Olen seurustellut kaksi ja puoli vuotta... mieheni äiti on todella mukava, toista on mieheni isä... Jotenkin ei vaan oikein ymmärrys riitä häneen aina!
Mieheni vanhemmat ovat eronneet... Mieheni asuu isänsä luona, ja olemme usein siellä yötä! Miehelläni on oma huone, ja hänen isänsä ei taatusti ole kuullutkaan sanaa KOPUTUS... Ei kertaakaan meidän ollessamme huoneessa ja hänen hyökätessä sinne, koputusta ei kuulu!!! Tosi ärsyttävää, ja sitten mieheni vielä ihmettelee miksei kiinnostaa harrastaa seksiä hänen huoneessaan.. Vaikka tietää siihen syyn, ehkä pikku hiljaa alkaa ymmärtämään ongelman...
Appiukolla on oma firma, josta mieheni omistaa osan... No, hommat ei siellä mene eteenpäin jos ei mieheni käskisi isäänsä töihin, appiukko mieluummin vain nukkuisi ja laiskottelisi.. Ja sitten appiukko ihmettelee miksei hänellä ole koskaan rahaa, ja miksi laskut jää maksamatta eräpäivänä...
Nyt hän löysin itselleen kuukausi sitten naisen... onneksi... tai silloin olin tuota mieltä... enään en tiedä, kun tuntuu sen naisen hankaluudet sotkevan monen muunkin elämän nyt!!! Mutta jospa sitä onnea kestäisi vähän aikaa... Ja luulin, että appiukkokin piristyisi ja olisi innokkaampi tekemään töitäkin mutte ei!!! Iloinen hän on silloin kun nainen tulee käymään, mutta muuten ei kyllä hymyä naamalla näy!!! Miten ihminen voi ollakin niin tympeän näköinen koko ajan.. ei mitään iloa!!!
Mutta pakko jaksaa vielä vuoden verran, sitten pääsemme mieheni kanssa muuttamaan yhteen.. Pieni ongelma siinäkin... Teemme asuntomme appiukon naapuriin... Saammekohan olla rauhassa sielläkään, vai hyökkääkö appiukko aina ongelmien tullessa meidän luo!!!??? Vähän meinaa ahistaa... Sanoinkin miehelleni, että vara-avainta ei ainakaan säilytetä heillä, eikä sen olinpaikkaa kerrota kenellekään... Miten sielläkään uskallat olla puolialasti jos hän sattuu hyökkimään sinne miten sattuu... ulko-ovi oltava varmaan lukossa, että tietää milloin koittaa tulla kyläilemään, muuten hän taatusti vain hyökkää sisälle...
Monta kertaa on meinannu suuri sana-arkkuni aueta ja olen meinannut hieman sanoa hänelle muutaman ruman sanan, ja valittaa, mutta mieheni takia en sitä ole tehnyt.. VIELÄ!!!
Mieheni vanhemmat ovat eronneet... Mieheni asuu isänsä luona, ja olemme usein siellä yötä! Miehelläni on oma huone, ja hänen isänsä ei taatusti ole kuullutkaan sanaa KOPUTUS... Ei kertaakaan meidän ollessamme huoneessa ja hänen hyökätessä sinne, koputusta ei kuulu!!! Tosi ärsyttävää, ja sitten mieheni vielä ihmettelee miksei kiinnostaa harrastaa seksiä hänen huoneessaan.. Vaikka tietää siihen syyn, ehkä pikku hiljaa alkaa ymmärtämään ongelman...
Appiukolla on oma firma, josta mieheni omistaa osan... No, hommat ei siellä mene eteenpäin jos ei mieheni käskisi isäänsä töihin, appiukko mieluummin vain nukkuisi ja laiskottelisi.. Ja sitten appiukko ihmettelee miksei hänellä ole koskaan rahaa, ja miksi laskut jää maksamatta eräpäivänä...
