kertokaa puolisot miten ihmeessä te ette huomaa miehenne pettämistä, epämääräisiä puheluita tai viestejä iltaisin, selittelyjä ja poissaoloja... suljetteko silmänne vai annatteko vaan anteeksi?
nimim.itse pettäjän kiinnisaanut
nimim.itse pettäjän kiinnisaanut
Vastaukset 13
Vanhimmat
luottavat puolisoonsa ja siihen mitä he sanovat. Kukaan ei ole ajatustenlukija niin että voisi tietää mitä siellä päässä liikkuu. Jos ei ole syytä epäillä sanoja/tekemisiä niin miksi niitä epäilisi? Minä en ainakaan ala kyttäämään ja epäilemään kenenkään tekemisiä tai sanomisia, jos pettää ja valehtelee, eikä sitä pysty reilusti myöntämään niin omapahan on häpeänsä!
Eri asia on jos jää reilusti kiinni, niin sitten onkin jo toinen asia...
Miksi, jos et pettämisestä mitään tiedä etkä epäile, olet täällä palstalla lukemassa näitä juttua?
en todellakaan ja olen pitänyt itseäni jopa ihan fiksuna naisena... Mutta taas kerran, kun epäilys miestäni kohtaan (kuvioissa 2. nainen) alkaa kasvamaan. En saa itsestäni irti, että jättäisin. En ymmärrä itseäni, en todellakaan. Sydän pitää kiinni.
Meillä takana pitkä suhde ja useampi lapsi, joka ei ole syy jäämiselle. Pärjään hyvin yksinkin heidän kanssaan. Itseäni tilanne suututtaa, koska tiedän jo näillä vuosilla, että mieheni ei tule muuttumaan...
sepä se, kun kiinni jää, ja silti sydän pyytää jatkamaaan ja anteeksi antamaan. mies osasi hyvin selittää tilanteen, eikä myöntänyt mitään.. joten suhde jatkui ja jatkui loputtomiin. lopulta tulin päätökseen, etten halua pilata koko elämääni eläen tällaisessa suhteessa.. käsittämätöntä on se, miten mies pystyy selittämään kaiken niin, että uskon siihen, ja vain "naiset soittavat hänelle vaikka hän on kieltänyt.."
Itse narautin 1. kerralla mieheni sillä lailla (tutkin puh), että soitin tälle 2. naiselle ja kysyin, mikä heidän suhteen laatu hänen mielestään oli, kauanko jatkunut jne jne ja häneltä tulleisiin "faktoihin" perustuen kerroin miehelleni tietäväni heistä. Mies myönsi ja se suhde loppui. Mutta sen jälkeen on ollut muitakin ja minä (tyhmä sittenkin!?!) elän edelleen tässä rinnalla. Miksi? jaa-a, kaipa odotan, että se minunkin pitkä pinnani täyttyy äärimmilleen tai että mies todella lähtee jonkun naikkosen matkaan, koska itse en tästä näemmä kykene lähtemään...
Tilanne on tuskainen itselleni toisinaan, mutta lapset ei kärsi, koska me emme kuitenkaan pahemmin tappele keskenämme.
Tottakai hän selittää ,koska pelkää menettävän sinut ja lapsensa ja mikä kauheinta TOISEN NAISEN TAKIA .SEHÄN ON HÄPEÄ MIEHELLE .ISÄLLE.
Mutta ,jos annat anteeksi kerran niin saat antaa anteeksi AINA.
terv. miehen jättänyt samoista syistä..
Parantuiko oma elämäsi huomattavasti sen jälkeen, kun jätit petturin? Itse en pysty lähtemään/jättämään ja en edes tiedä miksi...Läheisriippuvainen? En kuitenkaan usko siihen, koska osaan olla omillani aivan hyvin ja tiedän pärjääväni lasten kanssaa... vaikeaa :(
"Parantuiko oma elämäsi huomattavasti sen jälkeen, kun jätit petturin"
No parani.
Kaipa avovaimo oli ajatellut minut jättää, mutta kun sain tietää, mietin tunnin miten asian hoidan (lähinnä sen, heitänkö heti ulos vai mitä teen) ja pistin naisen samantien pihalle.
Onneksi meillä ei ollut lapsia.
Ei mennyt kuin vuosi niin löysin itselleni paljon paremman kumppanin. Vaikka nyt elellään suhteen alkuaikoja, niin ei mulla ja exällä silloin alussa näin auvoista ollut.
Tätyy kyllä vielä sanoa että edelleenkin tuo pettäminen vituttaa. Jos ex ja se kakkosmies kävelee vastaan, niin turpaan lyön sitä äijää. Jos ex yrittää tulla väliin, lyön sitäkin. Raskaasti olen ottanut pettäminen ja yhtä kipeät haavat aion tehdä vastapuoleen.
Ainoa mitä sun pitää miettiä, on tapa miten jätät. Heitätkö ulos, lähdetkö itse, sarjoitatko lukot uusiksi kun mies on matkoilla. Onhan noita keinoja.
mielestäni miehen olisi parempi tuossa tilanteessa myöntää kuin kieltää ja keksiä selityksiä. Ongelman ydin siinä, ettei siihen ytimeen päästä, ellei tosiasioita tunnusteta. Vaikka sekä tunnustamisella tai salailulla voi molemmilla päätyä eroon, niin tunnustamisesta päästäisiin siihen ongelman ytimeen... edes.
Itse mietin, että miehet oikeasti haluaisivatkin eroa, kun vehkeilevät toisten naisten kanssa. Heille vaan on hioutunut päähän, että vain huono mies jättää perheensä. Siihen kun lisätään ajatus, ettei näe lapsiaan juuri koskaan ja silloinkin kun näkee, heistä olisi huolehdittava, yksin, ei ole ihme, että mies salailee viimeiseen asti.
niin tein minäkin , ja yhteis eloa no jatkunut 50vja ylikin ,sinä olet se tärkein ihminen hänen elämässään, vaikka ne kakkoset ja kolmoset kyllä myös luulee olevansa ainoita prinssessoja ,naura koko asialle ja elä omaa elämääsi rinnalla , kyllä kaikki hyvin menee .
sellaista ei huomaa mitä ei halua huomata. Jos ihminen, mies tai nainen, on muutenkin paljon poissa ja menossa, ei poissaolot herätä minkäänlaisia epäilyjä. Se on hyvä, sillä suhteessa, jossa ei ole vapautta, ei ole mitään. Luottamus ei ole sinisilmäisyyttä.
Usein myös kaikki menee päin prinkkalaa, kun kertoo väärin epäilyistään, vaikka niillä olisi vinha perä. Ja sitten menee vieläkin enemmän metsään, jos kertoo epäilyistä, joissa ei olekaan perää.
Kun toisella on työmatkoja ja iltahommia melko usein eikä ole tullut mieleen, että hän valehtelisi.
No niin, sitten kun on jäänyt kiinni´kahden vuoden pituisesta sivusuhteesta, niin luottamus on poissa ja alkaa epäillä sanomisia ja tekemisiä, välillä turhaan.
Mutta itselle kävi niin, että ukko meni peräti yhteiselle lomamatkalle naisystävän (uuden) kanssa. Yksin matkustaminen ja viihtyminen rantalomalla tosin oli jo niin epäuskottavaa, että kiinni narahti. Nyt en enää kykene uskomaan yhtään mitään todeksi. Oma arvo ja kelpoisuus on omissakin silmissä romahtanut. Avioliiton muuttuminen kulissiksi surettaa.
petetty ei huomaa usein kumppaninsa pettämistä:
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/onko-kumppanisi-uskoton/