Unohdetuille äideille

äiti minäkin

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, etenkin niille, joita kukaan ei muista. Niille, jotka sivusta seuraavat ja kuulevat mitä joku muu äiti on saanut lahjaksi, miten on muistettu ruusuilla ja kahveilla.

Te (me) emme ole sen huonompia äitejä, meillä vain sattuu olemaan miehet ja lapset, jotka eivät tajua, että pelkkä "hyvää äitienpäivää-toivotus riittäisi.

33

4892

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • viiriäinen

      Hyvää äitienpäivää myös Sinulle. Varmaan olet hyvä äiti.

    • bbbbbbbb

      Mieheni sanoi eilen saunassa, että "en ole ostanut sinulle mitään". Niinkuin ei muinakaan äitienpäivänä. Onneksi kuitenkin 7 v poikani suukotteli senkin edestä. Kun olen saanut yhden lapsen , niin tuntuisi sitäkin tärkeämmältä miehen huomion osoitus. Kait jos olisin synnyttänyt hänelle enemmän niin hän sitten minua huomioisi äitienpäivänä jotenkin......

      • ei turhaa herkistelyä

        Meidän isäntä ei myöskään ole turhan romanttista lajia! Äitienpäivä- syntymäpäivä- tai hääpäivämuistamisia on saanut odotella turhaan. Nyt kun on 6 kersaa sain häneltä kauppaostosten kylkiäisenä lauantaina kukan. Myhäilin mielessäni tuota huomaavaisuutta, oisko tuota nytkään niin välttämättömästi tarvinnut, onhan meillä noita kukkia.


    • pettynyt

      olisin odottanut mieheltäni äitienpäiväonnitteluja joka ei ole lasteni isä,mut tyhjää saa pyytämättäkin,ei kuulemma kuulu hänen toivottaa...mitä mieltä itse olette asiasta...muistan kuinka isäpuoleni osti äidilleni aina kukan ja toivotti hyvät äitienpäivät vaikkei ollut yhteisiä lapsia äitini kanssa...

      • saanut edes

        lasteni isältä mitään toivotuksia,ruusuista puhumattakaan.Lapset olivat tehneet kortit ja pienen pöytäliinan lahjaksi.Sama juttu esim.synttäripäivänä ei kuulu edes onneksi olkoon..


      • HillaInari
        saanut edes kirjoitti:

        lasteni isältä mitään toivotuksia,ruusuista puhumattakaan.Lapset olivat tehneet kortit ja pienen pöytäliinan lahjaksi.Sama juttu esim.synttäripäivänä ei kuulu edes onneksi olkoon..

        Pahalta se tuntui kun ei muistanut lapsi eikä lapsenlapset lainkaan .
        Pistää miettimään miksi heitä huomioin ja autanlaisinkaan kaikin tavoin ja menen käymään ja hankin kaikkea mitä tarvitsevat.
        Sitten kun on äitienpäivä kukaan ei muista mitenkään ja huomaamattahan ei voi olla äitienpäivä jokapaikassa jo viikkoja mainostettu ja tänään liputettu jokatuutissa kerrotaan onnea äidille ja isoäideille .
        Viimevuonna sain tekstiviesti yöllä että niin oli äitienpäivä onnea myöhässä.
        Kuitenki olen itse opettanut kun oli pieniä lapset että pitää muistaa äitejä ja isoäitejä vaikka tehdä kortti itse mutta ainakin onnitella
        ja ain atehtiin jotain kivaa.
        eikä se mitään kun kuitenki se miehenpuollella oleva äiti saa huomiota ja asuu lähellä niin vievät kukkia ja kortin ja onnittelevat ja ostavat lahjan ym . he ei kuitenkaan auta läheskään niin usein vaikka ovat likellä .
        Päätin että nyt ei sitten minua ole hetkeen tavoitettavissakaan en näe tarpeellisena jos ei edes päivän aikaan voinut soittaa kukaan onnitella ei olis suuri asia ollut tai kortin oisivat voineet lähettää olis ollut kiva että ois muistettu edes.
        Ehkä olen ollut liian kiltti ja lähellä aina kuntarvitaan .
        Päivä tuntui niin vaikealle kokonaan
        yks pikkunen lapsi onnitteli vaikkei ollut tuttu edes pihalla hän oli menossa isänsä ja siskonsa kanssa äidilleen viemään kukkia aamusella
        tuntui kivalle kun onnitteli ja silloin aamusella vielä luulin että saaisin omalta lapselta jonkin toivotuksen tai lapsenlapsilta
        ei tullut mitään
        Ensivuonna olen sitten poissa kokonaan täältä koko äitien päivän en halua pitkää päivää ootella jos joku muistaa uskon että he eivät välitä siis ja menen vaikka tukholmaan tai sitten voisin olla jossain töissä silloin tai auttamassa jotain muita tai retkellä
        kotona en ole yksin enää äitienpäivänä
        tää oli viimeinen kerta
        Paha olo ja itkuhan oli ja kestää se hetken ennenkuin ohi menee .
        Ikävää kun sitä on tunneihminen ei pääse helpolla yli tästäkään
        hyvää yötä


