Nyt on taas henkisesti niin paha olo, että pakko avautua jossakin.
Olen 21-vuotias tyttö. Olen jo perusrakenteeltani "iso", ja se on tuottanut minulle aina jo pientä alemmuuskompleksia. Aina olen kokenut olevani lihava, vaikka painoindeksin mukaan pyörin pitkään siinä ihan normaalipainoisen alueella.
Vuosi sitten mittani olivat 168cm ja painoa oli n. 70kg. Pidin itseäni jo tuolloin ihan armottomana punkerona. Laihtumisesta alkoi kokoajan tulla enemmän ja enemmän pakkomielle. Joka maanantai aloitin uuden kuurin, välillä Painonvartijoiden CD:n avulla, välillä Nutrileteilla. Jokainen kuuri järjestäin päättyi 1-7 vuorokauden sisällä ihan totaaliseen repsahdukseen jolloin söin ihan hervottomia määriä kaikkea mitä söin käsiini, koska ajatusmaailmani kääntyi aina tuolloin suuntaan "no jos nyt tänään vielä syön oikein kunnolla ja huomenna jatkan taas". Sitten yleensä kävi niin, että söin ihan karmeita määriä useammankin päivän.
Tämä luonnollisesti johti siihen, että paino alkoi pikkuhiljaa nousta ja nousta. En käsitä miten annoin sen tapahtua. En vaan käsitä. Tilanne on nyt jo mielestäni aika karmea, sillä painan järkyttävät 85 kiloa, eli vuodessa tullut 15 kiloa lisää massaa. Itkua pitää tuhertaa aina kun on ihmisten ilmoille lähdössä, sillä en vain kestä katsoa peilikuvaani. Vyötärölle on kertynyt senttejä lisää reilusti yli 10, tissit ovat turvonneet ihan järkyttäviksi säkeiksi.
Tuleva kesä ahdistaa ihan mielettömästi. Tarkoitus olisi lähteä taas kavereiden kanssa festareille, mutta en vaan halua lähteä ihmisten ilmoille vähissä vaatteissa tämmöisenä lihavuorena. Nyt katson katkerana vuoden takaisia kuvia, ja mietin että miksen sillon ymmärtänyt että olin ihan sopiva. Itsetuntoni on tällähetkellä niin nollassa, että oikeasti koitan vain vältellä sosiaalisia tilanteita ja uloslähtemistä. En halua olla valokuvattavana, koska kuvat kertovat vain sitä karmeaa totuutta.
Jos kukaan jaksoi lukea tänne asti, kiitos jo siitä! Jos kenelläkään heräsi mitään ajatuksia, miten saisin kiskottua itseni tästä suosta nyt ylös ja painon takaisin alas, niin olen erittäin kiitollinen kaikista neuvoista!
Olen 21-vuotias tyttö. Olen jo perusrakenteeltani "iso", ja se on tuottanut minulle aina jo pientä alemmuuskompleksia. Aina olen kokenut olevani lihava, vaikka painoindeksin mukaan pyörin pitkään siinä ihan normaalipainoisen alueella.
Vuosi sitten mittani olivat 168cm ja painoa oli n. 70kg. Pidin itseäni jo tuolloin ihan armottomana punkerona. Laihtumisesta alkoi kokoajan tulla enemmän ja enemmän pakkomielle. Joka maanantai aloitin uuden kuurin, välillä Painonvartijoiden CD:n avulla, välillä Nutrileteilla. Jokainen kuuri järjestäin päättyi 1-7 vuorokauden sisällä ihan totaaliseen repsahdukseen jolloin söin ihan hervottomia määriä kaikkea mitä söin käsiini, koska ajatusmaailmani kääntyi aina tuolloin suuntaan "no jos nyt tänään vielä syön oikein kunnolla ja huomenna jatkan taas". Sitten yleensä kävi niin, että söin ihan karmeita määriä useammankin päivän.
Tämä luonnollisesti johti siihen, että paino alkoi pikkuhiljaa nousta ja nousta. En käsitä miten annoin sen tapahtua. En vaan käsitä. Tilanne on nyt jo mielestäni aika karmea, sillä painan järkyttävät 85 kiloa, eli vuodessa tullut 15 kiloa lisää massaa. Itkua pitää tuhertaa aina kun on ihmisten ilmoille lähdössä, sillä en vain kestä katsoa peilikuvaani. Vyötärölle on kertynyt senttejä lisää reilusti yli 10, tissit ovat turvonneet ihan järkyttäviksi säkeiksi.
Tuleva kesä ahdistaa ihan mielettömästi. Tarkoitus olisi lähteä taas kavereiden kanssa festareille, mutta en vaan halua lähteä ihmisten ilmoille vähissä vaatteissa tämmöisenä lihavuorena. Nyt katson katkerana vuoden takaisia kuvia, ja mietin että miksen sillon ymmärtänyt että olin ihan sopiva. Itsetuntoni on tällähetkellä niin nollassa, että oikeasti koitan vain vältellä sosiaalisia tilanteita ja uloslähtemistä. En halua olla valokuvattavana, koska kuvat kertovat vain sitä karmeaa totuutta.
Jos kukaan jaksoi lukea tänne asti, kiitos jo siitä! Jos kenelläkään heräsi mitään ajatuksia, miten saisin kiskottua itseni tästä suosta nyt ylös ja painon takaisin alas, niin olen erittäin kiitollinen kaikista neuvoista!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on aivan sama tilanne;( En myöskään yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä...Asun vieläpä maalla, ja en joudu olemaan päivät pitkät jossain ihmisjoukn tuijoteltavana(paitsi koulussa), mikä siis edistää vielä enemmän täydellisen itsekurin täydellistä puuttumista;tästä myös minun ajatus--voin syödä vielä viimeisen kerran oikein kunnolla, ennen kuin aloitan dieetin ja kun ei oo mikään kiire ihmisten ilmoille ni sitä vaan syö...jOO,ja sitä on sitte nii paska fiilis ku mieles on 24/7 laihdtus ja ''jos olisin laiha, ni olisin paljon parempi ja sitä ja tätä..''
