Kun tavattiin olin naimisissa, eroamassa kylläkin jo ja hän avoliitossa, lähinnä taloudellisista syistä enää.
Erosin ja muutimme yhteen. Jälkeenpäin sain selville, että hän oli pettänyt minua hetimmiten yhteenmuuttamisen jälkeen. Osasyynä paniikki liian nopeasta yhteen muuttamisesta ym. Keväällä hän petti toistamiseen saman naisen kanssa. Se kerta oli yritys estää asian julkitulo, saada nainen pidettyä hiljaa. Sitten hän kuintenkin tajusi mitä on tehnyt ja oli päättänyt lopettaa koko pelleilyn. Sain asian kuitenkin selville. No se siitä. En ole vieläkään päässyt asian yli. Mieheni on vakuuttanut että ei tee sitä enää. Uskonko vai en, en tiedä.
Riitamme ovat kevään aikana muuttuneet hurjiksi, kirjoitin siitä jo tuonne riidat ja sopiminen-puolellekin.
Eli miehessäni on arkipäivän asoita jotka ärsyttävät minua. Hän ei ole lopullisesti muuttanut tapojaan, vaikka vähän aikaa yrittääkin olla kuten toivoisin. Jättää vaatteita mihin sattuu, syö olohuoneessa katsellen tv:tä, myös vkonloppu-aamuisin jolloin olisi kiva syödä yhdessä, rauhassa. Pelaa liikaa ja liian intensiivisesti tietokoneella ja pleikkarilla. Ei tykkää liikkua kanssani. Ei tykkää olla puutarhassa möyrimässä tai tekemässä miesten juttuja. Lyhyesti sanottuna kerrostaloihminen ja asumme paritalossa.
Arvostamme aivan eri asioita ja elämäntyylimme on aivan erilainen.
Riitamme tosiaan, ovat muuttuneet fyysisiksi. Hän v-tuilee, haukkuu, solvaa, ivallisesti ja tietäen että se ärsyttää ja satuttaa. Jostain syystä olen alkanut reagoida yrittämällä lyödä. Hän hermostuu totaalisesti tästä ja ottaa käsistäni kiinni, yrittää vääntää niitä selän taa. Tämä saa minut suuttumaan entistä enemmän, en suinkaan rauhoitu. Rimpuilen ja riuhdon, yritän purra ja tartun paitaan kiinni, raavin. Monesti kaadumme lattialle minä alimmaisena. Tähän se yleensä loppuu. Mieheni on alkanut myös tehdä samoin kun minä, jos revin hiuksista, hän repii myös, jos puren hän puree. Tosin huomattavasti kevyemmin, minä taas teen kaiken täysillä, ihan kuin joku mielipuoli olisi saanut minussa vallan.
Hän haukkuu hulluksi joka joutaisi mielisairaalaan ja kaikki ex:nikin varmasti ovat samaa mieltä, olen bitch ja vähä-älyinen. Nämä sanoo vain todella suutuksissaan, mutta silti...on soittamassa polisiille ja hankkimassa lähestymiskieltoa, jolloin joutuisin omasta kodistani pois siksi aikaa kun hän löytää asunnon. Kaikkea erittäin rankkaa henkistä alistamista, joka saa minut pelkäämään omaa asemaani omassa kodissani. Jälkeenpäin on sanonut ne vaan satuttaakseen, mutta onko kuitenkaan?
Suutuspäissäni sanon hänelle joskus, tänne ei ole tulemista enää, sitten hän onkin yötä poissa kotoa. Milloin missäkin, mutta mistä tiedän, että asiaan ei liity kapakasta hankittua yhden illan naista. Yleensä riitelemme selvinpäin ja nämä tänne ei ole tulemista-kommenttini tulevat sitten kännissä.
Hän on sanonut, että jos minä haukun häntä, hän aivan varmasti vastaa samalla mitalla. Olemme molemmat temperamenttisia, todella.
Minä kaipaisin erilaista asennetta. Antaisi pahimman kiukkuni mennä ohi, niin rauhoittuisin. Minulla oli ennen sellainen mies, ja emme riidelleet juuri ollenkaan. Minä riitelin itsekseni ja kohta huomasin, kuinka typerä olinkaan ollut. Enemmän kärsivällisyyttä, enemmän pitkää pinnaa.
Olenko hullu, minulla oli sellainen mies jonkalaisen nyt haluaisin takaisin. Kuitenkin erosimme ja kaipasin jotain erilaista, sainkin sellaista sitten. En siis ex:ääni halua takaisin, vaan samantyylisen luonteen omaavan miehen, joka kunnioittaa ja arvostaa minua, joka ei heti joka kiukunpuuskaan tartu vaan miehekkäällä otteella luovii minut sen ohi.
