Kaipaisin mielipiteitänne seuraavaan asiaani.
Avovaimoni on muuttamassa yhteisestä kodistamme omaan asuntoon. Syyksi muuttoon hän on sanonut että häntä "ahdistaa" välillä asua saman katon alla. Ei tunne oloaan kotoisaksi vaikka olen tehnyt kaiken että hänellä olisi kotoinen olo.
Huonekalutkin on kuulemma vääränlaisia.
Rajoitan kuulemma hänen vapauttaan ja menemisiään, vaikka en ole ikinä kieltänyt häntä menemästä ja tulemasta kun siltä tuntuu.
Mikään asia suhteessamme ei kuulemma muutu vaikka hän asuisi omassa asunnossaan. Epäilen että taitaa olla aivan toisin.
Mitä ihmeen järkeä edes on maksaa vuokraa kahdesta asunnosta? Sehän oli yksi syy yhteen muuttamiseen, vuokrissa säästäminen.
Aluksi hän kertoi käyttävänsä uutta asuntoaan vain varastona, mutta nyttemmin on puhunut jo sisustamisesta, kalustamisesta ja astioitakin katselee jo valmiiksi. Mikä järki tässäkin oikein on? Naisen logiikkaako?
Olen asiassa aivan pihalla. Muuttopuheet tulivat yhtenä päivänä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mitään normaaleja isompia ongelmia meillä ei ole koskaan ollut, rakastamme toisiamme. Niin ainakin itse ajattelen, en tiedä sitten mitä hän oikeasti ajattelee.
Onko joku muu ollut vastaavassa tilanteessa? Miten te toimitte?
Avovaimoni on muuttamassa yhteisestä kodistamme omaan asuntoon. Syyksi muuttoon hän on sanonut että häntä "ahdistaa" välillä asua saman katon alla. Ei tunne oloaan kotoisaksi vaikka olen tehnyt kaiken että hänellä olisi kotoinen olo.
Huonekalutkin on kuulemma vääränlaisia.
Rajoitan kuulemma hänen vapauttaan ja menemisiään, vaikka en ole ikinä kieltänyt häntä menemästä ja tulemasta kun siltä tuntuu.
Mikään asia suhteessamme ei kuulemma muutu vaikka hän asuisi omassa asunnossaan. Epäilen että taitaa olla aivan toisin.
Mitä ihmeen järkeä edes on maksaa vuokraa kahdesta asunnosta? Sehän oli yksi syy yhteen muuttamiseen, vuokrissa säästäminen.
Aluksi hän kertoi käyttävänsä uutta asuntoaan vain varastona, mutta nyttemmin on puhunut jo sisustamisesta, kalustamisesta ja astioitakin katselee jo valmiiksi. Mikä järki tässäkin oikein on? Naisen logiikkaako?
Olen asiassa aivan pihalla. Muuttopuheet tulivat yhtenä päivänä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mitään normaaleja isompia ongelmia meillä ei ole koskaan ollut, rakastamme toisiamme. Niin ainakin itse ajattelen, en tiedä sitten mitä hän oikeasti ajattelee.
Onko joku muu ollut vastaavassa tilanteessa? Miten te toimitte?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ajattelisin, naisena, että naisellasi on jokin oma ongelma???? -joko suhteessa sinuun/miehiin tai itseensä.
Niin selvä pesäero ja irtiotto puhuu puolestaan!
Ei siinä ole mitään järkeä!
Koetahan jaksaa!
...niin paljon särkyneitä sydämiä!
Avovaimosi valmistelee muuttoa omaan elämään.
Ei pysty sitä sinulle suoraan sanomaan.
Voihan olla, että vaikka et kiellä menemisiä ja tekemisiä millään tavalla, naisestasi Tuntuu kuin tekisit niin, se ajatus ja tunne voi olla hänen omassa päässään eikä lähtöisin sinusta. Ja se paranee tuolla tavalla, hän saa otettua etäisyyttä, saa kaipaamaansa vapautta ja saa esiin ne todelliset tunteensa sinua kohtaan kun se ahdistus ei ole päällimmäisenä jatkuvasti. Usko pois, tämä voi olla hyvä asia.