Niih laittakaa pliis jtn hyvii vinkkei epätoivosille:)
Elin 2 vuotta ns. "läskinä", kunnes sain takaisin normaalin mielenterveyteni ja laihduin normaalipainoiseksi. Kävin läpi monenlaisia tuntemuksia ja käyn vieläkin. Enää en vain paina niin paljoa. Pystyt laihtumaan vasta kun olet selvittänyt asiasi pääsi sisällä.
Ei se nyt pelkästään päästä / ajatusmalleista johdu että lihoo.
Mutta, on tuossa viestissäsi myös totuuden siemen; jos, ja kun kantti toivottavasti kestää niin voisit hyvin käydä juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa, luultavasti olet onneton jostakin ihan muusta asiasta ja kompensoit sitä syömällä - itsekseen syitä ja seurauksia voi olla vaikeaa löytää.
Sitten, älä hanki kotiin mitään herkkuja, roppakaupalla vaan hedelmiä ja vihanneksia ja rasvattomia maitotuotteita. Tilaisuus tekee varkaan, eli älä anna itsellesi tilaisuutta mässäilyyn.
Ja lähde ulos vaikka kävelylle, jos työnnät suuhusi keksin niin sinun on pakko kävellä ulkona 15 min!
Tsemppiä!
Juttusi on minulle tuttu. Olen aina ollut rajoilla ollako paksu ´vai ei. Pari vuotta sitten menin laihdutusryhmään ja huomasin että minä kuvittelin että kaikki ongelmani katoaisivat läskin myötä. Aloin pitää itsestäni ja sille josta pitää haluaa hyvää. Niinpä en hokkus pokkus syönyt enää keksipakettia, murokulhoa, 5 leipää tai muuta ylimääräisä ateriaa kun väsytti tai muuten tympi. Ja mitä kummaa! aloin syödä vähitellen vähemmän, opin uusia tapoja, esim pieni nälkä ei haittaa ja tulin n kahdessa vuodessa hoikaksi. En edes ole enää "isoluinen" kuten uskottelin itselleni aikaisemmin.
Tuossa ohessa "läbäläbä" kirjoitti minusta aivan hyvin.
Kirjoituksestasi saa käsityksen, että ajatusmaailmasi pyörii liiaksi ruoan ja laihduttamisen ympärillä.
Tekisi mieli suositella, että harrastat aiempaa enemmän sellaisia asioita, jotka tuottavat sinulle aitoa nautintoa ja mielihyvää. Ei kuitenkaan mitään sellaista, joka liittyy ruokaan tai juomaan. Kesällä erilaisia harrastusmahdollisuuksia luulisi olevan. Liikunnallisesti suuntautuneet harrastukset ovat useimmiten hyvästä.
Painonhallinta ja ravintotottumukset eivät saa olla tilapäinen dieetti vaan pysyvä elämäntapamuutos.
Syö säännöllisesti terveelliset normaalit ateriat. Älä jätä aterioita väliin. Vältä sen sijaan roskaruokia. Jälkimmäisiin kuuluvat makeat juomat, alkoholi, sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja sisältävät tuotteet jne.
Laihtumista tavoittelevat ovat usein liian kärsimättömiä, mutta aikaahan on, jos tavoitteena on koko loppuelämä.
Terveisin M 175 cm ja 75 kg.
Ihan kuin olisit mun tarinani kertonut! Itse olen 166 senttiä ja 82 kiloa, vuosi sitten painoin 70 kiloa. Elämä pyörii aina vain laihduttamisen ympärillä, kuitenkaan tuloksia ei tule kovin helposti. Itse mietin festareiden väliinjättämistä, kun en vain yksinkertaisesti kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla.
Nyt on kuitenkin motivaatiota jonkin verran laihduttamiseen. Eilen lähdin lenkille pitkästä aikaa ja aion toistaa saman tänään. Olen alkanut jälleen kerran kiinnittää huomiota syömisiini. Toivottavasti tällä kertaa onnistun.
Miten olisi laihdutuskaveri? Minä ainakin tarvitsisin jonkun jonka kanssa jakaa onnistumiset ja takapakit. :) Jos kiinnostaa, laita vaikka sähköpostiosoitteesi tänne niin laitan meiliä.
Rupea terveysintoilijaksi! Lainaa kaikki kirjaston terveyskirjat ja salaattikirjat. Mene terveyskurssille ja vaihda ammattisi terveyskonsultiksi. Eiköpähän se siitä.
Jos nyt yksi kesä vielä menee läskien kanssa, niin mitä siitä. Olet vielä niin nuori, että ehdit vielä moneen uuteen kesään mukaan!
Mulla on ollu ihan sama juttu joskus 2v sitten et alotin joka viikko uuden laihiksen eikä paino tippunut ku väkisin yritti laihduttaa mut sit mä tajusin et mun kohalla nää tälläset laihdutus kuurit ei toimi ja oon ottanut elämän tavaksi tän laihduttamisen joka asiassa ja sillä on jo lähtenyt -12kg =)Et koskaan ei oo liaan myöhästä aloittaa lahista,itse vielä yritän saada pois muutaman kilon.Tsemppiä sulle =)
mä 21v ja 168cm kans..