      • Aloittaja
        HillaInari kirjoitti:

        Pahalta se tuntui kun ei muistanut lapsi eikä lapsenlapset lainkaan .
        Pistää miettimään miksi heitä huomioin ja autanlaisinkaan kaikin tavoin ja menen käymään ja hankin kaikkea mitä tarvitsevat.
        Sitten kun on äitienpäivä kukaan ei muista mitenkään ja huomaamattahan ei voi olla äitienpäivä jokapaikassa jo viikkoja mainostettu ja tänään liputettu jokatuutissa kerrotaan onnea äidille ja isoäideille .
        Viimevuonna sain tekstiviesti yöllä että niin oli äitienpäivä onnea myöhässä.
        Kuitenki olen itse opettanut kun oli pieniä lapset että pitää muistaa äitejä ja isoäitejä vaikka tehdä kortti itse mutta ainakin onnitella
        ja ain atehtiin jotain kivaa.
        eikä se mitään kun kuitenki se miehenpuollella oleva äiti saa huomiota ja asuu lähellä niin vievät kukkia ja kortin ja onnittelevat ja ostavat lahjan ym . he ei kuitenkaan auta läheskään niin usein vaikka ovat likellä .
        Päätin että nyt ei sitten minua ole hetkeen tavoitettavissakaan en näe tarpeellisena jos ei edes päivän aikaan voinut soittaa kukaan onnitella ei olis suuri asia ollut tai kortin oisivat voineet lähettää olis ollut kiva että ois muistettu edes.
        Ehkä olen ollut liian kiltti ja lähellä aina kuntarvitaan .
        Päivä tuntui niin vaikealle kokonaan
        yks pikkunen lapsi onnitteli vaikkei ollut tuttu edes pihalla hän oli menossa isänsä ja siskonsa kanssa äidilleen viemään kukkia aamusella
        tuntui kivalle kun onnitteli ja silloin aamusella vielä luulin että saaisin omalta lapselta jonkin toivotuksen tai lapsenlapsilta
        ei tullut mitään
        Ensivuonna olen sitten poissa kokonaan täältä koko äitien päivän en halua pitkää päivää ootella jos joku muistaa uskon että he eivät välitä siis ja menen vaikka tukholmaan tai sitten voisin olla jossain töissä silloin tai auttamassa jotain muita tai retkellä
        kotona en ole yksin enää äitienpäivänä
        tää oli viimeinen kerta
        Paha olo ja itkuhan oli ja kestää se hetken ennenkuin ohi menee .
        Ikävää kun sitä on tunneihminen ei pääse helpolla yli tästäkään
        hyvää yötä

        Eivät taida ne miehet, lapset, lapsenlapset edes ymmärtää miltä tuntuu, jos ei sanota edes sitä "hyvää äitienpäivää". Kaikilla näyttäisi olevan kännyköitäkin, että mistä tahansa pystyisi sen yhden puhelun soittamaan ja sillä toivotuksella tekemään päivän kirkkaaksi.

        Jotkut asiat ovat niin pienestä kiinni, mutta pienestä kiinni on myös niillä, jotka ovat valmiit käsi ojossa ottamaan, mutta eivät mitään takaisin antamaan. Pahinta siinä on se, että tuntee itsensä niin huonoksi, että kaikki muut äidit ovat ansainneet onnittelut, mutta en minä. Se tekee niin kipeää.

        Itselleni tuli eilen niin pahamieli, että otin asian puheeksi mieheni kanssa. Olin ihmeissäni, kun häneltä löytyi niin paljon ymmärrystä asiaan ja sanoi, että on itsekin asiaa ajatellut, mutta on niin jäyhämies, ettei edes sitä "hyvää ätienpäivää" saa sanotuksi. Meillä oli pitkä ja antoisia keskustelu asiasta ja se helpotti minua kovasti, kun kerrankin sain kertoa miltä minusta tuntuu, kun toisia muistetaan ja itse yrittää olla, että en välitä koko äitienpäivästä.

        Olen iloinen, että kerrankin sain suuni auki ja kerrottua omat tunteeni. Päivä oli ihan erilainen, kun olimme hyvässä yhteisymmärryksessä siitä puhuneet.