Naisena sanoisin että vaikka "oma kämppä" toimisi käytännössä vain varastona, jo se että se On siellä, luo sen vapauden, ja sen sisustaminen mieleiseksi vahvistaa sitä mielikuvaa. Onhan aina ihanaa tehdä asunnosta itsensä näköinen vapaasti, ilman velvollisuutta toisen mielipiteen huomioon ottamiseen :D varsinkin jos sitä mielipidettä ei lausuta ääneen, vaan sen saa arvailla.
Ole positiivinen ja usko naistasi. Ei hän tätä kiusallaan tee, vaan hän tarvitsee tämän vaiheen juuri nyt. Älä tee siitä ongelmaa jos se ei sitä oikeasti ole :D
***
"Onhan aina ihanaa tehdä asunnosta itsensä näköinen vapaasti, ilman velvollisuutta toisen mielipiteen huomioon ottamiseen :D varsinkin jos sitä mielipidettä ei lausuta ääneen, vaan sen saa arvailla."
Kyllä tämänkin asunnon olisi saanut sisustaa mieleisekseen. Olisi vaikka heittänyt kaiken ulos ja luonut omanlaisensa kodin.
"Ole positiivinen ja usko naistasi. Ei hän tätä kiusallaan tee, vaan hän tarvitsee tämän vaiheen juuri nyt. Älä tee siitä ongelmaa jos se ei sitä oikeasti ole :D"
Jotenkin se vaan on niin vaikeata. Ehkä siksi että olen putkiaivoinen mies :)
Että kun koti ei ole yksin oma, ei sitä voi mieleisekseen laittaa hyvällä omallatunnolla toisen makua miettimättä. Kaikesta tulee kompromissi, kun on kyse kahden ihmisen kodista, tai useamman. Se on varmaan sitten se naisellisempi tapa ajatella, spekuloida toisen ajatuksia ja mielipiteitä jonkin asian suhteen, oli sillä väliä tai ei. Vaikka uusi sohva ei sinusta ole juttu eikä mikään, miettii nainen todennäköisesti että entäs jos et tykkääkään siitä, ja mitä jos et tykkää ja sanotkin että tykkään, kritisoit väärästä valinnasta vaikka annoit luvan muutokseen... jne jne. sellaisia typeryyksiä me naiset usein mietimme, teemme pienestä asiasta elämää tärkeämmän.
Älä vielä heitä pyyhettä kehään ja "lemppaa varmuuden vuoksi ettei se ehdi ensin". Ota huomioon se vaihtoehto että nainen todella haluaa jatkaa suhdetta kanssasi, mutta syystä tai toisesta tahtoo tuntea kotinsa olevan yksin oma kotinsa. Että on paikka joka on hänen määräysvaltansa alla, turvapaikka, kaiken keskellä. Se on tärkeää. Tietysti olisi upeaa jos hän tuntisi niin yhteisestä kodistanne, mutta vaikka nyt ei tunne, se voi hyvinkin muuttua ajan kanssa.
Kuinka kauan olette yhteistä kotia asuneet? Oliko se ensin sinun, jonne hän muutti, toisinpäin, vai haitteko sen yhdessä? Mistä ne sohvat ovat tulleet? Omistussuhteet vaikuttavat hirveästi...
***
"Onko joku muu ollut vastaavassa tilanteessa? Miten te toimitte?"
No vähän samanlaisessa joo.
Kyllä teidän parisuhde on nyt lopussa. Pääset helpoiten lopettaessasi suhteen heti kun nainen on saanut muutettua omaan asuntoon. Tai sitten voit vain ilmoittaa, että en näe mitään järkeä jatkaa suhdetta, jos nainen muuttaa pois.
Mielestäni poismuutto kertoo karua kieltään hänen sitoutumisensa tasosta. Sitä ei käytännössä ole.
"Rajoitan kuulemma hänen vapauttaan ja menemisiään, vaikka en ole ikinä kieltänyt häntä menemästä ja tulemasta kun siltä tuntuu. "
Suhde se on joka rajoittaa. Kun asutte yhdessä, ei voi vikitellä muita, ei voi juosta kaupungilla eikä kutsua kiinnostavia miehiä kahville. Aikonee irrottautua sinusta apinaotteella, eli kelpaat niin kauan kunnes uudet systeemit on pedattu.
