Tuossa kevättalvella, kun paino alkoi lähennellä kahdeksaakymppiä, tuli mieleeni ajat kuinka kymmenisen kiloa kevyempänä oli liikkuminen helpompaa. Siitä päätös ensimmäisen kerran elämässäni laihduttamaan. Lueskelin ensin sen ranskalaisen kirjoittajan "syön hyvin ja laihdun" -kirjan ja yritin siitä aloittaa painon pudotuksen. Tuntui kuitenkin aika hankalalta ja rajoittavalta, enkä koskaan päässyt siihen oikein kiinni. Mutta sen ohjeen siitä otin että jätin valkoisista jauhoista tehdyt ruuat ja sokerin minimiin. Siis valkoiset leivät, pullat yms. pois ja samoin kaikki selvästi makea. Muuten jatkoin niin kuin ennenkin. En ole ollut nälkäisenä kertaakaan. Syön iltapalaakin vaikka puolen yön aikaan jos on nälkä. Samoin otan pari olutta saunan jälkeen ja yleensä kuuman hunajarommin yömyssyksi. Liikuntaa olen harrastanut aina enkä lisännyt sitäkään. Oikeastaan taisi vähentyä muitten kiireitten takia. Olen mitannut joka aamu painoni ja siitä se on tasaisesti laskenut n.80kg:sta ja nyt pyörii 73kg:n molemmin puolin. Tavoittena vielä kilo tai pari pois, mutta siinähän se tuntuu menevän itsekseen.
Luulisinkin nyt ettei kannata yrittää mitään pikapudotusta tai ihmekuureja tai edes kalorien laskentaa. Syökää järkevästi terveellisiä ruokia, niin ettei ole nälkä eikä tarvitse sitten välillä "retkahtaa". Eikä minulla ainakaan tee edes mieli karkkeja limsaa tms. Ja opettakaa lapsillennekin miten pitää syödä. Ei ne karkit ja limsat tee kenenkään lapsuutta onnelliseksi jos sitä ajattelette.
Luulisinkin nyt ettei kannata yrittää mitään pikapudotusta tai ihmekuureja tai edes kalorien laskentaa. Syökää järkevästi terveellisiä ruokia, niin ettei ole nälkä eikä tarvitse sitten välillä "retkahtaa". Eikä minulla ainakaan tee edes mieli karkkeja limsaa tms. Ja opettakaa lapsillennekin miten pitää syödä. Ei ne karkit ja limsat tee kenenkään lapsuutta onnelliseksi jos sitä ajattelette.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.