      • ja isoäidin ikävä...
        HillaInari kirjoitti:

        Pahalta se tuntui kun ei muistanut lapsi eikä lapsenlapset lainkaan .
        Pistää miettimään miksi heitä huomioin ja autanlaisinkaan kaikin tavoin ja menen käymään ja hankin kaikkea mitä tarvitsevat.
        Sitten kun on äitienpäivä kukaan ei muista mitenkään ja huomaamattahan ei voi olla äitienpäivä jokapaikassa jo viikkoja mainostettu ja tänään liputettu jokatuutissa kerrotaan onnea äidille ja isoäideille .
        Viimevuonna sain tekstiviesti yöllä että niin oli äitienpäivä onnea myöhässä.
        Kuitenki olen itse opettanut kun oli pieniä lapset että pitää muistaa äitejä ja isoäitejä vaikka tehdä kortti itse mutta ainakin onnitella
        ja ain atehtiin jotain kivaa.
        eikä se mitään kun kuitenki se miehenpuollella oleva äiti saa huomiota ja asuu lähellä niin vievät kukkia ja kortin ja onnittelevat ja ostavat lahjan ym . he ei kuitenkaan auta läheskään niin usein vaikka ovat likellä .
        Päätin että nyt ei sitten minua ole hetkeen tavoitettavissakaan en näe tarpeellisena jos ei edes päivän aikaan voinut soittaa kukaan onnitella ei olis suuri asia ollut tai kortin oisivat voineet lähettää olis ollut kiva että ois muistettu edes.
        Ehkä olen ollut liian kiltti ja lähellä aina kuntarvitaan .
        Päivä tuntui niin vaikealle kokonaan
        yks pikkunen lapsi onnitteli vaikkei ollut tuttu edes pihalla hän oli menossa isänsä ja siskonsa kanssa äidilleen viemään kukkia aamusella
        tuntui kivalle kun onnitteli ja silloin aamusella vielä luulin että saaisin omalta lapselta jonkin toivotuksen tai lapsenlapsilta
        ei tullut mitään
        Ensivuonna olen sitten poissa kokonaan täältä koko äitien päivän en halua pitkää päivää ootella jos joku muistaa uskon että he eivät välitä siis ja menen vaikka tukholmaan tai sitten voisin olla jossain töissä silloin tai auttamassa jotain muita tai retkellä
        kotona en ole yksin enää äitienpäivänä
        tää oli viimeinen kerta
        Paha olo ja itkuhan oli ja kestää se hetken ennenkuin ohi menee .
        Ikävää kun sitä on tunneihminen ei pääse helpolla yli tästäkään
        hyvää yötä

        Ymmärrän tunteesi täydellisesti, varsinkin kun itsekkin odottelin pientä tekstiviestiä saapuvaksi eilen äitienpäivänä. Olen menettänyt oman rakkaan poikani joku vuosi sitten ja häneltä jäi pieni lapsi. Aina olen pientä rakastanut, muistanut ja kaikella tavalla auttanut hänen perhettään.Mitenkä surulliseksi tunsinkaan itseni kun ei hänen äitinsä edes pientä tervehdystä laittanut lapsensa isoäidille. Ei mitään kuulumisia tullut. Oma edesmennyt lapseni toimisi toisin ,tiedän sen , hän opettaisi lapsensa kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Mitenkähän tämä tuntuukin nyt näin pahalle,olenkohan jotenkin itsekäs vai mitä tämä on? Äitienpäivä oli muuten ihan hyvä vaikka eihän se näissä olosuhteissa voi milloinkaan niin hyvä olla kuin aikaisempina ,onnellisempina aikoina.


      • aloittaja
        ja isoäidin ikävä... kirjoitti:

        Ymmärrän tunteesi täydellisesti, varsinkin kun itsekkin odottelin pientä tekstiviestiä saapuvaksi eilen äitienpäivänä. Olen menettänyt oman rakkaan poikani joku vuosi sitten ja häneltä jäi pieni lapsi. Aina olen pientä rakastanut, muistanut ja kaikella tavalla auttanut hänen perhettään.Mitenkä surulliseksi tunsinkaan itseni kun ei hänen äitinsä edes pientä tervehdystä laittanut lapsensa isoäidille. Ei mitään kuulumisia tullut. Oma edesmennyt lapseni toimisi toisin ,tiedän sen , hän opettaisi lapsensa kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Mitenkähän tämä tuntuukin nyt näin pahalle,olenkohan jotenkin itsekäs vai mitä tämä on? Äitienpäivä oli muuten ihan hyvä vaikka eihän se näissä olosuhteissa voi milloinkaan niin hyvä olla kuin aikaisempina ,onnellisempina aikoina.

        Et varmasti ole itsekäs! Minusta lapsenlapsesi äiti on toiminut tosi ajattelemattomasti, et sinä. Sinulla on oikeus lapsenlapseesi ja hänellä sinuun. Siitä pitäisi tehdä lakialoite, että isovanhempia ei jätetä, vaikka parille tulisi ero minkä asian takia tahansa.