"Mielestäni poismuutto kertoo karua kieltään hänen sitoutumisensa tasosta. Sitä ei käytännössä ole. "
Noin sen olen itsekin ajatellut :(
Olen itse ollut samanlaisessa tilantaassa vajaat 10 vuotta sitten. Emäntä vaan yhtenä Päivänä kertoi että hankkii oman asunnon. Siinä ei auttanut mikään enää.
Luulenpa että sinun on aika nyt nostaa kytkintä sillä suhteenne on ohi. Ehkä avovaimosi on vaan niin kiltti ihminen ettei voi kertoa sitä suoraan sinulle. Minun emäntäni keksi vaikka mitä tekosyitä ja yritti syyllistää minua mutta tuo asunnon hankkiminen varastoksi on kyllä paras juttu minkä olen kuullut. Eikö teillä ole kellarivarastoa?
Ehkä avovaimosi haluaa etsiä uuden jota voi tapailla ilman häirintää uudessa asunnossaan?
Ps. kysy häneltä haluaako hän asua koko loppuelämänsä eri osoitteissa. Vastauksesta voit päätellä rakastaako hän sinua enää ollenkaan.
Voimia!
Pahinta mitä nyt voisit tehdä on että alkaisit haastamaan riitaa, tai jopa lyömään. Niin ei saa tehdä! Naisesi on päättänyt lähteä ja hän tekee sen joka tapauksessa. Pientä jäynää kyllä sinun nyt kannattaa tehdä, sillä et voi enää hävitä mitään. Toimi seuraavasti:
- Älä MISSÄÄN TAPAUKSESSA auta häntä muutossa. Jos itse osaa etsiä asunnon, niin osaa varmasti sitten myös hoitaa muuton!
- Älä vieraile uudessa asunnossa vaikka pyydettäisiin. Satutat sillä vain itseäsi. Kokemusta on!
- Älä soita!
- Näyttäydy hänelle jonkun naisen kanssa vaikkapa kaupungilla. Vaikka jonkun kaverisi. Pääasia ettei naisesi tunne sitä naista!
- Älä anna hänen viedä asunnosta mitään mitä hän ei ole sinne tuonut!
Ja lopuksi: Älä sorru ryyppäämään kuten minä olen joskus tehnyt. Siitä ei ole mitään hyötyä!
"Pahinta mitä nyt voisit tehdä on että alkaisit haastamaan riitaa, tai jopa lyömään."
"Älä vieraile uudessa asunnossa vaikka pyydettäisiin. Satutat sillä vain itseäsi. Kokemusta on!"
"Ja lopuksi: Älä sorru ryyppäämään kuten minä olen joskus tehnyt. Siitä ei ole mitään hyötyä!"
Anteeksi, mutta tuossa olikin ainoat järkevät neuvosi. Muut neuvosi olivat ainoastaan lapsellista roskaa. Kiitos kuitenkin mielipiteistäsi.
Ei se tahdo olla sun kanssa. Hölmö olet, jos et sitä huomaa.
"hengittää". Itse olen muuttanut mieheni kanssa hyvin nuorena saman katon alle, olen ikäni seurustellut aina jonkun kanssa ja tämä ns. "itsenäistymisvaihe" on jäänyt pois välistä. (Norm. muutetaan ensin omaan asuntoon, hoidetaan laskut sun muu itsenäisesti ja sitten ehkä muutetaan jonkun vastakkaista sukupuolta olevan kanssa samaan asuntoon).
Meillä tosin tilanne oli sellainen että mies kontrolloi erittäin voimakkaasti minun omaa elämääni,joi jatkuvasti, ei ollut kiinnostunut lasten tai kodin hoidosta pätkääkään, väenvängällä joskus imuroi tai laittoi tiskit koneeseen. Ahdistuin koska oman työni lisäksi jouduin tekemään kaiken kotona, hoidin yksin lapset joista yhdellä laaja-alainen kehityshäiriö sekä muitakin sairauksia, (hänen sairaalakäyntinsä ym:t. Mies hoiti juuri ja juuri laskuasiat mutta ei mitään muuta. Eli kolmen lapsen lisäksi oli aikuinen "lapsi" sotkemassa normaalia elämää ja arkea. Ahdistuin, Halusin hengitystilaa. Mikään ei auttanut.
