Olemme seurustelleet kohta kolme vuotta. Poikaystävälleni on tullut sellainen "tapa", että hän välillä sanoo mitä mieleen tulee eikä ollenkaan ajattele että se voisi ehkä loukata minua. Välillä pieniäkin asioita, mutta ne oikeesti merkitsevät ja loukkaavat minua.
Huomaa loukanneensa kun alan murjottaa ja pyytää sitten anteeksi. On sanonut itsekin että "Pitäis kiinnittää huomiota siihen mitä sanoo" mutta eipä näytä kiinnittävän..
Esimerkki: Poikaystävälläni on pian syntymäpäivä ja olen ostanut hänelle lahjan jo kesäkuussa. Poikaystäväni lähtee syntymäpäivänään muualle ja kysyin häneltä että "Haluatko lahjan ennenkuin lähet vai sitten ku tulet takaisin?" niin poikaystäväni sanoi välinpitämättömästi että "En mä tarvii lahjaa, ei sun tarvii antaa mulle lahjaa ku en mäkää antanu sulle synttärilahjaa". Poikaystävälläni oli rahat tiukilla syntymäpäiväni aikoihin, joten ymmärsin täysin ettei hänellä ollut varaa ostaa minulle lahjaa. Mutta halusin oikeasti antaa poikaystävälleni lahjan, ei sillä ole väliä onko hän antanut minulle lahjaa vai ei. Tuntui todella pahalta kun hän sanoi melkeimpä että "Mitä vittuja sä oot mulle lahjan ostanu, en mä halua sulta mitään lahjaa"...
Tuntuu että olen joku itsestäänselvyys poikaystävälleni, että hän voi sanoa minulle ihan mitä tahtoo.
Lisäksi hän suuttuu minulle ihan mitättömistä asioista ja alkaa raivoamaan.
Ennen hän oli iloisempi ja muutenkin positiivisempi. Asiat, joista hän nyt raivoaa, niin ennen hän tuli halaamaan minua ja sanoi ihan nätisti asiansa. Nyt hirveää huutamista.
Olen masentunut. Ja vaikka sanon näistä asioista poikaystävälleni, että ne vaivaavat minua, niin hän lupaa parantaa tapansa muttei paranna kuitenkaan.
Asiat ovat muuten meillä hyvin. En haluaisi erota, mutta olen alkanut kadulla katselemaan muita miehiä erittäin paljon. En tiedä onko se "huolestuttava" merkki.
Haluaisin vain kommentteja asiaan..
Huomaa loukanneensa kun alan murjottaa ja pyytää sitten anteeksi. On sanonut itsekin että "Pitäis kiinnittää huomiota siihen mitä sanoo" mutta eipä näytä kiinnittävän..
Esimerkki: Poikaystävälläni on pian syntymäpäivä ja olen ostanut hänelle lahjan jo kesäkuussa. Poikaystäväni lähtee syntymäpäivänään muualle ja kysyin häneltä että "Haluatko lahjan ennenkuin lähet vai sitten ku tulet takaisin?" niin poikaystäväni sanoi välinpitämättömästi että "En mä tarvii lahjaa, ei sun tarvii antaa mulle lahjaa ku en mäkää antanu sulle synttärilahjaa". Poikaystävälläni oli rahat tiukilla syntymäpäiväni aikoihin, joten ymmärsin täysin ettei hänellä ollut varaa ostaa minulle lahjaa. Mutta halusin oikeasti antaa poikaystävälleni lahjan, ei sillä ole väliä onko hän antanut minulle lahjaa vai ei. Tuntui todella pahalta kun hän sanoi melkeimpä että "Mitä vittuja sä oot mulle lahjan ostanu, en mä halua sulta mitään lahjaa"...
Tuntuu että olen joku itsestäänselvyys poikaystävälleni, että hän voi sanoa minulle ihan mitä tahtoo.
Lisäksi hän suuttuu minulle ihan mitättömistä asioista ja alkaa raivoamaan.
Ennen hän oli iloisempi ja muutenkin positiivisempi. Asiat, joista hän nyt raivoaa, niin ennen hän tuli halaamaan minua ja sanoi ihan nätisti asiansa. Nyt hirveää huutamista.
Olen masentunut. Ja vaikka sanon näistä asioista poikaystävälleni, että ne vaivaavat minua, niin hän lupaa parantaa tapansa muttei paranna kuitenkaan.
