Oon mäkin yks hölmö. Kerrankin on mies, joka haluaa sitoutua, joka tykkää minusta ja joka haluaa tulevaisuudessakin olla kanssani. Ja minä hölmö en tunne samoin. Tunsin hetken mutta nyt kaikki tunteet miestä kohtaan ovat kadonneet. Miehen läsnäolo ahdistaa, en jaksa puhua hänen kanssaan puhelimessakaan enää. Läheisyys ja muu ei tunnu hyvälle.
Olin pitkään yksin ennen tätä suhdetta mutta mielestäni en odottanut suhteelta tai mieheltä alussakaan liikaa. Päinvastoin, olin päättänyt suhteen alussa että tämän on pakko toimia enkä halua valittaa pienistä turhanpäiväisistä asioista. Saattaa olla, että alusta asti olen pakottanut itseni olemaan onnellinen, sillä yksinäisyys ei tunnut houkuttelevalle vaihtoehdolle. Eikä sekään, että tämän suhteen päätyttyä tulee taas monen vuoden yksinäisyys. Eikä sekään helpota tilannetta, että ikää on sen verran ettei ole aikaa odotella seuraavaa miestä vuosikausia, lastentekoa ajatellen siis. Ja lapsiahan minä haluan, olen halunnut jo vuosia.
Eli olen onneton suhteessa mutta yksinkään ei ole kivaa... sama mitä teen tässä tilantessa niin vastassa on ikäviä aikoja. Jos jään suhteeseen, vien oman elämäni lisäksi toisen ihmisen aikaa. Jos jätän miehen, jään yksin. Paska tilanne mutta elämä on.
Olin pitkään yksin ennen tätä suhdetta mutta mielestäni en odottanut suhteelta tai mieheltä alussakaan liikaa. Päinvastoin, olin päättänyt suhteen alussa että tämän on pakko toimia enkä halua valittaa pienistä turhanpäiväisistä asioista. Saattaa olla, että alusta asti olen pakottanut itseni olemaan onnellinen, sillä yksinäisyys ei tunnut houkuttelevalle vaihtoehdolle. Eikä sekään, että tämän suhteen päätyttyä tulee taas monen vuoden yksinäisyys. Eikä sekään helpota tilannetta, että ikää on sen verran ettei ole aikaa odotella seuraavaa miestä vuosikausia, lastentekoa ajatellen siis. Ja lapsiahan minä haluan, olen halunnut jo vuosia.
Eli olen onneton suhteessa mutta yksinkään ei ole kivaa... sama mitä teen tässä tilantessa niin vastassa on ikäviä aikoja. Jos jään suhteeseen, vien oman elämäni lisäksi toisen ihmisen aikaa. Jos jätän miehen, jään yksin. Paska tilanne mutta elämä on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sinun sisäiset tunteesi on täysin oikeassa, sanoo sit järkeilysi mitä tahansa.Harva ihminen haluaa kuunnella omaa sisäistä ääntä.
toisella puolella.
Minun mielestä sinun täytyy tehdä selkeä ratkaisu. Jos et pysty olemaan tosissaan tuossa suhteessa, niin sitten pois. Muuten tuhlaat omaa ja kaverin elämää. Ja jos sotket vielä lapsia tuohon niin menet enemmän metsään. Yhden sellaisen perheen olen nähnyt jossa suhdetta paikattiin lapsilla. Ei päättynyt hyvin; ei vanhempien eikä lasten osalta.
Minulle kävi niin että toinen osapuoli arpoi ollakko vai eikö olla, vaikka minusta meillä meni hyvin. Eikä tietenkään ottanut asiaa minun kanssa puheeksi. Paitsi ilmoittaessaan että tämä oli nyt tässä. No hyvä puoli oli ettei keretty olla yhdessä kuin 16 vuotta. Oli kuulemma miettinyt suhteen kehittämistä tai lopettamista 2-3 vuotta. Olisi kuulemma voinut tehdä silloin jotain mutta nyt on liian myöhäistä.
Kun minusta tuntui että voisimme jotenkin parantaa suhdettamme niin otin asian esille ja yritimme tehdä asialle jotain. Mutta näissä keskusteluissa ei koskaan tullut tuota asiaa esille.
Minä panostin kaiken suhteeseen ja toinen ei mitään, vaan taisipa etsiä siinä ohessa jo uusia haasteita. No en ole katkera mutta vittu minulta varastettiin 2-3 vuotta elämästäni.