        Näin jälkikäteen haluan toivottaa sinulle hyvää äitienpäivää, vaikka tiedän, että en korvaa poikaasi enempää kuin lapsenlastasi.


      • Äidin ja isoäidin ikävä
        aloittaja kirjoitti:

        Et varmasti ole itsekäs! Minusta lapsenlapsesi äiti on toiminut tosi ajattelemattomasti, et sinä. Sinulla on oikeus lapsenlapseesi ja hänellä sinuun. Siitä pitäisi tehdä lakialoite, että isovanhempia ei jätetä, vaikka parille tulisi ero minkä asian takia tahansa.

        Näin jälkikäteen haluan toivottaa sinulle hyvää äitienpäivää, vaikka tiedän, että en korvaa poikaasi enempää kuin lapsenlastasi.

        Kiitos Sinulle!


      • Anonyymi

        Mieheni joka ei ole lasteni isä sanoi minulle ettei osta kukkia, kun en ole hänen äitinsä... Loukkaannuin, vaikka en näyttänyt sitä hänelle


      • Anonyymi
        HillaInari kirjoitti:

        Pahalta se tuntui kun ei muistanut lapsi eikä lapsenlapset lainkaan .
        Pistää miettimään miksi heitä huomioin ja autanlaisinkaan kaikin tavoin ja menen käymään ja hankin kaikkea mitä tarvitsevat.
        Sitten kun on äitienpäivä kukaan ei muista mitenkään ja huomaamattahan ei voi olla äitienpäivä jokapaikassa jo viikkoja mainostettu ja tänään liputettu jokatuutissa kerrotaan onnea äidille ja isoäideille .
        Viimevuonna sain tekstiviesti yöllä että niin oli äitienpäivä onnea myöhässä.
        Kuitenki olen itse opettanut kun oli pieniä lapset että pitää muistaa äitejä ja isoäitejä vaikka tehdä kortti itse mutta ainakin onnitella
        ja ain atehtiin jotain kivaa.
        eikä se mitään kun kuitenki se miehenpuollella oleva äiti saa huomiota ja asuu lähellä niin vievät kukkia ja kortin ja onnittelevat ja ostavat lahjan ym . he ei kuitenkaan auta läheskään niin usein vaikka ovat likellä .
        Päätin että nyt ei sitten minua ole hetkeen tavoitettavissakaan en näe tarpeellisena jos ei edes päivän aikaan voinut soittaa kukaan onnitella ei olis suuri asia ollut tai kortin oisivat voineet lähettää olis ollut kiva että ois muistettu edes.
        Ehkä olen ollut liian kiltti ja lähellä aina kuntarvitaan .
        Päivä tuntui niin vaikealle kokonaan
        yks pikkunen lapsi onnitteli vaikkei ollut tuttu edes pihalla hän oli menossa isänsä ja siskonsa kanssa äidilleen viemään kukkia aamusella
        tuntui kivalle kun onnitteli ja silloin aamusella vielä luulin että saaisin omalta lapselta jonkin toivotuksen tai lapsenlapsilta
        ei tullut mitään
        Ensivuonna olen sitten poissa kokonaan täältä koko äitien päivän en halua pitkää päivää ootella jos joku muistaa uskon että he eivät välitä siis ja menen vaikka tukholmaan tai sitten voisin olla jossain töissä silloin tai auttamassa jotain muita tai retkellä
        kotona en ole yksin enää äitienpäivänä
        tää oli viimeinen kerta
        Paha olo ja itkuhan oli ja kestää se hetken ennenkuin ohi menee .
        Ikävää kun sitä on tunneihminen ei pääse helpolla yli tästäkään
        hyvää yötä

        Kova itsekkyyn paistaa läpi minun poika lopetti kyläilyt kun meni naimisiin miniä ei hyväksy kuin oman suvun. Miniä käy päivittäin isin luona mutta miehensä sukua varmaan inhoaa kun ei kyläile olkoot


      • Anonyymi
        ja isoäidin ikävä... kirjoitti:

        Ymmärrän tunteesi täydellisesti, varsinkin kun itsekkin odottelin pientä tekstiviestiä saapuvaksi eilen äitienpäivänä. Olen menettänyt oman rakkaan poikani joku vuosi sitten ja häneltä jäi pieni lapsi. Aina olen pientä rakastanut, muistanut ja kaikella tavalla auttanut hänen perhettään.Mitenkä surulliseksi tunsinkaan itseni kun ei hänen äitinsä edes pientä tervehdystä laittanut lapsensa isoäidille. Ei mitään kuulumisia tullut. Oma edesmennyt lapseni toimisi toisin ,tiedän sen , hän opettaisi lapsensa kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Mitenkähän tämä tuntuukin nyt näin pahalle,olenkohan jotenkin itsekäs vai mitä tämä on? Äitienpäivä oli muuten ihan hyvä vaikka eihän se näissä olosuhteissa voi milloinkaan niin hyvä olla kuin aikaisempina ,onnellisempina aikoina.