Silloin kun meillä on asiat hyvin, ne ovat hyvin ja kaikki on ihanaa. Tunteemme ovat voimakkaat, seksi intohimoista ja osoitamme molemmat hellyyttä ja rakkautta paljon. Mutta sitä ei valitettavasti kestä montaa päivää kerrallaan.
Pitääkö minun mennä hoitoon kiukkuiluni takia, lopetammeko suhteen. Kumpikin on väsynyt tappelemaan, molempia se satuttaa henkisesti, kumpikin pelkää, että joku kerta vahingossa toista sattuu toden teolla pahasti. Olemme oravanpyörässä, emme voi käydä asioita jotka rassaavat suhdetta läpi, koska siitä tulee riita. Tarvitsisimme ilmeisesti ulkopuolista apua.
Tiedän käyttäytyväni väärin ja typerästi. Mietin, onko minulla tarve kostaa miehelleni pettämiset, kaikki yötä kotoa poissaolot ja haukkumiset näin?
Tulipas pitkä teksti...pää on sekaisin, oli hyvä purkaa asioita tänne. Kellekään en kehtaa tilanteesta kertoa.
Erosin ja muutimme yhteen. Jälkeenpäin sain selville, että hän oli pettänyt minua hetimmiten yhteenmuuttamisen jälkeen. Osasyynä paniikki liian nopeasta yhteen muuttamisesta ym. Keväällä hän petti toistamiseen saman naisen kanssa. Se kerta oli yritys estää asian julkitulo, saada nainen pidettyä hiljaa. Sitten hän kuintenkin tajusi mitä on tehnyt ja oli päättänyt lopettaa koko pelleilyn. Sain asian kuitenkin selville. No se siitä. En ole vieläkään päässyt asian yli. Mieheni on vakuuttanut että ei tee sitä enää. Uskonko vai en, en tiedä.
Riitamme ovat kevään aikana muuttuneet hurjiksi, kirjoitin siitä jo tuonne riidat ja sopiminen-puolellekin.
Eli miehessäni on arkipäivän asoita jotka ärsyttävät minua. Hän ei ole lopullisesti muuttanut tapojaan, vaikka vähän aikaa yrittääkin olla kuten toivoisin. Jättää vaatteita mihin sattuu, syö olohuoneessa katsellen tv:tä, myös vkonloppu-aamuisin jolloin olisi kiva syödä yhdessä, rauhassa. Pelaa liikaa ja liian intensiivisesti tietokoneella ja pleikkarilla. Ei tykkää liikkua kanssani. Ei tykkää olla puutarhassa möyrimässä tai tekemässä miesten juttuja. Lyhyesti sanottuna kerrostaloihminen ja asumme paritalossa.
Arvostamme aivan eri asioita ja elämäntyylimme on aivan erilainen.
Riitamme tosiaan, ovat muuttuneet fyysisiksi. Hän v-tuilee, haukkuu, solvaa, ivallisesti ja tietäen että se ärsyttää ja satuttaa. Jostain syystä olen alkanut reagoida yrittämällä lyödä. Hän hermostuu totaalisesti tästä ja ottaa käsistäni kiinni, yrittää vääntää niitä selän taa. Tämä saa minut suuttumaan entistä enemmän, en suinkaan rauhoitu. Rimpuilen ja riuhdon, yritän purra ja tartun paitaan kiinni, raavin. Monesti kaadumme lattialle minä alimmaisena. Tähän se yleensä loppuu. Mieheni on alkanut myös tehdä samoin kun minä, jos revin hiuksista, hän repii myös, jos puren hän puree. Tosin huomattavasti kevyemmin, minä taas teen kaiken täysillä, ihan kuin joku mielipuoli olisi saanut minussa vallan.
Hän haukkuu hulluksi joka joutaisi mielisairaalaan ja kaikki ex:nikin varmasti ovat samaa mieltä, olen bitch ja vähä-älyinen. Nämä sanoo vain todella suutuksissaan, mutta silti...on soittamassa polisiille ja hankkimassa lähestymiskieltoa, jolloin joutuisin omasta kodistani pois siksi aikaa kun hän löytää asunnon. Kaikkea erittäin rankkaa henkistä alistamista, joka saa minut pelkäämään omaa asemaani omassa kodissani. Jälkeenpäin on sanonut ne vaan satuttaakseen, mutta onko kuitenkaan?
