Rakkaani on toisella puolella maapallon.Ero kestää vuoden mutta näemme noin 3 kk välein.Viikon olen jo yksin kerinnyt kärsimään,eikä mielessäni käy edes pientä ajatusta siitä,että suhteemme menisi katkolle tai poikki.Tosi rakkaus kestää pahimmatkin myrskyt.Tunteiden puolesta pahin myrsky on minulla juuri nyt,mutta tiedän kaiken olevan vain väliaikaista ja pääsen lopulta hänen syliinsä.Eikö odotus kannatakin.Ne ketkä kokeneet voivat varmasti kertoa?
Mutta kolme vuotta tuntuu niin pitkältä ajalta olla tuollaisessa jotenkin puolinaiselta tuntuvassa suhteessa.. Henkisesti raskasta.
Jätkä lähti 4 vuoden seurustelun jälkeen armeijaan ja ollaan jo sovittu että ikinä ei enää olla erossa, eli opiskelupaikat otetaan samalta paikkakunnalta. Tai ainaki niin et voidaan asua saman katon alla. Kyllä sitä nyt 20 kilsaa ajaa joka päivä ihan sen takia että saa olla rakkaansa kanssa =)
Olen lähdössä ihan piakkoin ulkomaille opiskelemaan Euroopan parhaimpaan kouluun. Ja avomies jää kotiin. Ensin pidämme 3viikkoa lomaa ja sitten näemme kerran ennen joulua. Mitenköhän sitä kestää kun jo nyt tulee ikävä viikon työmatkan aikana.
Mutta puhelimet ja sähköpostit on kovassa käytössä. Eiköhän se puoli vuotta mene sutjakasti! :-)