        Vittumaisin päivä voiko äitienpäivän perua koko päivän tosi paha mieli


    • Aika orpolainen

      Minua eivät lapseni muista äitienpäivänä, vaikka en taatusti ole ollut heille huono äiti. He eivät vain ole oppineet sitä juhlimaan, koska kasvatin heitä yksinhuoltajana, eikä minulla sitten ollut yleensä sen vertaa rahaa silloin, että olisin pystynyt edes kakkua tekemään. Eli meillä ei tullut sellaista juhlaperinnettä. Ehkä myös tunsin, että on jotenkin noloa vaatia yhtenä päivänä vuodessa itselleen jotain hymistelyä.

      Etsinkin sitten nyt netistä, että onko muita äitejä, joiden päiviä ei muisteta lasten taholta. Löysin tällaisen vuosia vanhan ketjun.

      Toisaalta, eivät lapseni muista yleensä muitakaan merkkipäiviäni, esimerkiksi nimppareita tai synttäreitä.

      • Harmistunut

        Minäkin googlettelin äitienpäivän unohtamista ja löysin tämän vanhan ketjun....Nyt on kolme päivää äitienpäivästä ja vieläkin tuntuu pahalle, kun ei juurikaan muistettu tai kiitetty.

        Meillä on puolen vuoden ikäinen ihana lapsi, joten lapsen taholta en kiitoksia vielä odottele. Sen sijaan miehen unohtaminen tuntuu todella pahalle. Ensimmäiseen äitienpäivään liittyi itselläni odotuksia ja mielikuvia siitä kuinka sitä vietetään. Äitiys ja lapsen saaminen vaikeuksien jälkeen ovat olleet minulle todella tärkeitä asioita elämässä, minkä vuoksi odotin päivää kovasti.

        Olen tottunut lapsuudessani viettämään isän- ja äitienpäivät niin, että niihin liittyvät sankarin herättely sängystä, lahjat, laulut ja kakut. Olimme matkoilla äitienpäivänä ja vietimme yön hotellissa. Aamupalaa en siis odottanut sänkyyn, mutta kylläkin sitä, että mies olisi edes vaivautunut heräämään ja hoitamaan vauvaa (etenkin, kun ottaa huomioon, että olin fyysisesti huonossa kunnossa rankan urheilusuorituksen jälkeen). Päivän aikana hän totesi vain "nyt ei tule äidille aamupalaa sänkyyn, kun ei olla kotona". Illalla matkalla kotiin hän ehkä ymmärsi pahan oloni ja osti hätäpäissään kukkia huoltoasemalta. Ei ne siinä vaiheessa enää paljon lohduttaneet.

        Kerroinkin etukäteen, etten odota mitään kalliita ja erityisiä lahjoja. Tärkeimpiä ovat sen sijaan sanat ja teot. Äidin (ja isänkin omana päivänään) kuuluu saada kiitosta ja kannustusta. Niistä tulee tunne, että todella välitetään ja ne antavat voimia jaksaa joskus rankassakin arjessa eteenpäin.

        Olen pyytänyt miestäni kertomaan siitä kuinka hän päätyi tapaan, jolla hän muisti minua ensimmäisenä äitienpäivänäni. Ainoa mitä hän on sanonut on, että "ei ehtinyt ostamaan lahjaa". Ko. selitys ei minulle uppoa, sillä onhan hänellä ollut vuosi aikaa miettiä ja ostaa lahja...Olen kuitenkin tuonut esille harmitukseni ja asiasta on jopa tapeltu näin muutaman päivän jälkeen tapahtuneesta. En ole sen sortin nainen, että hyväksyisin mieheltäni ko. käyttäytymistä. Mikäli hän ei koe minun ansainneeni kiitoksia tai muuten ei koe asiaa tärkeäksi, ei hän ole minulle se oikea henkilö. Koen ansainneeni parempaa ja uskallan tehdä rohkeitakin päätöksiä elämän suunnan muuttamiseksi.

        Tulevina vuosina äitienpäivää toivottavasti juhlitaan paremmissa merkeissä, mutta mikään ei silti korvaa menetettyä ensimmäistä äitienpäivää! Lisäksi minua on harmittanut, ettei mies kokenut tärkeäksi ottaa ainuttakaan valokuvaa päivän aikana, että olisi jäänyt edes muistoja siitä millaisia olimme. Eipä näitä äiti-lapsi kuvia ole saanut muutenkaan, ei edes synnytyssairaalasta!