Nyt hän löysin itselleen kuukausi sitten naisen... onneksi... tai silloin olin tuota mieltä... enään en tiedä, kun tuntuu sen naisen hankaluudet sotkevan monen muunkin elämän nyt!!! Mutta jospa sitä onnea kestäisi vähän aikaa... Ja luulin, että appiukkokin piristyisi ja olisi innokkaampi tekemään töitäkin mutte ei!!! Iloinen hän on silloin kun nainen tulee käymään, mutta muuten ei kyllä hymyä naamalla näy!!! Miten ihminen voi ollakin niin tympeän näköinen koko ajan.. ei mitään iloa!!!
Mutta pakko jaksaa vielä vuoden verran, sitten pääsemme mieheni kanssa muuttamaan yhteen.. Pieni ongelma siinäkin... Teemme asuntomme appiukon naapuriin... Saammekohan olla rauhassa sielläkään, vai hyökkääkö appiukko aina ongelmien tullessa meidän luo!!!??? Vähän meinaa ahistaa... Sanoinkin miehelleni, että vara-avainta ei ainakaan säilytetä heillä, eikä sen olinpaikkaa kerrota kenellekään... Miten sielläkään uskallat olla puolialasti jos hän sattuu hyökkimään sinne miten sattuu... ulko-ovi oltava varmaan lukossa, että tietää milloin koittaa tulla kyläilemään, muuten hän taatusti vain hyökkää sisälle...
Monta kertaa on meinannu suuri sana-arkkuni aueta ja olen meinannut hieman sanoa hänelle muutaman ruman sanan, ja valittaa, mutta mieheni takia en sitä ole tehnyt.. VIELÄ!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
>Pieni ongelma siinäkin... Teemme asuntomme appiukon naapuriin... <
Huh huh
et voi puhua miehestäsi jos ette ole naimisissa. toiseksi muuttakaa vitun kauas apista.
Oletko koskaan kuullut avomiehistä? Avomieskin on avovaimolleen mies. :o) Jos nyt saivarrella halutaan.
...eihän se voi olla sen avomies jos ne ei asu yhessä! :)
Sukulaisia ja naapureita ei voi valita sanoo vanha kansa, joten appeasi et mihinkään voi muuttaa ja hän pysyy juuri sellaisena kuin on. Selvitäksesi hänestä kannattaa vain kasvattaa sietokykyäsi ja pyrkiä siihen ettette olisi niin paljon toistenne kanssa tekemisissä.
Miehesi ei välttämättä tule ymmärtämään kaikkea mitä apesta sanot ja valitettavasti tämä sama ilmiö on kovin yleinen monessakin perheessä. Omien vanhempien suhteen ollaan aina suojelevia ja aikaa myöten heidän vanhetessaan sitäkin enemmän, vaikka vastassa olisi kuinka kauhea kärttyisä hirviö.
Voiko mieskaverisi huonetta lukita? Tai laittaa vain tuolin eteen niin, että ovea aukaistessa se on tiellä? Luulisi appikullan siitä ymmärtävän. Mutta ohjeita en sinuna latelisi siitä, mikä on hyvätapaista, koska todennäköisesti jäät altavastaajaksi ja saat vielä mieskaverisi kiukut päälle. Olet kuitenkin appesi kotinurkissa.
Omassa kodissasi sinä kuitenkin jo päätät ja on hyvä, jos jo nyt puhelet mieskaverillesi vara-avaimista ja muista käytännön ratkaisuista. Hän saa aikaa sopeutua ajatukseen. Pidä säännöistäsi tiukasti kiinni ja käytännön kautta sitten näet miten teidän elämä apen naapurina sujuu.
Hanki sälekaihtimet, niin voit rauhassa pomppia kodissasi minkälaisessa asussa tahansa.
Mä haluisin oikeesti nuuhkia sun menkkaisia pikkareita! Samalla voisin vetää käteen ja sperma lentäisi!!