Meillä tilanne johti siihen että käskin häipyä yhteisestä kodistamme, valita perheen ja viinan väliltä. Avioerohakemuksen lätkäistyäni pöydälle hän tajusi että olen tosissani. Ymmärsi asian tiimellyksessä myös sen että en ole mikään itsestäänselvyys...kuten oli olettanut koko ajan....Älä sinäkään oleta niin vaan kohtele kuin aarretta sitä ihmistä vierelläsi.
Koita ymmärtää avovaimoasi ja jaa kotityöt sekä arjen rasittavuus hänen kanssaan. Huomioi ja helli häntä kosketuksella ja sanoilla. Pelkät sanat eivät riitä vaan ne tarvitsee tuekseen tekoja, pieniä hellyydenosoituksia...silityksiä, haleja, suukkoja ilman mitään "syytä"...pakaroiden puristeluakin sillointällöin aina ohikulkeissasi. Pieniä hellyyden ja rakkaudenosoituksia päivittäin, kehuja vaikkei aina huvittaisikaan.
Anna hänelle tilaa, anna joskus mennä yksin johonkin. Kaikki tarvitsee tasaisesti "hengitystilaa...Minä saan voimavarani metsästä...
KYSY HÄNELTÄ MIKÄ ON SE OIKEA SYY TÄHÄN ASIAAN? Uskon että se on juuri tuota mitä minullakin oli...tai toki voi poikkeuksiakin olla....haluaa pehmeän laskun eroamiseen...
Sun on se selvitettävä itse.
Nimim.avioeron partaalta voittoon
Tuo aloittajahan kirjoitti että "Rajoitan kuulemma hänen vapauttaan ja menemisiään, vaikka en ole ikinä kieltänyt häntä menemästä ja tulemasta kun siltä tuntuu."
Miksi sitten kirjoitat hänelle että
"Anna hänelle tilaa, anna joskus mennä yksin johonkin. Kaikki tarvitsee tasaisesti "hengitystilaa..."
Kaikki tarvitsevat omaa aikaa, mutta tässä tapauksessa nainen ilmeisesti yrittää syyllistää tuota aloittajaa jotenkin. Jos hän ei kerran rajoita naisensa menemisiä, niin miksi nainen sitten niin syyttää.
Naisten aivoituksia on joskus niin vaikea ymmärtää...
Kerronpa sinulle hieman omasta tilanteestani edellisessä suhteessani.
Halusin omaa aikaa ja vapautta vaikka oma mieheni ei mitenkään rajoittanut minunkaan tekemisiäni. En tiedä miksi halusin omaa aikaa, mutta siltä vain tuntui. Laitoin asuntohakemuksen sisään kunnalle ja sainkin odottelun jälkeen oman asunnon. Syyksi sanoin miehelleni samat syyt joita itsekin olet joutunut kuulemaan. En tiedä miksi niin sanoin, mutta jälkeenpäin ajateltuna halusin päästä vain eroon siitä suhteesta. Tavallaan toimin aika raukkamaisesti kun en kertonut asioiden todellista luonnetta. Halusin vain uuden suhteen. Mieheni otti asian aika raskaasti eikä ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen. Ehkä hyväkin niin.
Luulen että kukaan ei hanki omaa asuntoa vain oman ajan vuoksi, varsinkin jos et rajoita hänen menojaan kuten olet kertonutkin. Ehkä hän on samassa tilanteessa kuin minäkin aikoinaan, ken tietää.
>>>Mikään asia suhteessamme ei kuulemma muutu vaikka hän asuisi omassa asunnossaan.
ja uusi on jo katsottuna,ei vaan saa sitä sulle suoraan sanotuksi....ei se sua enää rakasta.
heitä tavarat ja akka ulos,paskat, ei se susta enää välitä.Sillä on uusi mies jo ollu vähän aikaa.
sanoisin. Hänestä ei ole sanomaan suoraan sinulle että haluaa olla täysin vapaa.
Oma asunto on on minusta selvä merkki jo siitä ettei halua olla suhteessanne.
Tulet huomaamaan että hän pikku hiljaa tai ehkä jopa tavarat sisään kannettuaan sanoo sinulle haluanvansa olla vapaa.
Ikävä tosi asia on että ero on tulossa kovaa vauhtia, kannattaa ruveta henkisesti valmistautumaan ja tekemään suru työtä.
En halua sinua loukata kun näin sanon mutta mielestäni tuo on vaan niin päivän selvä asia.
Kaikkea hyvää sinulle paljon kuitenkin!!