      • Anonyymi

        Koko lapsen elämän yh-äitinä niin ei oikein meilläkään sellaisia perinteitä muodostunut. Mutta silti tunnen itseni hyvin huonoksi äidiksi vaikka kaikkeni olen tehnyt yksinkin. Isää, kun ei lapsi ole kiinnostanut. Auttanut, ymmärtänyt, hankkinut kaiken mitä lapsi on tarvinnut sekä paljon enemmän. Aikuisenakin maksanut laskuja, hankkinut kaikkea mitä hän vain tarvitsee. Aina on saanut tulla kotiin ja aina on ollut ruokaa sekä lämmin vastaanotto. Sille en voinut mitään, että jouduimme lähtemään väkivaltaisesta suhteesta ja jättämään kaiken. Muuten meitä kumpaakaan ei olisi enää.

        Huonoa äitiä ei tarvitse muistaa edes viestillä. Ehkä minua ei enää ensi vuonna sitten ole. Ei tarvitse sitten vaivautua.


    • hilipatipippaa

      Tuo on kurjaa, että joutuu itse tuomaan julki sen, että olisi kiva, kun muistettaisiin. Mielestäni kuuluu käytöstapoihin huomioida toisen merkkipäivät ja juuri äitien- ja isänpäivä. Eri asia on, jos se juhlinnan kohde itse nimenomaan pyytää, ettei juhlita. Ei se kukka tai lahja tai hyvittely sitten enää jälkeenpäin tunnu miltään, jos olet ensin joutunut pahoilla mielin huomauttamaan, että hei, mulla on tänään synttärit/äitienpäivä/nimpparit tai meillä on tänään yhteisen taipaleen merkkipäivä tai vaikka hääpäivä.

    • ts

      ahaa

    • Olkinainen

      Unohdettu,yhdentekevää heille.Kaksi aikuista lasta,ei lastenlapsia.Ei viestiä eikä puhelinsoittoa.Tänäkään vuonna.Onneksi on työ mihin paeta,mennä joulut ja pyhät.Tehdä kaikkensa että vanhuksilla olisi juhla,niillä unohdetuillakin äideillä laitoksessa.

    • HinanitKalanitOranit

      Toivotan sydämestäni Hyväää Äitien-päivää kaikille unohdetuille äideille!

      Tulin juuri hautausmaalta, jossa kävin hoitamassa vuosi sitten (11.5.17), vain 37-vuotiaana kuolleen tyttäreni hautaa.

      Häneltä jäi tytär. Minulla on myös 3 muuta nyt jo aikuista lasta. He eivät pidä minuun mitään yhteyttä. Sanoisin, että joo kyllä tuntuu raskaaalta, vielä muiden vastoinkäymisten lisäksi.

      • Camelina

        Lämpimät Äitienpäivähalaukset kaikille unohdetuille äideille!
        Jo aikuiset lapseni eivät äitienpäivinä muista, eivät ymmärrä kuinka suuri merkitys yhteydenotolla olisi. Koen olevani niin huono äiti etteivät näe aiheelliseksi muistaa, vaikka parhaani olen aina koettanut tehdä. En ole osannut opettaa lapsilleni tuollaisen huomaavaisuuden merkitystä vaikka muiden merkkipäivinä koetankin aina muistaa ja luoda jonkinlaisen juhlan tunnun. Mieheni lapsuudenperheessä juhlapäiviä ei ole juhlistettu. Ennen ja nykyisinkin äitienpäivänä kylvötyöt on usein kiireimmillään ja päivän passattavia sankareita ovat peltotöissä olijat. Lasten ollessa aikuisia vietän äitienpäiviä pellolla usein nyt minäkin, mutta se ei poista kipeätä pistosta muistamattomuudesta. Koetan joka vuosi kehittyä ja karaistua paremmin kestämään äitienpäivän muistamattomuuden kipeyden, jotta vanhuuden hiljaisina päivinä tunne ei olisi kohtuuttoman raskas.


      • Ehkävielämuuttuu

        Hyvää äitienpäivää teille "unohdetut" äidit! Niin äitienpäivä meni täälläkin. Teinitytär ymmärsi sanoa onnea sen jälkeen kun tuli isänsä ja veljensä kanssa isänsä äidin luota viettämästä äitienpäivää. Lasten isä pitää huolen siitä, että käy oman äitinsä luona lasten kanssa. Ehkä olen huono äiti - tunne on todellakin sellainen. Toisaalta välillä tuntuu, että äitiys on anastettu. Lapsellista ajatellakaan tuollaista ja sanottiinhan minulle sentään onnea iltapäivällä. En kyllä kaipaa lahjoja ja muuta rahantuhlausta, hitunen arvostusta riittäisi. No, mitäpä tätä märehtimään. Oma äitini haudattiin eilen ja kävin hänen haudallaan päivällä. Hautausmaalla oli kaunista puiden vihertäessä ja hyvä tunnelma lintujen laulussa.