Asiat ovat muuten meillä hyvin. En haluaisi erota, mutta olen alkanut kadulla katselemaan muita miehiä erittäin paljon. En tiedä onko se "huolestuttava" merkki.
Haluaisin vain kommentteja asiaan..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ikävä et asiat menny tohon pisteeseen.. Ja vaikka sä et välttämättä tätä halua kuulla ni ei se sua enää rakasta samalla tavalla. On joko tottumuksen tai yksinolon pelossa sun kans. Itellä ollu samanlaisia tapauksia.. Ja itsekin olen käyttäytynyt noin kun en ole halunnut miestä. Ero tekee kipeää mutta niin tekee tuollainen suhdekin. Ota etäisyyttä suhteeseen ja jos se rakastaa sua ni se haluu sut takas. älä anna sen itkee sua heti samana iltana takas, se on vaan eron tuskaa.
Sinuna jättäisin miehen. Itsen olen kokenut saman lähes jokaisessa suhteessa (paitsi tämänhetkisessä)ja kyseinen käytös on aina tarkoittanut samaa, mies on halunnut erota, mutta ei halua jättää, sillä pelkää loukkaavansa. Mies loukkaa jatkuvasti siinä toivossa, että nainen raivostuu ja jättää mehen. Mikäli loukkaukset olisivat satunnaisia ja todella pieniä, niin ei hätää, sillä miesten tapoihin kuuluu vähän "nälviä" tyttöystäviään,mikäli nälvintä on jatkuvaa, tarkoittaa se lähes 100% varmuudella sitä, että mies haluaa eron.
Riippuen siitä kuinka vakavissanne olette seurustelunne suhteen, suosittelen joko uuden etsimistä tai tilanteen seuraamista.
Poikaystävälläsi saattaa olla muita murheita ja stressiä, joista hän ei osaa puhua tai edes tiedosta niiden vaikutusta. Lähimpänä tietysti saat niskoillesi hänen pinnalla olevat tunteensa, vaikka hän ei tietoisesti haluaisikaan loukata.
Oletko kova roikkumaan ja vaatimaan hänen huomiotaan, jolloin ärtymys kasvaa siitä että tenttaat ja kyselet samaa asiaa monta kertaa saman päivän aikana. Voisit joskus kysyä mitä mieltä hän on.Sinähän olet myös muuttunut siitä, mitä olitte suhteenne alussa.
Se, mitä kuvailit hänen tavastaan suhtautua syntymäpäivälahjaan kertoi kyllä enemmän hänen nolostumisestaan kuin välinpitämättömyydestään. Hän ei vain osaa sanoa asiaa tyylikkäämmin, joten Sinun pitäisi kyetä kertomaan loukkaantumisestasi rauhallisesti ja tunteilematta.
Jos kuitenkin uskot löytäväsi parempaa seuraa vaihtamalla toiseen poikaystävään, niin luota vaistoosi. Se on yleensä oikeassa. Muista kuitenkin, ettei vaikeuksia koskaan voiteta lähtemällä pois. Joten vuosien varrella Sinun kannattaa opetella kestämään myös vastoinkäymisiä ja ymmärtää, että ne ovat osa parisuhdetta.
Tuon kertomasi perusteella on aika hankala sanoa, käyttäytyykö poikaystäväsi oikeasti kylmästi sinua kohtaan vai vainko esität asian siten, koska olet itse kyllästynyt häneen muttet halua sitä myöntää. Olet alkanut katselemaan muita miehiä muttet haluaisi kylmästi dumpata poikaystävääsi joten tarvitset tekosyyn ja haet täältäkin hyväksyntää jota myös muilta naisilta näytät saavan.
Ei nuo minusta kuulostaneet miltään kamaluuksilta, vaikkei myöskään voi suoraan sanoa ettei mitään olisi vialla. Katsos kun ei yhtään tiedä minkätyylisiä ihmisiä sinä ja poikaystäväsi olette ja olette olleet.
No just. Ei kai seurustelukumppaninsa kanssa voi aina jokaista sanaa miettiä?
Hohhoijaa, älä ole noin herkkänahkainen. Et tule löytämään miestä, joka ei joskus loukkaisi ja joka olisi aina yhtä ihana kuin silloin alussa.
Tervetuloa todelliseen maailmaan.