Suutuspäissäni sanon hänelle joskus, tänne ei ole tulemista enää, sitten hän onkin yötä poissa kotoa. Milloin missäkin, mutta mistä tiedän, että asiaan ei liity kapakasta hankittua yhden illan naista. Yleensä riitelemme selvinpäin ja nämä tänne ei ole tulemista-kommenttini tulevat sitten kännissä.
Hän on sanonut, että jos minä haukun häntä, hän aivan varmasti vastaa samalla mitalla. Olemme molemmat temperamenttisia, todella.
Minä kaipaisin erilaista asennetta. Antaisi pahimman kiukkuni mennä ohi, niin rauhoittuisin. Minulla oli ennen sellainen mies, ja emme riidelleet juuri ollenkaan. Minä riitelin itsekseni ja kohta huomasin, kuinka typerä olinkaan ollut. Enemmän kärsivällisyyttä, enemmän pitkää pinnaa.
Olenko hullu, minulla oli sellainen mies jonkalaisen nyt haluaisin takaisin. Kuitenkin erosimme ja kaipasin jotain erilaista, sainkin sellaista sitten. En siis ex:ääni halua takaisin, vaan samantyylisen luonteen omaavan miehen, joka kunnioittaa ja arvostaa minua, joka ei heti joka kiukunpuuskaan tartu vaan miehekkäällä otteella luovii minut sen ohi.
Silloin kun meillä on asiat hyvin, ne ovat hyvin ja kaikki on ihanaa. Tunteemme ovat voimakkaat, seksi intohimoista ja osoitamme molemmat hellyyttä ja rakkautta paljon. Mutta sitä ei valitettavasti kestä montaa päivää kerrallaan.
Pitääkö minun mennä hoitoon kiukkuiluni takia, lopetammeko suhteen. Kumpikin on väsynyt tappelemaan, molempia se satuttaa henkisesti, kumpikin pelkää, että joku kerta vahingossa toista sattuu toden teolla pahasti. Olemme oravanpyörässä, emme voi käydä asioita jotka rassaavat suhdetta läpi, koska siitä tulee riita. Tarvitsisimme ilmeisesti ulkopuolista apua.
Tiedän käyttäytyväni väärin ja typerästi. Mietin, onko minulla tarve kostaa miehelleni pettämiset, kaikki yötä kotoa poissaolot ja haukkumiset näin?
Tulipas pitkä teksti...pää on sekaisin, oli hyvä purkaa asioita tänne. Kellekään en kehtaa tilanteesta kertoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen mies ja kokenut samanlaista avioliitossani. Meillä meni kanssa asiat aina solmuun kun yritimme kahdestaan asioita setviä. Sitten älysimme hakea apua perheneuvonnasta jossa kävimme ensiksi erikseen ja sitten yhdessä. Sieltä saimme hyvää apua ja nyt menee paremmin. Eihän siellä terapiassa heti parannuta ja välejä saada kuntoon muta hyvän alun. Loppu onkin itsesta kiinni, se vaatii työtä ja taas työtä. Ennenkaikkea molempien aidon kiinnostuksen siihen, että suhde saadaan kuntoon ja toimivaksi. Olimme myöskin perheleirillä missä kävimme tosi kipeitä asioita läpi. Se oli todella rankka kokemus mutta avasi myöskin silmiä nähdä toinen uudestaan. Mutta kaiken pitää lähteä siitä, että molemmat haluaa muutosta. Jos vain toinen haluaa niin se ei ole pitkäikäinen muutos. Suhteen hoito vaatii aitoutta, hellyyttä, intohimoa, rakastumista puolisoonsa uudestaan ja uudestaan.
Mies kuulostaa haluavan elää kuin sinkku. Toisaalta sinä käyttäydyt väkivaltaisesti ja järjettömästi, mitä kenenkään ei pidä sietää.
"Arvostamme aivan eri asioita ja elämäntyylimme on aivan erilainen. "
Tuon perusteella ihmettelen, miksi yleensä olette yhdessä.
Minunkin mielestäni mies elää kuin sinkku. Olemme olleet vähän yli vuoden yhdessä. Hän antoi itsestään aivan erilaisen kuvan alussa, yhdessä asuminen toi totuuden esille.
Jos meinaan tapaisin hänet nyt, tuskin, jos tietäisin hänen tapansa, haluaisin hänestä elämänkumppania itselleni.
Se miksi hän on kanssani: hän sanoi, että hyvät puoleni ovat niin hyviä, että niiden takia hän rakastaa minua, vaikka riidat ovat mitä ovat. Minä taas en enää tiedä mikä meitä pitää yhdessä. Luovuttamisen pelko, hyvä seksi, rakkaus, jos se on rakkautta mitä tunnemme. En tiedä.