    • Anonyymi

      Äitienpäivä on illassa eikä oma perhe muistanut mitenkään. Tajusin jo eilen, ettei kukaan tule tätä päivää huomioimaan ja oikeassa olin. Teiniä ei oo näkynyt, keskimmäinen ei halunnut tehdä minulle korttia päiväkodissa eikä vauva vielä tiedä tuon taivaallista koko päivästä. Yksi lapsista oli askarrellut jotain, muttei niitä antanut, joten en alkanut vaatimaan. Ehken minä vain tarvitse mitään, en edes äitienpäivää. Hävetti tunnustaa omalle isälle, etten saanut aamupalaa enkä kukkia. Onneksi naapuri sentään toivotti hyvää äitienpäivää.

      • Anonyymi

        Olen niin pahoillani puolestasi. Tsemppiä sinulle toivoo saman kokenut.


    • Anonyymi

      Minun äitienpäiväni
      Hyvää äitienpäivää. Ei halausta. Hymyä. Mummuille kukat ja viedään syömään. Pääsen siivellä minäkin. Sitten kotiin. Poika huoneessaan. Mies menoissaan. Yksin sohvalla. Kyyneleet poskilla. En paljon vaatisi. Valkovuokkoja vain. Halauksen..

    • Anonyymi

      Kaikki unohdetut äidit!
      Olen niin pahoillani puolestanne. Minuakaan ei muisteta enää mitenkään. Kun poika oli pieni, sain aina kahvit, valkovuokkoja, halauksia ja itse tehdyn kortin, joten tiedän kyllä millainen on ihan paras äitienpäivä. Nyt poika on jo 18v. Tämä on kolmas äitienpäivä, kun ei ole muistanut. Tunnen itseni niin huonoksi. Töissä kaikki hehkuttavat miten hieno äitienpäivä taas oli. Entä minä? Valehtelen!!! Sydän särkyneenä. Kerron saaneeni kahvit sänkyyn, kukat ja halaukset. En tiedä miksi näin on. En koe olevani huono äiti, mutta kai sitten kuitenkin olen. Koska lähes joka päivä minulle kiroillaan, katsotaan halveksien jne. Aina teen väärin. Isänsä ei asiaan puutu mitenkään enkä minä asialle mitään mahda. Teen niin tai näin, aina on sanomista.Asia on minulle niin kipeä, etten oikein jaksaisi elää.

    • Anonyymi

      mitäpä jos äiti sanoisi lapselle pienestä asti että mennääpä poimimaanyhdessä äitienpäiväkukkia valkovuokkoja vaikka tms.oksia ,sitten kotona ne pannaan maljakkoon ja nyt äiti sanoisi että kun on äitienpäivä niin nytpä herkutellaan äiti juo kahvit ja ensin näyttää lapselle kädestä pitäen miten se tehdään,yhdessä mitataan porot ja laitetaan vesi ja virta päälle.sitten otetaan kaapista kääretorttua tai pullaa ja molemmille leikataan kunnon pala myös jäätelö käy tai vohvelit tms.voileivän voitelukin onnistuu muutamalta 2-3 vuootiaalta.sitten lauletaan paljon onnea vaantai ystävä sä lapsien ja lapsi saa mehua tai kaakaota.kortti askarrellaan yhdessä myös piirretään ja väritetään.ja nyt kehutaan kovasti kaikille kuinka lapsei keitti kahvit jaherkuteltiin sitten näytellään ylpeänä katsokaa mitnkälaisen hienon kortinlapsi teki,ja se pannaan sitten seinään tai jääkaapin oveen näytteille ja aina lapsen kuullen kehutaankuinka hieno äitienpäivä kortti.
      valokuvakin otetaan ja pannaan myöhemmin albumiin ja äiti kiittää maailman ihanimmasta äitien päivästä jonka on saanut olla lapsen kanssa. lapsi oppii että äitienpäivä on juhlapäivä ja on vielä ylpeä kun on itse valmistanut jotain.isät on semmosia ettei ne huomioi vaimon äitiyttä aina,heillä on oma äitinsä.

      k

      k

    • Anonyymi

      Hyvää äitienpäivää!
      Muista, että tämä äitienpäivä voi olla oman äitisi viimeinen. Soita, laita edes viesti tai kerro jotenkin muuten, että hän on sinulle tärkeä kaikesta huolimatta.
      Voisin kuvitella, että ne äidit jotka vaikka ovat alkoholisoituneita, päihderiippuvaisia tms olisi unohdettuja. Mutta itse käytän hyvin vähän alkoholia, en polta, en ole ollut välinpitämätön, mutta silti en taaskaan saa edes sitä viestiä. 😔 Tuntuu, että minulla ei ole mitään merkitystä lapseni elämässä tai on se, että autan aina, kun hän on pyytänyt eikä aina ole edes pyytänyt apua.

