Pointti se tämäkin:
kun iäkkäämmät puolisot eroavat, heillä ( meillä ) on myös lastenlapsia.
Olen kertonut ihan rehellisesti asiasta heille, en siis mitään yksityiskohtia enkä ole sortunut ( ei ole syytäkään ) moittia - mollata x:ää.
Hän on kuitenkin heidän vaarinsa kuten minä olen aina heidän mummonsa.
Pienille lapsille saattaa kyllä olla hankalaa hahmottaa asiaa, monet vanhemmat eroavat - ok - mutta entä kun mummo&vaari-ikäiset sen tekevät?
Yhteiselo kohdallani ei vain enää ollut mahdollinen.
Yritetty on - paikattu on - tosin yritystä on enempi ollut sillä puheliaalla tyypillä eli minulla..
Mutta kait se siitä ajan kanssa asettuu.
Minä voin nyt olla lastenlasten kanssa enemmän jos haluan - koska muutan lähelle heitä MUTTA varon kyllä tuppautumasta joka päivä heille.
Tulen, jos tiedän, että varmasti halutaan, voin auttaa missä tahansa, olla taustatukena ja lähteä sitten omaan asuntooni.
Vaari vain on jo sen ikäinen,ettei oikein pärjää eikä tahdo jaksaa vilkkaiden lastenlasten kanssa.
Mutta niinhän elämä menee, sitä vanhenee jonsei kuole pois..
kun iäkkäämmät puolisot eroavat, heillä ( meillä ) on myös lastenlapsia.
Olen kertonut ihan rehellisesti asiasta heille, en siis mitään yksityiskohtia enkä ole sortunut ( ei ole syytäkään ) moittia - mollata x:ää.
Hän on kuitenkin heidän vaarinsa kuten minä olen aina heidän mummonsa.
Pienille lapsille saattaa kyllä olla hankalaa hahmottaa asiaa, monet vanhemmat eroavat - ok - mutta entä kun mummo&vaari-ikäiset sen tekevät?
Yhteiselo kohdallani ei vain enää ollut mahdollinen.
Yritetty on - paikattu on - tosin yritystä on enempi ollut sillä puheliaalla tyypillä eli minulla..
Mutta kait se siitä ajan kanssa asettuu.
Minä voin nyt olla lastenlasten kanssa enemmän jos haluan - koska muutan lähelle heitä MUTTA varon kyllä tuppautumasta joka päivä heille.
Tulen, jos tiedän, että varmasti halutaan, voin auttaa missä tahansa, olla taustatukena ja lähteä sitten omaan asuntooni.
Vaari vain on jo sen ikäinen,ettei oikein pärjää eikä tahdo jaksaa vilkkaiden lastenlasten kanssa.
Mutta niinhän elämä menee, sitä vanhenee jonsei kuole pois..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kinkkinen tilanne.
Olet hoitanut sen mielestäni kuitenkin ihan ok.
Eronneena mummonakin voi elää täysipainoista elämää - niin teen minäkin ja olen 60 vee.
Onnea vain mymmeli!!!
Sama kai, se missä iässä erotaan?
Jos ei ole keskinäistä kunnioitusta, yhteisiä asioita, jos ei välitä toisesta niin miksipä jatkaa?
Eivät ne lastenlapset siitä kärsi, pääasia että molemmat isovanhemmat ovat jatkossakin osallisia heidän elämässään.
Kaiken kokeneena sanon että halivilivoo jos ei yhteiselo maita niin eroopi.
Siittä se lähtee..
Aivan.
Mutta jotain häpyä sentään.
Olet sentään isoäiti!
Entä se toinen osapuoli - luultavasti vaari ei olisi halunnut erota - mikä sinut pani riekkumaan, taistelemaan kohtaloa vastaan?
Etkä yhtään ole voinut ilmoitella, miten asiat ovat...ei sitten.Kun ei, niin ei.
Kyllä pienet lapset ymmärtävät joskus asioita paremmin kuin aikuiset! Kun olet selittänyt selkeästi tilanteen, etkä ole sortunut haukkumaan lasten vaariakaan, niin eiköhän kaikki mene paremmin kuin hyvin.
Juu en ole sortunut " haukkumaan" ei ole minun asiani.
Sen olen elämässä oppinut että on ajan ja energian haaskausta tehdä sitä - eli mitä väliä?
Me olemme eronneet.
Vaari on ihan omanlaisensa, mutta kuten kirjoititkin - luotan siihen että lastenlapset ovat fiksuja, myöhemmin he kyllä ymmärtävät enemmän, siihen saakka saavat pitää illuusionsa vaarista..
Voi elämän kevät, uutta kehiin sekä mummolle että vaarille - siitä saa voimia myös jaksaa jälkikasvun kanssa!
Elämä hymyilee - kun ei kulje otsa kurtussa.