Miten on mahdollista, että poikaystäväsi sanoo "En mä tarvii lahjaa, ei sun tarvii antaa mulle lahjaa ku en mäkää antanu sulle synttärilahjaa" eli tuntee syyllisyyttä siitä ettei voinut ostaa sinulle lahjaa.
Mutta sinä sen sijaan kuulet: "Mitä vittuja sä oot mulle lahjan ostanu, en mä halua sulta mitään lahjaa..." miten se on mahdollista?
"Ennen hän oli iloisempi ja muutenkin positiivisempi. Asiat, joista hän nyt raivoaa, niin ennen hän tuli halaamaan minua ja sanoi ihan nätisti asiansa. Nyt hirveää huutamista." Jos vertaan edelliseen mitä kerroit... voi olla, että poikaystävästäsi tuntuu helpommalta ja nopeammalta huutaa ja raivota asiat, kun ei jaksa pilkulleen miettiä miten asiat sanoisi ja miten sinä ne mahdollisesti ymmärrät.
"Olen masentunut. Ja vaikka sanon näistä asioista poikaystävälleni, että ne vaivaavat minua, niin hän lupaa parantaa tapansa muttei paranna kuitenkaan." Poikaystäväsi ilmeisimmin välittää sinusta todella paljon, kun lupaa parantaa tapansa...luultavimmin syy miksi hän ei niin tee, voi olla se, ettei hän tiedä miten parantaisi, miten sanoisi asiat että ne menisivät loukkaantumatta perille.
Kirjoitukseni johtuu omasta kokemuksestani asiasta, seurustelin pari vuotta miehen kanssa, jolla vastaava käytös sen kun paheni...sain miettiä joka ikisen lauseeni etukäteen ja tarkasti, ettei hän vain mistään sanasta tai äänensävyn vivahteesta pääsisi loukkaantumaan ja/tai tekemään omia päätelmiään sanojeni tarkoituksesta. Oli suoraan sanoen tuskallista yrittää muokata yksinkertaisimmatkin asiat sopiviksi lauseiksi etukäteen, ettei vain ollut edessä tunnin selvittely ja kysely asiasta, sanoista ja mitä niillä "todella" tarkoitin...
Itselläni se oli yksi syy eroon muiden lisäksi, yhteiselämä oli lopulta aivan liian uuvuttavaa.
Suosittelen että miettisit onko mitenkään mahdollista, että uskoisit poikaystäväsi sanoja niin kuin ne ulos tulevat, sen sijaan että teet omia johtopäätöksiä? Samoin kuin miettisit mistä todella on syytä loukkaantua? Loukkaantuahan voi todellakin aivan mistä tahansa jos siltä tuntuu, mutta miksi?
Ja jos katselet muita miehiä, saattaa olla kyse siitäkin, että suhteesi on tasoittumassa kuten pitääkin, mutta kaipaat alkuajan isompaa huomiointia ja hellimistä. Siihen ei juuri uusi suhde auta, sama tilanne on edessä jälleen tietyn ajanjakson jälkeen.
Ajattelin ihan samaa kun luin tuon viestin. Myös minä jouduin ennen miettimään todella tarkkaan mitä suustani päästin, koska kaikki puheeni menivät käsittelyyn, jossa joka ikinen sana ja äänenpaino käytiin läpi.
Kärjistetysti kertoen keskustelu saattoi mennä tähän tyyliin: minä totean että onpas tänään pilvistä, johon exä vastaa ettei se hänen syytään ole. Minä kummissani siihen että enhän sitä ole tarkoittanutkaan, mihin taas exä toteaa että kyllä mä sut tunnen, sitä sä oikeesti tarkoitit. Eli lievästi sanottuna twilight zone -meinikiä.
Olemme seurustelleet kohta 4 vuotta ja on aivan sama tilanne.
Minusta tuntuu, että suhteemme kylmenee, hän loukkaa, minä loukkaannun ja vetäydyn pois. Mietin sanani hyvin tarkkaan etten vaan provosoisi mutta silti tappelu tulee.
Minä en usko että tähän mitkään marsit ja venukset auttavat, suhde alkaa olla ohi, ja molemmat roikumme tässä puolittain, onhan pikkuhiljaa tapahtuva ero helpompi kuin kerrasta poikki.
Ei voi riittää vaan siihen pitää ongelmia liittää, sydän särkyy tässä pelissä on niin vaikeeta lähteä ja kiittää..