    • Anonyymi

      Sydmellinen kitos aloiteesta. Yksin äiti ubohdetuna vuosia pääkaupunki setu.Kun uupui ja liutaa lasten lapsia ei jaksanut hoitaa ja eläke ei ritänyt itselle ruokaan kun meni vaipihin tutelit. Pulisonsa äitiä palvotiin kun oli profesoorin vaimo siis anoppi.Kana filettä köyhältä äidiltä vaaditin ostaa tälle rikalle hienolle anopille, Jolla ei alkeisia käytötapoja ollut istua pöytän keskustella oikesta asioista. Kun asun Helsingin kaupungin vuokra talo Hänestä roskaa.Hoitiko lapsen lapsia ei koskaan kun pieniä.

    • Anonyymi

      Kiitos! Ei miehesi kuulu sinulle ostaakaan vaan lasten.

    • Anonyymi

      Nykyisin on niin paljon itsekkäitä lapsia että ei ole aikaa vanhalle äidille. Paitsi jos on rahan tarve mutta taitaa rahapussi pysyä kiinni kun ei ole aitoja tunteita. Ei ole aikaa käydä auttamassa saati viedä syömään vuoden vittumaisin päivä

    • Anonyymi

      Hyvää äitienpäivää kaikille unohdetuille äideille! Syy ei ole teissä vaan niissä, jotka unohtavat. Muistakaa äidit, olette arvokkaita kultakimpaleita. Ostakaa itsellenne jotain kivaa, ulkoilkaa, lukekaa hyvä romaani tai katsokaa leffa nauttien. Olette sen ansainneet. ❤️

      • Anonyymi

        Kiitos. En saanut mitään. Lapseni ovat jo aikuisia ja heillä muuta menoa.
        Muistin omaa äitiäni. Joskus tulee se aika, kun häntä ei enää ole ja kukkakimppu vaihtuu haudalle vietyyn kukkaseen.
        Myönnän kyllä, että sattuu kun eivät lapset muistaneet. Ei meillä ole mitään riitoja yms. He eivät vaan muistaneet.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kirja: Martina Aitolehti näki narkomaani-siskonsa piikitetyn käsivarren: "Sillä hetkellä tajusin..."

      Hyvinvointiyrittäjä ja triatlonisti Martina Aitolehti avautuu rehellisesti mm. pikkusiskonsa-Steffin huumehöyryisestä elämästä uudessa elämäkertakirja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      61
      4666
    2. Loiri on kuollut.

      Poistui kuvioista.
      Maailman menoa
      187
      3753
    3. Martinan vastenmielinen menneisyys

      Martinan kirjasta julkaistujen otteiden perusteella hän on vastenmielinen sarjapettäjä ja epävakaa persoona. Kukaan normaali ihminen ei huuda kuutta t
      Kotimaiset julkkisjuorut
      280
      2854
    4. Vesa-Matti Loirin some hiljeni pahaenteisesti - Nyt tuhansilla suomalaisilla vain tämä yksi viesti

      Mikä on sinun suosikkimuistosi Vesa-Matti "Vesku" Loirista? Meneekö se Uuno Turhapuro osastolle, Eino Leinon tulkintaan vai onko se aivan jotain muuta
      Maailman menoa
      68
      2500
    5. Miksi Martina puhuu kirjassaan

      …muunneltua totuutta. Hän ei ole ollut apuvalmentajana hevostallilla nuoruudessaan. Hän on ollut ihan tavallinen tallityttö muiden tallityttöjen jouko
      Kotimaiset julkkisjuorut
      155
      1828
    6. Kiinasta taas uusi virus maailman iloksi

      Kiinassa on tunnistettu uusi Langya henipavirus (LayV), johon on sairastunut jo kymmeniä ihmisiä. Tutkijoiden mukaan virus on todennäköisesti tarttun
      Maailman menoa
      80
      1823
    7. Loiri oli minusta vastenmielinen

      Loirin kaikkea tekemistä leimaa hänen Uuno Turhapuro filminsä. Uuno filmit ovat olleet minulle aina todella vastenmielisiä. Tuo poru
      Maailman menoa
      216
      1356
    8. Parisuhdeodotukset

      Ajattelin ohittaa tämän päiväisen palstahärdellin ja viedä keskustelua alueelle, joka kovasti mietityttää ja joka saa tuntemaan suurehkoa rakkauden va
      Sinkut
      171
      1029
    9. Martina - Taistelija (WSOY) on menestyskirja

      Mukavaa luettavaa ja paljon kauniita kuvia Martinasta. Loppukesä menee tämän kirjan parissa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      135
      897
    Aihe